Eivät tietenkään paikallaan lattiassa olevat hiukkaskiihdyttimet voi kiihdyttää hiukkasta yli valonnopeuden, sillä sähkömagneettisia voimia välittävät virtuaalifotonit ja ne eivät voi kulkea kuin valonnopeudella.
Jos hiukkaskiihdytin pystyisi kulkemaan hiukkasen suuntaisesti, niin hiukkaset voitaisiin kiihdyttää kulkemaan yli valonnopeutta. Tällainen koejärjestely saataisiin aikaiseksi, kun pyöreä hiukkaskiihdytin laitettaisiin nopeasti pyörimään samaan suuntaan kuin hukkaset.
Jos hiukkaskiihdytin pystyisi kulkemaan hiukkasen suuntaisesti, niin hiukkaset voitaisiin kiihdyttää kulkemaan yli valonnopeutta. Tällainen koejärjestely saataisiin aikaiseksi, kun pyöreä hiukkaskiihdytin laitettaisiin nopeasti pyörimään samaan suuntaan kuin hukkaset.
Vastaukset 40
Vanhimmat
No ei todellakaan saataisi. Valonnopeus on invariantti kaikissa inertiaalijärjestelmissä. Fysiikasta ei löydy montakaan asiaa, jotka olisivat paremmin todennettuja.
Yhtään sellaaista koejärjestelyä ei olla tehty, missä joko valonlähde tai mittauslaite liikkuisi huimaa vauhtia. Eli valonnopeuden vakioisuutta ei olla todennettu.
On se todennettu. Esimerkiksi satelliitit liikkuvat melko huimaa vauhtia.
Ollaanko muka mitattu valonnopeutta kahden toisiaan nopeasti lähestyvän satelliitin avulla? Maanpintaan nähdenhän sateelliitti ei pahemmin lottone tai lähene.
Ainakaan hiukkaskiihdyttimet eivät todenna valonnopeuden vakioisuutta juuri ensimmäisessä viestissäni selitetyn asian vuoksi. Mitkä muut siis?
Korjaan: ainakaan hiukkaskiihdyttimet eivät todista sitä, että valonnopeus on maksiminopeus, sen takia, mitä selitin ensimmäisessä viestissä.
Valonnopeus onkin invariantti, sillä massatonta hiukkasta ei voi kiihdyttää eikä hidastaa, mutta ne voivat kiihdyttää massallisen partikkelin yli valonnopeuteen jos hiukkaskiihdytin pyörsi.
Eivät voisi. Mikään massallinen kappale ei voi saavuttaa valonopeutta. 0,95 x c 0,95 x c on alle c:n. Normaali yhteenlasku ei toimi relavistisilla nopeuksilla.
Valon nopeutta ei voi ylittää, sillä se on ääretön; valo on perillä Maassa samalla hetkellä kun se on lähtenyt Auringosta.
Jaa, täällä joutilaat hiihtolomalaiset ovat taas viisastelemassa.
Eikä tutkatekniikkakaan toimi, eikä laser etäisyysmittari. Niinkö?
Laseretäisyysmittari on paskaa
Niin onkin. Tavallisella hehkulampulla vilkuttamalla mittaus toimii.
Etäisyyden mittaamiseen suosittelen tavallista mittanauhaa
Sen arvioimiseen, ovatko asiaan ammattimaisesti perehtyneiden tutkijoiden käsitykset vai täysin asiantuntemattomien maallikoiden hölinät luotettavampia kuvaamaan jotain asiaa suosittelen tavallista tervettä järkeä.
Ohman
Sulla on argumentointivirhe
https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe
Mittanauha Maasta Kuuhun? Tai kymppitonnissa lentävään lentokoneeseen? Soppiihan sitä yrittää. Tutkalla onnistuu helposti.
Mitä laser etäisyysmittariin tulee, käytin sellaista Riihimäen viestipatalioonassa jo 70 luvun lopussa. LASU taisi olla nimenä ja silloinen Nokia valmistajana.
Kyllä ne tutkamiehetkin käyttää valonnopeutena ääretöntä.
Ei käytä. Tutkamiehen valonnopeus on 150 m/us, kun fyysikon valonnopeus on 300 m/us. Olen istunut itsensä Heikki E Heinosen tutkatekniikan oppitunneilla ja itsekin vetänyt pari kurssia.
Miksi tutkamiehen valonnopeus on eri kuin fyysikon?
Se johtuu siitä että aika matelee.
Eipäs ole
"Miksi tutkamiehen valonnopeus on eri kuin fyysikon?"
En oo tutkamies mutta sitähän ne viime kädessä laskee että kauanko kestää signaalilta ensin saavuttaa kohde ja sitten kaiulta palata takaisin. Siitä ajasta kun lasketaan matka niin se tosiaan menee kaavalla 150m/us kun se signaali kulkee matkan kahteen kertaan.
Kai'un voimakkuudesta se tutka laskee etäisyyden , ei kuluneesta ajasta.
Tiedätkö, inttämisesi on aika epätoivoista.
Tutkamittauksessa kohteen etäisyyttä ei todellakaan mitata kohteesta mitatun kaiun voimakkuuden perusteella, vaan tutkan lähettämän sähkömagneettisen säteilyn purskeen edestakaiseen matkaan lähetysantennista kohteeseen ja takaisin käyttämän ajan pohjalta.
Eipäs , vaan kai'un voimakkuuden perusteella.
Tiedätkö, inttämisesi on aika epätoivoista.
Eikä lentokoneen radiokorkeusmittarissa eli korkeutta mittaavassa tutkassa mitään purskeita käytetä vaan jatkuvaa signaalia.
Sotilastutkissa käytetään purskeita, ettei tulisi murkuloita paluupostissa.
Lisäksi Doppler-tutka käyttää radiosignaalien rajallista ja tunnettua nopeutta tutkan suhteen liikkumisen tarkkaan havaitsemiseen: jos jokin liikkuu kohti tutkaa, muuttuu paluusignaali aavistuksen suuremmaksi taajuudeltaan ja vastaavasti pienemmäksi, jos kohde etääntyy suhteessa tutkaan.
Tämä signaalitaajuuden muuttuminen on mahdollista erottaa häirinnässäkin, joten Doppler-tutkaa käytetään havaintomahdollisuuksien lisäämiseen tositilanteessa, jolloin pitää ottaa huomioon myös elektronisen vastasodankäynnin mahdollisuus..
Eikä lentokoneen korkeusmittarissa käytetä mitään doppler-ilmiötä hyväksi eikä lentokone tavallisesti vaakatasossa lentäessään liiku maata kohti eikä poispäin. Eikä maapallon koko muutu sanottavasti matkan aikana.
Lähetetty signaali sensijaan on jatkuvaa ainakin silloin kun radiokorkeusmittaria halutaan käyttää.
Radiokorkeusmittari ei ole luotettava.
Ei olekaan. Se saattaa pettää ja mennä lennolle naapurin muijan kanssa.
Valvontatutka on pulssitutka. Etäisyys kohteeseen mitataan lähetetyn ja heijastuneen pulssin aikarosta. Koneen suunta saadaan antennin keilan suunnasta ja jos tarvitaan korkeus, piti vanhemmissa yhä käytössä olevissa tutkissa mitata erikseen korkeusmittaustutkalla. Nopeus lasketaan valvontatutkassa etäisyyden ja suunnan muutoksesta, ei dopplerista. Näin saadaan oikea maanopeus, kun doppler antaisi vain suhteellisen nopeuden mittaajaan nähden.
Nykyiset vaiheistetut planaariantennit kykenevät mittaamaan sekä korkeuden että suunnan keila muotoa sähköisesti muuttamalla.
Näiden lisäksi käytetään ns. transponderia, jota myös toisiotutkaksi kutsutaan. Siinä lennonjohdon lähetin kysyy koneelta tietoja ja kone vastaa automaattisesti lähettämällä lennon tunnuksen nopeuden korkeuden ja suunnan. Siviililentoliikenteen valvonta perustuu liikennekoneiden kohdalla lähes kokonaan transpondereihin.
Flightradar, kuten alla perustuu transpondertietoihin.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwiJrsbQhsXSAhUFjiwKHbQ8BGcQFggXMAA&url=https://www.flightradar24.com/&usg=AFQjCNGIRMiI_G0mtXueM7RtiGu5mAf4EA
Poliisi käyttää jatkuvakantoaaltoista tutkaa ja mittaa nopeuden Doppler-siirtymä perusteella.
Joopasen joo. Taitaa hanhiparvi antaa vähän erillaisen kaiun kuin iso reittikone. Valvontatutka kykenee mittaamaan kyllä hanhiparvenkin etäisyyden ja nopeudenkin. Riittävän hitaan maalin LMI (MTI), eli liikkuvan maalin ilmaisu, poistaa.
En ole "täysin asiantuntematon maallikko".
"Ammattimaisesti asiaan perehtyneet tutkijat" ovat kaikista suurimpia pöhköjä.
"Valvontatutka on pulssitutka. Etäisyys kohteeseen mitataan lähetetyn ja heijastuneen pulssin aikarosta. Koneen suunta saadaan antennin keilan suunnasta ja jos tarvitaan korkeus, piti vanhemmissa yhä käytössä olevissa tutkissa mitata erikseen korkeusmittaustutkalla."
Jos lekon etäisyys ja suunta tiedetään, kait korkeuden voi laskea h=etäisyys*sin (kulma), ilman korkeusmitt aus tutkaakin?
Menee näköjään tutkat ihan hörhöjutuiksi. Kun ei googlettaminen porukalta onnistu niin täältä löytyy tutkailua ja radiokorkeusmittaria:
http://www.radartutorial.eu/02.basics/Frequency Modulated Continuous Wave Radar.en.html
Korkeusmittarin antenni lentokoneessa sojottaa tasan tarkkaan alaspäin eikä pilotin tarvitse tehdä mitään muuta kuin kääntää korkeusmittari päälle tai pois. Jonkun tarinan mukaan nykyään vaaditaan kaksi kappaletta tuommoisia liikennekoneissa.
Ei näköjään suoli24 ymmärrä välilyöntejä linkissä, joten tuo linkki pitää kopioida jos haluaa perille päästä.
Tuolta löytyi parempi linkki:
http://www.radartutorial.eu/02.basics/Altimeter.en.html