Työuupumus ja masennus

Moni on kanssasi samassa tilanteessa. Älä vain päästä työpaikkaasi käsistäsi,
koska tilanteesi toistuisi , mutta vaikeampana. Pidä kiinni siitä.
Yritä saada vapaa-aikanasi virkistystä, jota kaikki kaipaavat.
Mitä huononpipalkkaisen työn saa, sitä enemmän vaaditaaan.
Eikö teillä ole työpaikan kautta kuntoutusta, joka lisää voimia?
Pitäisi olla joka päivä mahdollisuus MIELUISAAN liikuntaan.

Moi

Itsellä on myös fyysisesti raskas työ mutta se ei minua taas henkisesti kuormita.
Ennemmin muut työhön liittyvät asiat saattavat tuottaa ahdistusta.
Siinä on myös hyviä puolia jos työ on fyysisesti raskasta, pysyy kunnossa ja jos syö hyvin niin lihakset kasvaa.

Kävin tällä viikolla power liikkeessä ja siinä odotellessa pisti vain jotkut myyjät silmään, monet oli sellaisia pehmoisia joilla paljon rasvaa selvästi kehossa, ranteet ohuet kuin mitkä (ei millään pahalla myyjiä kohtaan).
Hekin päivät pitkät ovat liikeessä myymässä, välttämättä ei jaksa enää lähteä kuntoilemaan töiden jälkeen.

Jokainen on tosin yksilö, kyllä fyysinen työ voi käydä liian raskaaksi.

Olen kyllä muuten kaikin puolin tykännyt työstäni mutta se vain kun työntekijöistä on kokoajan pulaa, töitä kasaantuu ja toisinaan ylipitkiä päiviä. Joskus yhden pitää tehdä kahden edestä töitä. Ja työnantajat ovat ahneita idiootteja. Ne ei paljoa piittaa työntekijöiden hyvinvoinnista kunhan vain työt tulee hoidettua. Eikä paljoa kiitosta eikä arvostusta saa ikinä jos ylitöitä tekeekin. Ja pahinta on että ylimääräisiä töitä tulee työnantajan toimesta kokoajan lisää ja paineet kasvaa entistä enemmän. Kyseessä on kumminkin laaja firma joka perustuu henkilöstön hyvinvoinnin ja osaamisen varaan niin luulisi että työntekijöiden hyvinvointi olisi ensisijaisesti tärkeintä mutta.
Pidemmän päälle niin tympäisevää ja tässä sitä nyt ollaan.
Pitänee vain odottaa ja toivoa että tilanteeseen tulee muutos parempaan.

Yksinkertaisesti haet sairaslomaa ja teet selväksi ettei muutama viikko riitä, että olet pohjalla fyysisesti ja henkisesti. Jos et saa kuin lyhyen saikun niin haet perään lisää.

Ihan oikeasti, pistä vaikka kämppä myyntiin, jotta pääset vapaaksi. Jos jatkat jaksamisen äärirajalla, niin uuden alun löytäminen on vaikeampaa tai mahdotonta. Itse väsyin nopeasti hoitotyöhön. 1990-luvun laman jälkeen työn saanti oli myös vaikeaa, ja porukkaa kidutettiin ketjuttamalla lyhyitä sijaisuuksia. Haaveilin koko ajan uudesta, mutten jaksanut opiskelun vaatimia ponnistuksia. Annoin tilanteen mennä liian pitkälle, sairastuin fyysisesti. Nyt olen ollut kuntoutustuella (määräaikainen eläke), joka päättyy pian. Sen jälkeen olen kai asunnoton, ehkä vihdoin kuollutkin. En jaksa enää tapella tukiviidakossa.

itse olen 30 ja en saa töitä, enkä ole juuri niitä enää hakenut. käyn koulussa mutten kuitenkaan oikeastaan käy sitä. nyt on loma menossa ja ahdistaa tämäkin kun ei ole mitään. ikinä ei ole hyvin, kaikessa on aina joku vikana, tuntuu ettei mistään vain tule mitään. Alkoholilla pystyy täyttämään tyhjyydentunteen kun lopulta sammuu.