Olen lueskellut tuota Hulluinhuonelainen-plogia jossa on ihan hyvää teologista pohdintaa. Tekstit ovat imeneet ihan mukaansa. Näitä kirjoituksia lukiessani on kuitenkin noussut yhä enemmän epäilyksiä, onko oma uskoni ollut koskaan elävää.
Plogissa erityisesti itsekritiikkipuolella on kirjoitettu, kuinka hyvää olisi jokaisen, tai oikeastaan velvollisuus lukea Raamattua. Jos Raamattu ei avaudu, ei pidä säikähtää, ehkä se myöhemmin sitten avautuu.
Olen kehoituksesta sitten lukenut Raamattua, jota pidän yöpöydälläni. Olen itse käyttänyt tuota Trio-Raamattua, jossa voi vertailla eri käännösten tekstejä.
Tekstit vain eivät avaudu. Menen yhä enemmän vain sekaisin Raamattua lukiessa. Olenko liian huono lukemaan Raamattua?
Itsenäisesti lukiessani Raamattua mulle on tullt melkein enemmän epäilyksiä uskon suhteen, mitä se olisi vahvistanut uskoa. Tektseissä vilisee mun silmiin paljon kummallisuuksia ja merkityksettömiltäkin vaikuttavia tekstejä. Enkö osaa vain tulkita, vai missä vika?
Kun olen lukenut tuota Raamattua, olen huomannut, että monet tekstikohdat ovat monella tapaa tulkittavissa. En siis ihmettele enää, miksi ihmiset voi uskoa niin monin eri tavoin. Mistä voin olla ihan varma, kenellä on se oikea tulkinta?
Itse huonona ihmisenä kun en osaa noita tekstejä tulkita, mun täytyy turvautua muiden tekemiin tulkintoihin.
Hulluinhuonelainen on saanut minut epäilemään uskoni tilaa. Ihan ekana minä epäilin, olenko huono uskomaan, kun en opi Raamattua. Toisena tuli se, että kun en osaa tulkita Raamattua. Kolmantena kompastuskivenä tuli tämä Raamatun monitulkinnaisuus ja siitä johtuvat lukuisat erilaiset uskonsuunnat ja jopa uskonnot.
Jouduin siis Raamattua tutkimalla haaksirikkoon, oliko uskoni alkuunkaan elävää?
Plogissa erityisesti itsekritiikkipuolella on kirjoitettu, kuinka hyvää olisi jokaisen, tai oikeastaan velvollisuus lukea Raamattua. Jos Raamattu ei avaudu, ei pidä säikähtää, ehkä se myöhemmin sitten avautuu.
Olen kehoituksesta sitten lukenut Raamattua, jota pidän yöpöydälläni. Olen itse käyttänyt tuota Trio-Raamattua, jossa voi vertailla eri käännösten tekstejä.
Tekstit vain eivät avaudu. Menen yhä enemmän vain sekaisin Raamattua lukiessa. Olenko liian huono lukemaan Raamattua?
Itsenäisesti lukiessani Raamattua mulle on tullt melkein enemmän epäilyksiä uskon suhteen, mitä se olisi vahvistanut uskoa. Tektseissä vilisee mun silmiin paljon kummallisuuksia ja merkityksettömiltäkin vaikuttavia tekstejä. Enkö osaa vain tulkita, vai missä vika?
Kun olen lukenut tuota Raamattua, olen huomannut, että monet tekstikohdat ovat monella tapaa tulkittavissa. En siis ihmettele enää, miksi ihmiset voi uskoa niin monin eri tavoin. Mistä voin olla ihan varma, kenellä on se oikea tulkinta?
Itse huonona ihmisenä kun en osaa noita tekstejä tulkita, mun täytyy turvautua muiden tekemiin tulkintoihin.
Hulluinhuonelainen on saanut minut epäilemään uskoni tilaa. Ihan ekana minä epäilin, olenko huono uskomaan, kun en opi Raamattua. Toisena tuli se, että kun en osaa tulkita Raamattua. Kolmantena kompastuskivenä tuli tämä Raamatun monitulkinnaisuus ja siitä johtuvat lukuisat erilaiset uskonsuunnat ja jopa uskonnot.
Jouduin siis Raamattua tutkimalla haaksirikkoon, oliko uskoni alkuunkaan elävää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eipä syytä huoleen.
1) Lukemisen voi aloittaa psalmeista. Niistä saa voimaa päivään.
2) Voi tehdä niin, että kirjoitta ylös mistä kohden Raamattua seurapuhe on ollut ja sitten kotona lukee siitä pidemmän pätkän niin että näkee mitä sitä ennen on ja mitä seurapuheessa luettujen jakeiden jälkeen tulee, silloin saattaa tulla mieleen useampikin seurapuhe jotka oikeastaan tekstin valossa liittyvät toisiinsa.
3) Voi luke Raamattua niin, että katsoo kirjan takaa karttaa jos aihe on sattunut olemaan siitä kohden.
4) Sitten on suuremmilla rauhanyhdistyksillä ollut raamattuiltojakin.
5) Raamattua kannattaa lukea. Mutta kannattanee aloittaa muista kuin sukuluetteloista.
Ei Raamatun ole pakko aueta ensimmäisillä kerroilla. Raamattu on kirja, joka kestää läpi elämän lukemisen eikä silloinkaan aina tunne sitä kokonaan ymmärtävänsä.
Kuitenkin on mahdollista, että esimerkiksi lohdullinen sana tulee vastaan silloin kun sitä juuri kaipaa.
kirjoitukset ovat sinänsä ihan järkeviä. Sueltä vain tyystin puuttuu Pyhä Henki. Joona ja ehkä Roosakin ovat teologisessa tiedekunnassa opiskelleet Pyhän Hengen tiehensä ja ovat alkaneet järkeillä - ja siitähän ei mitään hyvää seuraa.
Kaikesta tekstistä puuttuu Pyhä Henki ainakin nykyisen virallisen opetuksen mukaan, myös Päivämiehestä. Siksi ei voi kirjeessä kirjoitettuna enää kirjoittaa "Jeesuksen nimessä ja veressä on synnit anteeksi annettu" niin että se olisi sama kuin lausuttuna korvin kuultu viesti. Mitenkä siellä blogissa voisi olla Pyhä Henki?
Ei kyse ole ylipäätäänkään tästä blogista.
Päivämies kirjoittaa pääkirjoituksen jonka otsikko on
Raamatun lukeminen on ajankohtaista
Usko ja elämä - Pääkirjoitukset 25.1.2017 07:00 | Päivämies
aloittajan tulee ensin päästä uudestsyntymiseen sisälle, sitten vasta alat jotain tajuta Raamatusta.
sama koskee suunnillee kaikkia lestalaisia.
Rehellistä pohdintaa aloittajalta. Älä ole huolissasi, ei meitä kaikkia ole kutsuttu opettamaan tai selittämään sanaa. He, jotka ovat kutsutut omistautuvat asialle kutsumuksensa mukaan ja jakavat meille "rivikristityille" ravinnoksi ja seurakunnan rakennukseksi sanan rieskaa. Opetusta siis kannattaa ottaa vastaan.
Jos omistat vilpittömän uskon Jeesukseen Vapahtajanasi ja Herranasi, se riittää. Pyhä Henki on se joka avaa sanaa, edellyttäen tietysti että myös luet sitä itse.
Unohda läksyjenluku ja lue rennolla asenteella niin, että haluat tutustua ihanaan Jeesukseen, hänen sanoihinsa ja elämäänsä. Itsekin luen evankeliumeja kerta toisensa jälkeen saadakseni olla Hänen seurassaan. Ei ole myöskään kiellettyä eläytyä tilannekuvauksiin oman mielikuvituksensa avulla, kuten mihin tahansa kertomukseen eläydytään, asiasisällön siitä muuttumatta.
Kannattaa lukea, koska se on sitä aseistusta, jolla hengen maailmoissa taistelua käydään. Sanan miekkaa käytti Jeesuskin Saatanan kiusatessa häntä erämaassa.
Pyhä Henki nostaa tarpeen tullen sanasta rohkaisua, opastusta ja puolustusta ihan tässä tavallisessa arkielämässä, missä me taivasta kohti taaperramme.
Yllättäen saatat saada upean oivalluksen jostain pohdituttamaan jääneestä asiasta sanassa - se on Pyhän Hengen työtä!
Herra itse toi monta kertaa huolensa julki: " Katsokaa, ettei teitä kukaan eksytä! "
Se on tärkeä pointti juuri näinä aikoina, kun tuntuu että joka nurkalla on hapatusta. Jumalan sanassa on turva. Jos on ajatukset solmussa ja pää pyörällä eri näkemyksistä ja opetuksista, saa palata Herran jalkojen juureen, perusevankeliumin ääreen, lohdutuksen lähteelle.
Rehellistä pohdintaa aloittajalta.
Älä huoli, ei meitä kaikkia rivikristittyjä ole kutsuttukaan sanan opettajiksi tai selittäjiksi. Ne jotka ovat, jakavat meille muille Pyhältä Hengeltä saamaansa ravinnoksi ja seurakunnan rakennukseksi." Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta", opetusta siis kannattaa ottaa vastaan.
Jos Jeesus on Herrasi ja Vapahtajasi, se riittää.
Sanan lukeminen on kuitenkin sitä ravintoa jolla me kasvamme kristittyinä; Kristus, joka on lihaksi tullut Sana, saa kasvaa sisällämme. Pyhä Henki on se, joka avaa siitä miten tahtoo ja kenelle tahtoo, älä siis ole huolissasi.
Itse luen evankeliumeja aina uudestaan ja uudestaan saadakseni olla ihanan Jeesuksen seurassa. Kannattaa unohtaa " läksyjenluku" ja lukea rennolla asenteella, niinkuin mitä tahansa elämäkertaa. Ei ole kiellettyä eläytyä mielikuvituksella tapahtumiin ja tilanteisiin, asiasisällön siitä muuttumatta.
Yllättäen voit lukiessasi saada ymmärryksen johonkin pohdituttamaan jääneeseen asiaan. Ja kun tankkaat itseesi sanaa, on sinulla aseet vihollista vastaan. Sanan miekkaa käytti Jeesuskin Saatanan kiusatessa häntä erämaassa.
Raamattu on kristityn ohjekirja, tiekartta ja lohdutus tällä arkielämän tiellä kohti Taivasta. Pyhä Henki nostaa tarpeen tullen lukemastasi ja niin toimit Jumalan tahdon mukaan.
Herra toisti moneen kertaan seuraajilleen varoituksen: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä!" Sanan tunteminen on ehdoton edellytys pysyä Hänen lähellään. Silloinkin kun pää on pyörällä ja suunta hukassa, saa palata perustalleen, evankeliumin ääreen, Vapahtajan jalkojen juureen. Hän sanoo: " Älä pelkää, usko ainoastaan. "
Nonni, tuli nyt sitten varmaan selväksi :D Ensimmäinen teksti ensin hävisi taivaan tuuliin ja tuli sitten näköjään takaisin jälkimmäisen vahvistukseksi! En pidä tästä kosketusnäytöstä ollenkaan - eikä sekään näköjään minusta.
Onkohan niin, että varsinkin Joonan kirjoitukset siellä plogissa saattavat johdatella uskovaisia lukijoita lainalaiseen tilaan. Hänen kriittisyytensä meinaa tulla joillekin kerran jo heränneille ja lain alta armon alle siirretyille vaatimuksena uuteen heräämiseen. Sellainen opetus ja vaatimus joka tapauksessa kuuluu eriseuraan eli vanhoillisista erkaantuneeseen uusheräykseen.
Seuraavat kommentit löytyvät otsikon "suomalaisen luterilaisuuden ja lestadiolaisuuden erot" alta.
saaraleena
5.1.2008 23:25
Mitä ovat SRK-lestadiolaisuuden nykyoppiin elimellisesti kuuluvat "Jumalan valtakunnan yhteiset kannanotot" (muita nimityksiä: "seurakuntaäidin rakkauden neuvot", "evankeliumin täydellisyyteen kuuluvat nuhteen, neuvon ja opetuksen sanat") "aitoluterilaisuuden" näkökulmasta?
Ovatko ne kukaties lain kolmatta käyttöä, verhotussa muodossa?
...
5.1.2008 23:49
Siis aitoluterilaiset sanoutuvat irti lain kolmannen käytön opista siten, kuin se on tunnustuskirjoissa kirjoitettu.
saaraleena
5.1.2008 23:59
... kirjoitti:
Siis aitoluterilaiset sanoutuvat irti lain kolmannen käytön opista siten, kuin se on tunnustuskirjoissa kirjoitettu.
— Näytä lisää
ja siksi myös vanhoillislestadiolaisuus perinteisesti on tehnyt samoin. Uusheräys hyväksyi lain kolmannen käytön. Mitä sitten ovat seurakunnan rakkauden neuvot ("uskovainen ei halua sitä tai tuota") - aitoluterilaisuuden näkökulmasta? Noiden seurakunnan neuvojen ylitsekäyminenhän tuottaa hengellisen kuoleman, näin SRK-lestadiolaisuus opettaa.
...
6.1.2008 0:24
saaraleena kirjoitti:
ja siksi myös vanhoillislestadiolaisuus perinteisesti on tehnyt samoin. Uusheräys hyväksyi lain kolmannen käytön. Mitä sitten ovat seurakunnan rakkauden neuvot ("uskovainen ei halua sitä tai tuota") - aitoluterilaisuuden näkökulmasta? Noiden seurakunnan neuvojen ylitsekäyminenhän tuottaa hengellisen kuoleman, näin SRK-lestadiolaisuus opettaa.
— Näytä lisää
... johtaa lopulta rippioppiin, ja/tai jatkuvaan katumuksen ja "heräämisen" tilaan ilman vapauttavaa evankeliumia, kuten uusheränneilläkin kävi. Lain kolmas käyttö vältetään, kun uskotaan synnit kaikkinensa anteeksi, siirrytään lain alta armon alle, eikä ole tarvetta lain käskyjen alla itseänsä uuvuttaa puhdistuneella ja puhdistetulla sydämellä.
Seurakunnan kautta vaikuttaa Pyhä Henki, joka siten käytännössä hoitaa uskovaisen sielun elämää tunnustuskirjojenkin mukaisesti, esim. schmalkalden, josta seurakunnan olemusta voi muistuttaa mieleen, samoin lutherin isosta katekismuksesta. Yksittäinen ylitsekäyminen ei välttämättä heti vie uskoa, mutta jatkuva eläminen ylitsekäymisessä kuolettaa uskon. Näin opettaa raamattukin.
rallinen tyyppi. Salakavala. Susi lampaan vaatteissa. Myös hänen isänsä Markku jatkuvasti sekoilee siellä blogissa. Ei sitä blogia kannata lukea.
Roosalla saattaa olla enemmänkin uskonymmärrystä.
MAKEA!
Hän on ottanut itselleen kaikkitietävän opettajan roolin. Oikeastaan ängennyt itsensä Jumalan ja Jeesuksen väliin. Siin hopeasija.
Joonan opetus soveltuu erinomaisesti omavanhurskaille eli sellaisille, jotka eivät juuri koskaan lankea mihinkään suuriin ja häpeällisiin nimellisiin synteihin kuten huorataloissa rypemiseen, ylenmääräiseen juopotteluun, homosaunassa vehtaamiseen jne. Siis kun kilvoituksen matka onnistuu niin voi pian tulla Joonan kanlatseksi täydelliseksi yksilöksi.
Kun Helsingin seurapuheissa joskus varovasti varoitellaan liiallisesta joonamaisesta viisaudesta, Joona hövelisti nöyrtyy ja saattaapa kyynelehtiäkin. Sitten sama entinen oman eriseuran rakenteleminen ja Jumalan valtakunnan nakerteleminen jatkuu.
Ei sille mitään voi, että Jumala antaa uskon lahjan menelle tahtoo. Harvoin varmaan niille, jotka itse luulevat olevansa jotakin.
Kirjoitukseni jälkeen Joona piti yhden seurapuheen, jossa asiat selkenivät kovasti. Muutenkin elämässäni monet asiat ovat selkiytyneet ja uskon asiat myös vahvistuneet. Tällä hetkellä ajattelen, että monenlaisia puhujia tarvitaan, koska kuulijoitakin on monenlaisia. Jokaisella kuulijalle myös annetaan toisinaan harmaita jaksoja, jolloin kaikki ei olekaan niin selvää. Sitä kai se uskossa kilvoittelu on! Jaksaa uskoa silloinkin, kun on vaikeaa. Ja uskoa, että asiat kyllä selkiytyvät ajan kanssa.