ketään kenellä olisi ollut/on paniikki/ahdistuneisuushäiriö eli onko sinulla käsitystä millaista se voi pahimmillaan olla? Ajattelin vaan ettet sitten säiky minun oireiluja ellen ole vielä niistä ennättänyt puhumaan... siis jos meille joskus vielä kehkeytyisi jotakin.
Tiedätkö/Tunnetko
onkokokemusta
17306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
se o muotitauti
Ootas ku pistän korvan taakse tuon.
mut siihen saa esim xanttua lääkkeeksi. sit ei ahista. mut riippuu vähän miten pillunaama lääkäri on että jatkaako reseptiä mite pitkää..
Mulle on kyllä opamoxia määrätty ongelmitta ja koukkuunhan siihen sitten jäinkin... nyt jo melkein irti ku masennuslääkitys auttaa jo vähän
ahdistuu jos elämä on vain jollain netin palstalla.
Elämä kun on ikkunoiden ulkopuolella.
vain täällä on elämää
Tarvit nyt kunnon miehen väkevää puristusta ja rauhallista, lämmintä kainaloa. Muu ei auta.
Niin se taitaa olla :) Vaikka muunlainen lääkityskin on.
Kyllä on ollut, pahin on kun ei henki kulje, silloin auttaisi kyllä joku ihminen kuka hellasti halii ja puhuu, se olisi paras lääke, minulla silloin ei ollut ja lääkäri antoi reseptin diapam 5mg
yks tuntemani nainen panikoi lähellä, alkaa joskus tekee ihan koomisia juttuja jos ollaan kahden. huvittavaa sellane touhotus
Ai toisen tukala olo on sinusta hupaisaa. Eiköhän tuo nykypäivänä ole eri asteisena melko yleistä.
Tiedän, itseni. Ei oo helppoo, mut kellä aina olis 😊...
Minulla oli joskus. En pystynyt jossain vaiheessa olemaan normaali edes perheenjäsenteni seurassa.
Minä vielä niiden mutta auta armias jos siskojen miehet on myös paikalla niin hermoiluksi menee vaikka periatteessa tunnen ne jo tosi hyvin.
Kannattee kävästä vok:issa mutka. Siellähän on jokaisella jonninmoinen formularata päässä kokoajan.
Voin tunnustaa. Mulla miehellä on ollut joskus niitä kohtauksia. Kysymys on ahdistuneisuushäiriöistä. Se on kavala tauti, joka ilmenee yllättäin tilanteissa, mihin et ole osannut mitenkään varautua. Tulee vain tunne, että haluat pois sieltä (henkeä ahdistaa), mutta sinä et voi paeta, koska olet "kaikkien huomion" keskipisteenä. Sitähän sinä et haluaisi olla. Voin kertoa kokemuksesta, että iän myötä tämä vaiva helpottuu. Sen kanssa on pakko oppia elämään. Sille ei tavallaaan voi mitään. Meitä sairastuneita on yllättävän monia Suomenmaassa. Tuttavapiirissäkin on muutamia. Aloittajalle sanoisin, että ei tosiaankaan yllätä, eikä tämä vaiva estä sinua suhteissasi, jos et anna sille liikaa valtaa. Äläkä anna. Muista, että rakkaus on vielä suurempi voima. Sinä olet yhtä hyvä, kuin kaikki toisetkin.
Yhdellä joskus tuntemallani naisella oli jonkinlainen paniikkihäriö. MItäs sitä kummistella, kun tietää mikä on kyseessä kun toinen käyttäytyy oudosti.