Rakkautta vaiko ei?

Se tavallinen tarina... Noin 20 vuotiaana löytynyt rakkaus ulkomailta ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Nyt avioliittoa reilu 13 vuotta takana ja kysyn itseltäni oliko tämä tässä... Kaksi lasta, kolmas haaveissa, mutta riittääkö rakkaus enää meidän kahden välillä. Toisinaan tuntuu kuin asuisin kämppiksen kanssa, toisinaan toinen raivostuttaa ihan älyttömästi ja todella harvoin tulee enää tunnetta että tuo on se mies jota rakastan ja jonka kanssa viettää loppu elämäni. Aina silloin tällöin jään miettimään kuinka erilaista elämäni olisi ollut ja olisi edelleen, jos olisin valinnut toisin.... Olisiko tuolla jossain ollut joku toinen, joku parempi, joku joka olisi rakastanut enemmän ja ollut läheisempi...

Unelmoin romanttisista hetkistä kahdestaan, sujuvasta arjesta niin etten ole yksin vastuussa kaikesta siihen kuuluvasta. Kaipaan tunnetta siitä että olen rakastettu, että olen jollekin todella tärkeä... Onko se vielä mahdollista? Mieheni kanssa? Ehkä pitäisi löytää rohkeus vain lähteä ja etsiä jotain parempaa?
1184
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Varmastikin yhteiselle taipaleelle mahtuu monenlaisia päivä, päiviä jolloin rakkautta ei tunnu olevan ja päiviä jolloin rakkaus taas jostakin kurkistaa uudelleen suhdetta elävöittämään. Tuttuus ja tavanomaisuus voi viedä romanttisuuden, mutta niin sen käy uudenkin kohdalla ajan kuluessa. Ei se paria vaihtamalla kummemmaksi tule kun arki astu mukaan parisuhteeseen. Jokainen voi vain itse hiillokseen puhaltaa omalta kohdaltaan. Usein ihmiset odottaa vain toiselta muutosta tai kipinän ylläpitämistä, toista pidetään liikaa itsestään selvyytenä. Mitä jos kiinnittäisit huomiota mieheesi enemmän ja järjestätte itsellenne myös romanttisia kahden keskisiä hetkiä. Yhteisiä elämän piristyskeinoja?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kysymyksiinkadonnut kirjoitti:

Se tavallinen tarina... Noin 20 vuotiaana löytynyt rakkaus ulkomailta ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Nyt avioliittoa reilu 13 vuotta takana ja kysyn itseltäni oliko tämä tässä... Kaksi lasta, kolmas haaveissa, mutta riittääkö rakkaus enää meidän kahden välillä. Toisinaan tuntuu kuin asuisin kämppiksen kanssa, toisinaan toinen raivostuttaa ihan älyttömästi ja todella harvoin tulee enää tunnetta että tuo on se mies jota rakastan ja jonka kanssa viettää loppu elämäni. Aina silloin tällöin jään miettimään kuinka erilaista elämäni olisi ollut ja olisi edelleen, jos olisin valinnut toisin.... Olisiko tuolla jossain ollut joku toinen, joku parempi, joku joka olisi rakastanut enemmän ja ollut läheisempi...

Unelmoin romanttisista hetkistä kahdestaan, sujuvasta arjesta niin etten ole yksin vastuussa kaikesta siihen kuuluvasta. Kaipaan tunnetta siitä että olen rakastettu, että olen jollekin todella tärkeä... Onko se vielä mahdollista? Mieheni kanssa? Ehkä pitäisi löytää rohkeus vain lähteä ja etsiä jotain parempaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu