Niiiin eli oon tavannu naisen joka on todella aktiivinen sosiaalisesti ja tällä tarkotan sitä että on koko ajan menossa ja säätämässä ja ystävä/tuttavapiiri on todella suuri. Ite taas oon sellanen kun viihtyy itsekseen kotona lukien, sarjoja katsellessa, pelaten ja harrastuksetkin on yksilölajeja mm. kamppailu ja eräjormailu. Kaveripiirini on pieni eikä nähdä edes viikottain, mutta kun tavataan, niin ei uskoisi että ollaan niinkin vähän yhteydes toisiimme. Tullaan hyvin juttuun, jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin.
Ollaan tän naisen kanssa kuin pävä ja yö ja ehkä se siinä viehättääkin. Järki sanoo että ei tästä mitään voi tulla erilaisuutemme takia, mutta kun se erilaisuus myös kiinnostaa, viehättää!
Toisessa on sellasia puolia joita ihailen ja haluaisin itse olla enemmän samankaltanen, MUTTA sitten on yks tosi iso miinus jota en tässä kerro. Tunteiden perusteella haluaisin naisen, mut järki sanoo ettei siitä mitään tule ja tuo "miinus/huono puoli" vaikuttaa myös asiaan.
Onko samallaisia tarinoita?
Ollaan tän naisen kanssa kuin pävä ja yö ja ehkä se siinä viehättääkin. Järki sanoo että ei tästä mitään voi tulla erilaisuutemme takia, mutta kun se erilaisuus myös kiinnostaa, viehättää!
Toisessa on sellasia puolia joita ihailen ja haluaisin itse olla enemmän samankaltanen, MUTTA sitten on yks tosi iso miinus jota en tässä kerro. Tunteiden perusteella haluaisin naisen, mut järki sanoo ettei siitä mitään tule ja tuo "miinus/huono puoli" vaikuttaa myös asiaan.
Onko samallaisia tarinoita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun itsellä ei ole niin paljon menoja tai velvollisuuksia, harrastuksia ja niin suurta kaveripiiriä kuin toisella, voi suhteessaan alkaa kokea yksinäisyyttä ellei ole todella introvertti tyyppi, joka haluaakin sitä omaa tilaa ja aikaa enemmän. Sitä jää ihmettelemään, että onko toisella todellakaan enää aikaa mihinkään seurusteluun sen alkuhuuman jälkeen, jolloin oltiin kuin paita ja peppu, kaikki kävi ja mikään ei haitannut suhdetta. Ongelmia alkaa ilmetä, kun niitä omia elämiä ei saadakaan soviteltua siihen yhteiseen arkeen ja ei haluta luopua myöskään mistään omassa elämässään toisen hyväksi, että yhteistä aikaa olisi enemmän. Joustamista ja kompromisseja tarvitaan puolintoisin. Ei se mene niin, että vain toinen joustaa ja elää toisen menojen mukaan, on aina valmiina miellyttämään ja muuttamaan aikataulujaan, koska silloin jää se oma elämä elämättä ja kaikki omat suunnitellut jutut ja menot toteutumatta, kun "käsky käy". Suhde onkin muuttunut riippuvuudeksi ja ikäväksi odottamiseksi, eikä omaa elämääkään pääse toteuttamaan, kun on aina valmiina kuin partiolainen, kun "käsky käy" siis kun toiselle sopii näkyillä. Rakkaus ei ole enää ihanaa, päinvastoin sitä alkaa kokea olonsa ahdistuneen ikäväksi ja tulee olo ettei toinen välitä enää pätkääkään, vaan kaikki muu menee edelle toisen elämässä. Sitten päädytään vaikka tänne ikävöimään, kun toinen ei edes "ennätä" vastaamaan yhteydenottoon.
Suhteessa on kaksi osapuolta. Pitää olla halua viettää aikaa yhdessä, yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ehkä samanlainen elämänkatsomus, huumori...Ei toimi pidemmän päälle, että toinen menee ja suorittaa omaa elämäänsä ja toinen odottaa sitä hyvää, milloin se tulee, se yhteinen aika.
Jos toinen on menijä ja toinen kotihiiri niin hiiri istuu katsomassa leffoja sohvalla ihan yksinään ja tajuaa sen ennen pitkää.
Hän joka viihtyy kavereiden kanssa, ei koe yksinäisyyttä tai tyhjyyttä, hän elää omaa elämäänsä ja on varmasti tyytyväinen.Kotona viihtyvä ei voi kahlita menijää, ei se olisi ok eikä onnistuisikaan.
Oletteko te ajatelleet, että kotona oleva saattaa viihtyäkin välillä yksikseen. Kaikista asioista saa ongelman, jos haluaa. Toki jokainen ihmissuhde vaatii kontaktia aina välillä.
Mietin tässä ystävä pariskuntiani ja kyllä, menemisen suhteen toisilla on huomattavasti eroavaisuuksia ja toisilla vähemmän.
Itse ajattelisin, että tuntee siis tykkää ja välittää toisesta, on kumpikin valmis tekemään myönnytksiä ja kompromisseja.
Parisuhreessa kun ei voi ikäviltä ja hankalilta asioilta välttyä kuitenkaan. Hankala ennakkoon arvioida ja tietää, mitkä asiat tuovat ongelmia ja mitä uusia ongelmia tilanteiden muuttuessa voi tulla.
Minusta kuitenkin lähtökohtaisesti kaikki lähtee siittä, että välittää toisesta ja kumpikin on valmis huomioimaan myös toisen ajan käytön vaatimukset, siis molemmin puolin. Kun välittää toisesta, normaalisti on valmis tekemään kompromisseja kummankin eduksi ja hyödyksi.
Minusta on hienoa, että pohdit tuota asiaa ja olet sen huomannut.Kaikki lähtee siitä, että asiat ja tilanteet ensin tunnistetaan.
Tietenkin, jos ajatellaan oikein pitkälle, niin se, että, kun menee yhteen, sitä toivoo, ettei kumpikaan haavoittuisi ylettömästi, eikä joutuisi kokemaan tuskallista eroa, josta selviäminen vie oman aikansa.
Kannattaa keskustella asioista heti suhteen alusta alkaen ja avoimesti kuunnella.
Ikä, ylpeys, mielenvikaisuus?
alkoholin käyttö. sitä menee reilusti vaikkei alkoholisti olekkaan