Ablaatio, auttoiko, kertokaa kokemuksia

Minä olen 17-vuotias tyttö ja itse olin ablaatiossa 9kk sitten. Minulta löytyi AVNRT, mitä yritettiin jäädyttää, mutta harvinaisesta syystä (ei tiedetä) kohtaus meni päälle vielä toimenpidepöydällä. En siis saanut apua toimenpiteestä. Loppuvuodesta mietitään uutta toimenpidettä.

Toimenpide tehdään normaalisti paikallispuudutuksella, mutta lapsilla se voidaan tehä nukutuksessa. Minä sain itse päättää (koska olin vielä 16-vuotias) ja valitsin nukutuksen.
Toimenpiteessä toisesta nivusesta mennään sisään ja verisuonia pitkin sitten sydämeen(sisälle).

Toipumiseen ei mene kovinkaan kauan. Riippuu vähän tapauksesta, mutta enintään sairaalaan jäädään yön yli. Heti toimenpiteen jälkeen nivusen päällä pidetään jonkin aikaa painoa, jotta verenvuoto tyrehtyy ja sen jälkeen vielä pari tuntia vuodelepoa. Itse jouduin makaamaan sängyssä 5 tuntia, ennen kuin sain nousta istumaan. Heti seuraavana päivänä(jos jää yön yli) pystyy liikkumaan suht. normaalisti, mutta liikuntakielto on kaikilla jonkin aikaa, riippuen tapauksesta. Vähän saattaa kädet olla kipeät kanyyleista tai nivunen pistokohdasta, mutta suurempia ongelmia ei ole.

Kiitos sinulle vastauksesta ! Oletpa reipas nuori nainen ! En tiedä tehdäänkö minulle, mutta ajatuskin hermostuttaa valtavasti jo etukäteen. Olen iäkkäämpi enkä muutenkaan niin terve enää !
Miten siinä toimenpiteessä pystyy olemaan paikallaan, liikkua ei saisi varmaan yhtään ?
Toivotan sinulle hyvää terveyttä ja kaikkea hyvää !
PS. pitänee googlata, mikä on AVNRT….

Olen ollut ablaatiossa kaksi kertaa, ei vaan saatu rytmihäiriötä päälle, se kun ei tule paikalla maatessa. Aion mennä vielä jos vaivat lisääntyvät.

Itse toimenpide on ihan easy, paikallispuudutus nivusee ntuntuu neulan pistolta, mutta katetrien kulkua ei tunne lainkaan.

Jos ylim johtoradan polttoa ei voida tehdä niin kotiin pääsee samana päivänä, jos poltto tehdään niin seuraavana.

Itse siirsin ablöaatioon menoa vuosikymmeniä, olen nyt 61v , ja pelkäsin sitä ihan kauheesti, mutta tosiaan, olen valmis menemään uudestaan. Tosiella kerralla kun sitä ylim johtorataa haettiin väärästä paikasta, niin ehkä kolmas kerta toden sanoo??

Pitääkö ablaatio tehdä silloin kun on rytmihäiriö päällä ?!
Niin tai ei kai sitä oikeaa johtorataa löydä muuten…?
Minulla on niin kova rintakipu oheisoireineen silloin, etten pääse mihinkään.
Itse asiassa sen kovan kivun takia en ole päässyt vielä EKG:nkään, jotta voitaisiin todentaa, mitä se on. Rintaa riuhtoo tuntikausia, voi alkaa aamulla, vähentyä iltapäivän mittaan, illalla vasta ohi. Kohtaus myös "valitsee" mahdollisimman vaikean ajan, eli tulee useimmiten viikonloppuna tai alkaa myöhään iltapäivällä, jolloin terveyskeskus on kiinni. Minua odottaa siellä "kestolähete" EKG:hen.
Oireet alkoivat 2015, vain kerran. 2016 talvella kerran ja syksyllä 5 kertaa.
Viime lauantaina taas, aika riuhtovan kivulias "kohtaus", joka herätti minut, kesti 7-8 tuntia vähitellen lieventyen.
2015 olen jo pyytänyt tutkimuksiin terveyskeskuksesta, mutta en pääse, koska EKG:tä kun kohtaus on päällä, ei ole saatu.
En ole varma onko se rytmihäiriö ollenkaan. Oireet eivät ihan täsmää.
Syke ei paljon nouse. Normaalisti on 65-70, nousee ehkä 85:een.
Tosin kohtauksen pahimmillaan ollessa en pysty mittailemaankaan.
Olen käynyt yksityislääkärillä (kardiologilla) asiasta viime vuonna, sain Propralia helpottamaan, mutta verenpaineeni on aika alhainen, en uskalla ottaa sitä. Varmaan tyhmää…eihän lääkäri olisi Propralia määrännyt, jos en saisi sitä ottaa….
Olen tullut araksi.
Verenpaineeni on yleensä 115/65. Alapaine voi olla pari pykälää alempikin, ei kuitenkaan alle 60.
En hoksannut lääkäriltä kysyä, alentaako Propral paitsi sykettä, niin myös verenpainetta.
Tutkimuksia ei tehty tällä yksityisellä lääkärillä, hän kuunteli verenkiertoa ja sydäntä hyvin tarkkaan, ei mitään ihmeellistä ollut tietenkään, kun ei kohtauskaan päällä.
Sama kehoitus kuin terv.keskuksessa: EKG:hen, kun oireet tulevat !
Mutta se kierre: Olen niin kipeä, etten pysty lähtemään EKG:hen !
Seuraavan kerran tilaan kotilääkärin, heillä on netin mukaan mahdollisuus ottaa EKG kotona. Ei tässä epätietoisuudessa voi oikein elää, mitä mahtaa tapahtua seuraavaksi, kun rintaa riuhtoo ja päässä sumenee.
Eteisvärinää on, sen uskon tunnistavani. Pulssin osaan ranteesta todeta, se on sekaisin, kun oireet päällä.

Hei! Kun rytmihäiriö seuraavan kerran tulee, soita ambulanssi heti alkuun. Niin saavat rekisteröityä ja lähtee homma eteenpäin. Olen itse juuri tullut ablaatiosta jossa polttivat hitaamman reitin kaksijakoisesta eteiskammiosolmukkeesta. Se ei itsessään ole vaarallinen tuo kiertoaktivaatio mutta mun syke nopeuksilla 220-300/ min kannattaa hoitaa vaiva pois jos on niin onnekas että ablaatioon pääsee. Ihan helppo juttu tähän mennessä. Tulokset jää nähtäväksi mutta hyvältä tuntuu!

Ablaatiosta aikaa 1.4 kuukautta ja kyllä vaivat sinne jäi,toivottavasti.Kärsin eteisvärinästä ja niitä ei ole tullut enää.lisälyöntejä kyllä esiintyy mutta näitä ablaatio ei poista. pelottavahan se oli mut jälkeenpäin ajatellen ihan iisi.itsellä meni 3 tuntia kun saivat asian hoidettua.hereillä olin mutta lääketokkurassa.nivushaavan kanssa hieman hankalaa ensin olla liikkumatta mut seuraavana päivänä kotiin.jos tarvii joskus uudestaan niin varmasti menen.hoito oli ensiluokkaista!

Minullekkin sanottin aikoinaan, kun rytmäriä ei oltu saatu vielä filmille, että tilaa ambulanssi kun tuntemuksia on. näin sanoi eräs lääkäri.

Vuosikausia olin turhaan filmeissä ja tutkimuksissa, ei mitään vikaa, mutta kerran onnistuin menemään srla;n polille rytmihäiriö päällä. Sanoin hoitsulle että ei oo koskaan saatu filmille ja hoitsu laittoi heti piuhat päälle, ja niin selvisi mistä kaikki johtuu.

Mutta pelokas maija, sun oireesi ovat erilaiset..... minulla rytmi aina tasainen. ...yritä ihmeessä saada filimi sydämestä silloin kun oireet päällä!

Kiitos oikein paljon ystävällisille vastaajille hyvistä, selventävistä ja helpottavista tiedoista ! Tähtäimessä on päästä EKG:hen jollain keinoin, kun oireet iskee.
Toivottavasti ei iskisi ikinä enää, mutta arvatenkin niin käy….
Kiitos kaikille, olette ihania !

tsemppiä Pelokas Maija..... tilaa se ambulanssi kun oireita, ja kertoile miten voit .)

Turha ablaatiota on murehtia etukäteen ensinnäkään siksi, ettei sydäntäsi ole vielä saatu tutkittua ja vaivaa selvitettyä ja toisekseen Suomessa on erittäin osaavia kardiologeja. Kannattaa tosiaan soittaa ambulanssi paikalle seuraavan kerran, niin saat rytmit nauhalle.

Beetasalpaajat alentavat verenpainetta ja sen myötä myös syke hidastuu jonkin verran. Ihan turvallisia käyttää, eikä niitäkään tarvitse pelätä.

Olen itse ollut kolmessa ablaatiossa. Paikallispuudutuksessa tehtiin, ei nukutuksessa. Nukutuksessa eivät kuulemma välttämättä saa rytmihäiriötä käynnistettyä. Puudutuspiikki nivusessa toki kirpaisi ja hieman oli rintakipua toimenpiteen aikana, mutta särkyyn sai tehokasta kipulääkettä. Liikkumatta ei ollut vaikea olla, sillä itselläni ainakin lähti kipulääkkeen ansiosta ajantaju täysin ja makasin pöllyissä ihan tyytyväisenä.

Koska itselläni nyt on rytmihäiriön lisäksi kasa muitakin häiriöitä sydämessä, olin osastolla aina 2-3 päivää. Liikunta- ja ponnistelukielto viikon, mutta ei sen kummempia toipumisia. Normaalisti voi toimia jo toimenpidepäivänä. SVT pysyi poissa kolme vuotta, mutta on nyt tehnyt come backin ja sitä tutkitaan. Mikäli kardiologi päätyy jälleen ablaatioon, minua ei pelota lähteä pöydälle makaamaan ollenkaan. Päinvastoin.

Tuore kokemus ablaatiosta. Itse olen perusterve 39-v mies ja sydänsairaus nimeltä wpw / svt oli satunnaislöydös. Ensin piti selvitä ajatuksesta että on sydänsairaus, joutuu sen kanssa ensimmäistä kertaa elämässään sairaalaan ja tulee pelkoa ja ahdistusta siitä, että joudutaan koskemaan keskeiseen elimistön osaan. Ensin sitä sairaalaan joutumista pelkää, lopulta sitä odottaa.

Minulle itse toimenpide tehtiin kahteen kertaan. Ei ole mukava tai kivuton kokemus, mutta siitä selviää. Ei pidä ajatella asiaa liikoja tai lueskella nettipalstojen kauhutarinoita. Itseä auttoi ajatus, että olen sairaalassa lääkärien ja hoitajien ympäröimänä, mitään pahaa ei pääse tapahtumaan.

Ikävä asia: Rauhoittavaa tai kipulääkettä ei suuressa määrin anneta, koska tutkimuksessa sydäntä tahdistellaan ja ärsytetään kaikenlaisilla rytmihäiriöillä, jotta rytmihäiriön aiheuttava oikorata saadaan paikannettua. Polttamisen hetkellä ainakin minä tunsin mistä kohtaa poltetaan. Osan tunsin pieninä pistoksina. Muutamat alkoi pistoksena kivun levitessä rinnan molemmin puolin aina kainaloihin ja selkäpuolelle lapaluihin asti. Kipu lienee täysin yhtenevä kuin jos saisi sydänkohtauksen. Ilon kautta: Yksi ablaatio kestää joitain sekunteja ja kipu häviää välittömästi kun poltto on ohi.

Minulle tehtiin sydämen oikealle puolelle 9 ablaatiota, vaan rytmihäiriön aiheuttanut oikorata oli lopulta sydämen vasemmalla puolella epätyypillisessä ja hankalassa paikassa. Vasemman puolen oikorataan tehtiin 2 ablaatiota, ja sydänsurut jäi siihen paikkaan. Kaikki rytmihäiriöt saatiin korjattua ja vika hävisi minusta täysin.

Pelokkaalle kannustuksen sana: Sydänmurheissakin kannattaa täysin luottaa lääkäriin. Ihan varmasti sinullekin löytyy vaivaasi korjaavaa tai oiretta lievittävää hoitoa. Ablaatiohoidon ehdoton hyvä puoli: Ei tarvitse sitoutua lopppuelämän kestävään sydänlääkkeiden coctailiin. Ja korjattuna ihmisenä olet sydämesi osalta sen jälkeen hyvässä seurannassa ja sydämesi mahdolliset vaivat hoidetaan siitä eteenpäin viimeisen päälle kuntoon.

Näitä ei varmastikaan voi yleistää, jokaisen kokemus on erilainen.

Oma ongelmani on vasemmassa kammiossa, joten sisään mentiin reisivaltimosta. Myös laskimoita avattiin, mutta niitä ei sitten käsittääkseni käytetty. Mitään lääkitystä ei saanut sinä aikana kun tehtiin itse tutkimusta, eli etsittiin kohtaa joka häiriön aiheuttaa. Polton aikana sitten sain rauhoittavaa ja olin puoliunessa.

Operaatio ei ollut kivuton. Eniten sattui "piuhojen" isompi liikuttelu, samoin suonien avaaminen, holkkien asettelu ja suonien umpeen painaminen. Tuskallista oli myös maata selällään jalat suorassa, alaselkään alkoi sattua tuo asento. Jalkoja nostettiin jossain vaiheessa, mutta se ei kauheasti auttanut.

Oma operaationi tosin kesti aika kauan, 6 tuntia valmisteluineen. Lisäksi piti maata paikallaan vielä 3 tuntia, eli 9 tuntia hiljaa paikallaa oli selälle koettelemus. Oli aivan ihanaa kun sai luvan kääntyä kyljelleen.

Minulla ablaatio ei korjannut tilannetta ja apu haettiin lopulta lääkityksestä. Lääkkeitä syön kuitenkin sen verran kevyillä annoksilla että en uuteen operaatioon mene ellei tilanne pahene.

Vaikka operaatio oli inhottava, sen jotenkin sieti koska se kuitenkin toi toivoa. Omat rytmihäiriöni olivat todella pahoja ja olin ollut pitkään huonossa kunnossa niiden takia. Odotin kutsua ablaatioon, mutta tulin sairaalaan ensiavun kautta jo aikaisemmin kun tilanne paheni. Siinä tilanteessa ei jaksa niin miettiä mahdollista kipua kun haluaa vain saada elämänsä takaisin.

Mieli toimii jännästi tuollaisissa tilanteissa. Minulle tehtiin yhtenä päivänä ruokatorven kautta ultra ja perään sepelvaltimoiden kuvaus rannevaltimon kautta. Seuraavana päivänä oli tuo 6:n tunnin operaatio. Kukin noista toimenpiteistä on yksistäänkin inhottava, mutta kun tilanne oli mikä se oli, sitä ei vaan jotenkin ajatellut kauheasti. Ja sairaalassa oli turvallista olla kun pumppu oli ihan sekaisin.

Nivusissa ja alavatsalla oli hurjat mustelmat muutaman viikon. Uimahalliin ei niiden kanssa viitsinyt mennä herättämään huomiota.

Jos rytmihäiriöitä on vähänkin enemmän, niin kyllä ne pitäisi saada kiinni 24h seurannassa. Olettaisi että se olisi helpompi keino kuin soitella ambulanssia.

Ja jos kipua ajatellaan, niin kyllä synnyttäminen on ollut paljon pahempaa:)