Olemme ajautuneet todellisiin erimielisyyksien aikaan. Tämän voi havaita erityisesti silloin, kun liikut eri porukoissa. Kuinka valtavasti onkaan erilaisia porukoita saman liikkeen alla! Kun kombinaatioita muutetaan, alkaa syntyy sanaharkkaa. Olen kokenut viime aikoina turhan monta kylää, joissa ollaan kokoonnuttu uudella kokoonpanolla. Tähänhän meitä on suositeltukin. Menkää välillä epämukavuusalueelle, ja hakeutukaa kyliin, joissa on teille entuudestaan tuntemattomia uskovaisia. Tästä olen oppinut sen, että olen itse elänyt eräänlaisessa kuplassa, toinen toisenlaisessa jne. Todellisuuksia vl-liikkeestä on yllättävän monenlaisia. Kun eka kertaa jouduin kylään, jossa kiisteltiin uskon asioista, ajattelin, että tämä on tuskin on hirveän yleistä. Näitä vastaavanlaisia kyliä on kuitenkin tullut turhan useita, vaikka kokoonpano on vaihdellut. Emme ole samanmielisiä. Emme omaa samoja käsityksiä, vaikka olemmekin kuunnelleet samoja puheita seuroissa. Vai olemmeko? Onko osa nukkunut? Onko osa vain tulkinnut jonkin asian toisin, mitä toinen, vaikka Raamattu yleensä selitetään puhki meikäläisten seuroissa? Mistä johtuu erot? Miksi syntyy näitä voimakkaastikin eriäviä mielipiteitä.
Kokeile näiden taisteluiden tiimellyksessä etsiä se oikea tie. Jokainen kun osaa niin hyvin argumentoida omat näkemyksensä.
Kokeile näiden taisteluiden tiimellyksessä etsiä se oikea tie. Jokainen kun osaa niin hyvin argumentoida omat näkemyksensä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Se on oikea mielipide minkä srk julistaa. Siinä on se vaivattomuus kun sen saa uskoa omallekin kohdalle.
sa sepustuksessasi lainkaan siteerata Raamatussa ilmoitettua Jumalan sanaa. Mitä pelleilyä se tuollainen on? Lämpimiksesi kirjoittelet ja huuliasi heiluttelet?
En jaksa yksityiskohtaisesti alkaa aukomaan niitä keskusteluja ja raamatunkohtia, joita tulkittiin eri tavoin. Voin näin yleisellä tasolla kuitenkin kertoa, että osa perusteli kristuksen kirkkolain toisella tavalla, mitä meillä kristillisyydessä on perinteisesti ajateltu. Kritisoitiin mm. sitä, onko oikein jättää tervehtimättä Jumalan terveellä sellaita, joka ei ole vanhoillislestadiolainen. Osa oli sitä mieltä, että uskovaisia on muissakin liikkeissä. Uskon tunnustuksessakin sanotaan, että pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhien yhteyden..... jne. Tämä yhteinen seurakunta ymmärretään kristillisyydessämme perinteisesti siten, että se on fyysisesti yksi seurakunta, jolla on yksimielinen käsitys opista, kun taas osa näissä kylissä olevista ymmärsi, että yhteinen seurakunta on levittäytynyt ympäri maailmaa ja sielunvihollinen vain on asettanut raja-aitoja näin lopun aikoina... ja uskoivat, että ne raja-aidat tullaan ihan lopussa kaatamaan ja kristityt ovat taas yhtä.
Oli muitakin kohtia, joista väänsivät kättä, mutta en jaksa tähän alkaa kirjoittaa nyt mitään kilometrikirjoitusta ja ala sanasta sanaan sanaan selittää niitä keskusteluja. Siitä kun tulisi useampi sivuinen kirja.
tanut siteerata Raamattua? Mitä niistä omista mielipiteistä...
Profeetta Naatanin puhuttelu oli rohkeaa totuudessa rakastamista. Kyllä ”Kristuksen kirkkolaki” on myös edelleen (Matt. 18:15-20) käyttökelpoinen silloin kun kysymyksessä on oikeat vakavat raamatulliset synnit kuten Daavidin tapauksessa. Kristillisyytemme harha olikin, että kirkkolaista tuli vallankäytön väline perusteena mitä kummallisimmat spelulatiiviset ”henget”.
"Kristillisyytemme harha olikin, että kirkkolaista tuli vallankäytön väline perusteena mitä kummallisimmat spelulatiiviset ”henget”."
Näinhän siinä kävi 70-luvulla, kun osa oli harhautunut ajattelemaan näin. Alkoivat järjestää niitä "sielunhoidollisia" keskusteluja väkisin, kun oikeasti syntejä katuvan täytyy itse pyytää hoitoa. 70-luku oli varmasti monelle vaikeaa aikaa noiden oppiharhojen yms. vuoksi. Vaikka osa ajautui harhaan ja alkoi opettaa harhaoppeja erilaisine henkioppeineen, niin kaikki eivät silti harhautuneet. Nytkin meidän keskuudessa on monenlaista harhaopetusta, mutta kaikki eivät ole harhassa. Jos alamme liikaa miettimään, onko tuo ja tuo puhuja uskomassa ja tuo sisar ja veli uskomassa, niin väsyy sitten itse helpommin uskon tiellä. Eikä enää luota mihinkään puheeseen, vaan joutuu itsekin ulos uskosta.
En voi sanoa, että itekkään tässä enää onnistun kovin hyvin, kun minuunkin on asettunut asumaan se eppäilevä tuomas, joka sannoo, että tässä uskossa on jo kaikki menetetty, jengi vain taistelee keskenään, mutta oikea usko on viety jo kauan aikaa sitten pois. Ei ole helppoa tämä uskon taival mulle! Jotenkin kaipaan sitä hyvää aikaa, milloin yksimielisyys oli kouriintuntuvaa. Aikaa, milloin Jumalan lasten keskinäisen rakkauden sai ihan tuntea. Keskenään kinastelevien ihmisten keskuudessa tuntuu välillä, että rakkaus on jo otettu pois.
kerrotaan nuotan vedosta, jolloin mukana on myös mätiä kaloja. Samoin viljapellossa on mukana rikkakasveja, mutta Jeesuksen ohje oli, että ei oteta rikkoja pois, koska samalla voitaisiin nyhtää myös viljoja.
Samoin on meidän uskovaisten joukossa, joten älä Metsalem epäile, Raamatun mukaan näin on ja tulee aina olemaan. Vasta viimeisenä päivänä nämä erotellaan. Tuttu on tunteesi, muistelen aikaa, jolloin Jumalan lasten keskinäinen rakkaus oli kouriintuntuvampaa kuin nykyään, mutta sekin on Raamatusta: Viimeisinä aikoina monien rakkaus kylmenee.
Kun kaikki ovat oikeassa, niin syntyy väistämättä kiista siitä kuka on kaikkein eniten oikeassa.