Vituttaa kun muut nauttii elämästään ja nuoruudestaan kavereiden kanssa ja ite joutuu kattoo vierestä. Menetin kaverit 7.luokan puolessa välissä ja siitä lähtien ollut ihan yksin. Mielenterveys jo mennyt ja joudun käymään jossain psykiatril. Ne joilla on kavereita saavat kyllä kiittää onneaan, kyllä on elämä paskaa ilman kavereita ainakin näin nuorena.
Olen 15-vuotias eikä yhtäkään kaveria
Juupajooh11
12397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Et ole ainut tuollaisessa tilanteessa, mutta eihän se silti sellaisenaan lohduta. Onko tuo kaverittomuus aiheuttanut mielenterveydellisiä ongelmia vai päinvastoin kun tuli niitä, niin kaverit häippäsivät?
Mitä tuolloin 7. luokan puolivälissä tapahtui?
7.luokal tuli syksyn aikana paljon poissaoloja kiusaamisen takia ja sit kaverit vaa alko välttelee mua eikä puhunu mulle mitään :D Tuskin olivat edes oikeita kavereita. Sain sitten sosiaalisten tilanteiden pelon kaikesta tosta paskasta. Että semmosta.
Todennäköisesti ne kaverisi pelkäsivät itse joutuvansa kiusatuksi ja siksi vetäytyivät seurastasi. Ikävä juttu ja valitettavasti niin yleistä!
Yritä kääntää ikävä tilanne omaksi voitoksesi. Sisun avulla pääset elämässäsi pidemmälle, kuin ne kiusaajat. Äläkä missään tapauksessa yritä etsiä kiusatuksi tulemiselle mitään syytä itsestäsi, koska kiusaamiselle ei ole mitään syytä. Tyhmät ihmiset vaan on niin tyhmiä, että kiusaavat. Puhun kokemuksesta!
Harrastus. Myöhemmin tuo tapahtuu kaikilla kuitenkin. Kaverit lähtee jonnekin ja homma hajoaa. Ei sitä naimisiin oo menty.
Sen takia on hyvä alkaa miettimään jotain harrastusta.
Siellä tulee uusia tuttuja ja ehkä kavereitakin.
Mikä vaan harrastus. Jos sosiaalisten tilanteiden pelkoa, niin sitä suuremmalla syyllä jonnekkin harrastuksiin.
Pojat usein valitsevat nyrkkeilyä, karatea yms, mutta yhtä hyvin se voi olla pingistä, sulkapalloa tms. Loputon määrä eri lajeja. On niitä sitten askartelu juttuja yms.
Muistan tuon ajan ja itse menin nyrkkeilyyn. Sai purettua itseä ja tuli hyvä olo. Lisäksi tuli iso määrä tuttuja-puolituttuja ja muuten vaan moikattavia.
Kavereilla on tapana häipyä vastoinkäymisten myötä, joten mitä aiemmin katoavat, sen parempi.
Mainittakoon vielä, ettei se kaverittomuuden harmitus lopu koskaan, joten ymmärrän kyllä sinällään tuskasi.
Jos ihmiset jättää vastoinkäymisten jälkeen niin ei ne ystäviä ole ollutkaan
Sama tilanne. 7 puolesvälis oli kavereita ja sit tapahtu syrjintä. Nyt olen 8, ei kavereita. En jaksa enää välittää. Aloitan agilityn ja käyn koiranäyttelyissä. Ehkä siellä tapaan kivoja ihmisiä ja saan ystäviä. Se olisi toiveeni. Koulusta en tuu niitä saamaan.
Joo, en minäkään tuosta koulusta tuu niitä saamaan, mutta onneks pääsen peruskoulusta parin kuukauden jälkeen ja pääsen uuteen kouluun, jossa yritän saada kyllä kavereita.
Mun paras ystävä sai paljon tuttuja ja ystäviä koira harrastuksen myötä, rally tokoa harrastavat, melkein oon kateellinen kun ystävällä on niin paljon menoja ja tuttuja mutta en jaksa oikeesti olla kun oon niin väsynyt töiden jälkeen :D
Varmaan tuossa luokkavaiheessa on jokin kehityksen vaihe, että osaporukkaa alkaa kiusata. Yleensä nämä kiusaajat ovat henkisesti ja lahjoiltaan heikompia tai kateellisia. Syy miksi olette joutuneet uhreiksi ei ole siinä että olette jollain tavoin huonoja. Hyvä että ainakin sinä aloittaja olet päässyt asiantuntevan avun piiriin.
Jokin voimalaji, esim. nyrkkeily voisi olla hyvä harrastus. Siinä saa purkaa sitä mielipahaa ja vihaa rakentavalla tavalla.
Hienoa te samanikäiset ja samaa kokeneet kohtasitte palstalla ja jospa voitte jatkossakin tukea toisianne ja olla kavereita.
Ite menetin kaverit josku kasinluokan alussa eikä oo siitä lähtien ollu kavereita :( nyt keväällä pääsen perus koulusta ja toivon saavani kavereita. Oon harrastanu vesipalloa 6 vuotta enkä sieltäkään oo saanu kavereita:( Vietän kaiken aikani kotona joko lukien koulu juttuja tai pelaten.
Joten aika tuttu tunne.