Mieleni karhentuu kovin. Eilen oli mielteissä vierteissä oloni heijaa en voi mitään
keikkuu keikkuu
olennusta olen yrittänyt ärhentää heiveröilleen, mutta siinäkin on yksi teintti.
Nimittäin kooletettu oitee. Inhottavaa ku mieleni ärhentyy karhentuu olosta koko ajan poikkeen männee :(
en tiedä, kuinkin se on niin, että vaikkoon maikalleen trööt, ni kaikki silti öveltää minut männingöilleen! Ärh! Pörh!
Mänee hermot romahdukseen!
keikkuu keikkuu
olennusta olen yrittänyt ärhentää heiveröilleen, mutta siinäkin on yksi teintti.
Nimittäin kooletettu oitee. Inhottavaa ku mieleni ärhentyy karhentuu olosta koko ajan poikkeen männee :(
en tiedä, kuinkin se on niin, että vaikkoon maikalleen trööt, ni kaikki silti öveltää minut männingöilleen! Ärh! Pörh!
Mänee hermot romahdukseen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
minä tiedän lääke siihen pulman!
Kuuntele muutama puhe Jumalan armahtavan voiman suuruudesta!
Kuuntele toisennenkin kerran. Olosi suoristuu ja puhdistuu!
Kun kuuntelet kolmennenkin kerran, olosi on täysi...
Sitten kun kuuntelet neljennen kerran, olosi on oleva kuin hyvästä hyvempi.
Viidennen kerran kuunneltuasi olosi on kui se kuuluisa peitsi taistelijalla.
Kuudennen kerran olet kuin sanan palvelijan virkaa hoitava ihmisen pojan poika.
kun kuuntelet sitten seitsemennen kerran, olet täydellisyyden täydellistymä, koska seitsemen on täydellisyydellisyyden luku.
Kaiteroilleen puuppaa mielessä. Puuppaa puuppaa. Inhottavaa.
Ällötän yh että inhottavallinen olo. Voikkeen tällainen, haluaisin rauhassa olla!
Tuossa on jo hyviä ohjeitä mielenkarhennuksen lieventämiseksi. Mullakin mieli karhentuu joskus ihan syyttä suotta, mutta viime päivinä se on erityisesti karhentunut siksi, että palstoille on pesiytynyt eriseuran henki: tyyppejä, jotka uskovat, että maa on pallonmuotoinen! Voitko kuvitelöla mitään ääliömäisempää?
Oletko kuullut muilituksista? Olen ajatellut muiluttaa ensiksi linja-autolastillisen noita vääräuskoisia maan ääriin ja kun siellä on jäätä ja liukasta niin sorkkisin vähän sitä bussin käsijarrua niin että koko roskajoukko linja-autoineen luiskahtaisi maan reunan yli. Sen kun näkisi niin mielen karhennus vähenisi huomattavasti.
Ite olen siinä uskonkäsityksessä, ettei maan äärien yli voi pudottaa ihmisiä.
Ensinnäkin Jumala on säätänyt vetovoiman lait. Toisekseen Jumala on säätänyt korkeuden lait. Eli kuinka korkealle voi lentää lentokoneella. Tehokkaammilla lentokoneilla pääsee korkeammalle, mitä tehottomammilla, koska niissä on enemmän voimaa puskuroida vetovoimaa vastaan. Ei kuitenkaan ole niin tehokasta lentokonetta, joka ylittäisi Jumalan luoman vetovoiman lain, sillä se tehokkainkin lentokone saavuttaa joskus lakipisteensä ja korkeammalle ei voi enää nousta.
Käsitykseni mukaan antarktiksella ei edes pääse kovin korkealle lentokoneella, koska taivaankaari ja vetovoiman lakipiste on paljon matalammalla vrt taivaankaari. Samaiset vetovoimat, jotka huolehtii, että pysymme kamarassa kiinni, huolehtii myös siitä, ettei äärtä voi noin vain tavoittaa. Voimat alkavat vastustaa ja se laittaa myös kompanssin huijaamaan. Kompanssi alkaa viisoo typerästi minne sattuu ja ihmisen luullessa kävelevänsä antarktiksen yli, hän tekeekin tietynasteisen kulman ja lähtee takaisin kohti maanpiirin keskusta. Ja näin ihmiselle saattaa syntyä harhanomainen illuusia antarktiksen ylittämisestä.
Itse elän siis vahvasti siinä uskonkäsityksessä, ettei ääriä voi tavoittaa, saatikka päästä edes riittävän lähelle niitä nähdäkseen niitä. Maan piirin reuna tulee aikaisemmin vastaan, mitä varsinainen ääri!
lakin. Meille kävi viime kesänä niin, että kun leutona kesäiltana oltiin pystytetty teltta siihen maan reunalle ja paistoimme nuotiolla makkaraa ja vähän maistelimme tietenkin koskenkorvaakin, ja olutta myös oli... niin yksi kavereista meni kuselle siihen reunalle ja aikoi loristaa kusensa avaruuden pohjalle. Niin se vain pääsi luiskahtamaan alas. En usko, että sille kävi kuinkaan, koska se heti soitti kännykällä ja sanoi, että vauhti vain kiihtyy ja maisemat vaihtuvat. Pudotettiin sille vähän makkaraa perään ja pari oluttölkkiä. Pari päivää meni, kunnes siltä loppui puhelimesta akku.
pudonneesta tyypistäsen koomin kuulunut mitään? Onko siellävälillä huoltopisteitä, jossa voisi ladata akun? Olen ymmärtänyt, että vaikka maalla on ääret, avaruudella ei ole reunoja. Silloinhan pudotus jatkuu vuodesta toiseen... niin, oikeastaan iankaikkisuudesta toiseen.
Toisessa ketjussa kyllä kerrottiin retkikunnasta, joka oli littanan maan reunalle kesänny jo aika mojov an kiepin köyttä tarkoituksenaan laskeutua avaruuden pohjalle. Onko kellään palstalaisilla tietoa tämän projektin etenemisestä?