onhan minulla tunteita ollut, vahvojakin tunteita, mutta tietynlaiset elämän pettymykset ovat tehneet minusta jotenkin tunnevammaisen.
Se että koko elämä on ollut pelkkää taistelua ja selviytymistä, jatkuvia vastoinkäymisiä, joita ei toivo pahimmallekaan vihamiehelle, on tehnyt ainakin itsestäni kuolleen pellon, en tiedä kasvaako siinä pellossa enää mitään. Outo vertauskuva, mutta en osaa paremminkaan selittää.
Se että koko elämä on ollut pelkkää taistelua ja selviytymistä, jatkuvia vastoinkäymisiä, joita ei toivo pahimmallekaan vihamiehelle, on tehnyt ainakin itsestäni kuolleen pellon, en tiedä kasvaako siinä pellossa enää mitään. Outo vertauskuva, mutta en osaa paremminkaan selittää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Noin se valitettavan monella on. Se on kuitenkin aika paljon itsestään kiinni, antaako vastoinkäymisten tehdä itsestään tunnevammaisen. Olen minäkin kaikenlaista paskaa kokenut miesten osalta, kiusattukin on ja lapsuus ei ollut helpoimmasta päästä, mutta silti olisin syli avoinnna ihmissuhteelle ja uskon ihmisistä pääosin hyvää.
Mutta miksi antaa periksi. Pitää taistella loppuun asti. Jos on tunteita niin anna niiden palaa ja kerro ne tunteiden kohteelle. Se voi olla se käänne mikä elämästä tekee parasta mahdollista.