Se saattaisi kuulua jotensakin näin.
Mene, ja elä elämääsi. Älä jää menneeseen, tai siihen mitä olisi saattanut olla. Koska eihän mitään lopulta ollut, paitsi luuloja ja epäonnistumisia. Sanoja, sanoja, mielikuvia, rakennelmia, merkitseviä vain ja ainoastaan omassa mielessäsi. Todellinen elämä on se, joka jotain kouriintuntuvaa ja todellista tarjoaa. Ja ehkä mahdollisuuden onneen. Se sinulla on ulottuvillasi heti, kun vaan valitset sen. Ehkä olet jo valinnutkin, ja hyvä niin. En epäile hetkeäkään, että yksin jäisit.
Totuutta ei voi paeta, miksi tarvitsisi tai pitäisikään jaksaa. On minua kiusattu ennenkin, eikä se sinällään olisi mitään uutta, mutta vähän yllätyin, että yhä vieläkö, tässä elämässä? Ehkä jotkut vaan ovat polttomerkittyjä sellaiseen - sama läksy uudelleen ja uudelleen, kunnes se on opittu, ettei vaikka ylpisty liikaa?
Paljon hämmennystä mitättömästä, ja epätavallisen suuria luuloja, kuvitelmia, ja pettymystä, epäuskoa, turhautumista. Harhaa. Mikään ei ollut eikä ole loppujen lopuksi oikeaa, todellista. Eikä siitä sellaista toivomalla tule.
Mutta jatkossa, niihin olennaisimpiin asioihin keskittymällä, niistä voi saada todellisia ja oikeasti merkitseviä asioita, itselleen. Ehkä jopa hitusen rakkautta joskus.
Ei sen enempää selvitettävää ole. Mitä vanhoissa vellomaan, kun eteenpäin pitää mennä. Kaikki on anteeksi annettu, vaikka ei unohdettu. Jos olisin kliseinen, toivottaisin jotain. Itselleni, ehkä hänelle, tai jollekin muulle. Mutta miksi olla klisee yhtään enempää?
https://m.youtube.com/watch?v=xA9FemhbDiQ
Mene, ja elä elämääsi. Älä jää menneeseen, tai siihen mitä olisi saattanut olla. Koska eihän mitään lopulta ollut, paitsi luuloja ja epäonnistumisia. Sanoja, sanoja, mielikuvia, rakennelmia, merkitseviä vain ja ainoastaan omassa mielessäsi. Todellinen elämä on se, joka jotain kouriintuntuvaa ja todellista tarjoaa. Ja ehkä mahdollisuuden onneen. Se sinulla on ulottuvillasi heti, kun vaan valitset sen. Ehkä olet jo valinnutkin, ja hyvä niin. En epäile hetkeäkään, että yksin jäisit.
Totuutta ei voi paeta, miksi tarvitsisi tai pitäisikään jaksaa. On minua kiusattu ennenkin, eikä se sinällään olisi mitään uutta, mutta vähän yllätyin, että yhä vieläkö, tässä elämässä? Ehkä jotkut vaan ovat polttomerkittyjä sellaiseen - sama läksy uudelleen ja uudelleen, kunnes se on opittu, ettei vaikka ylpisty liikaa?
Paljon hämmennystä mitättömästä, ja epätavallisen suuria luuloja, kuvitelmia, ja pettymystä, epäuskoa, turhautumista. Harhaa. Mikään ei ollut eikä ole loppujen lopuksi oikeaa, todellista. Eikä siitä sellaista toivomalla tule.
Mutta jatkossa, niihin olennaisimpiin asioihin keskittymällä, niistä voi saada todellisia ja oikeasti merkitseviä asioita, itselleen. Ehkä jopa hitusen rakkautta joskus.
Ei sen enempää selvitettävää ole. Mitä vanhoissa vellomaan, kun eteenpäin pitää mennä. Kaikki on anteeksi annettu, vaikka ei unohdettu. Jos olisin kliseinen, toivottaisin jotain. Itselleni, ehkä hänelle, tai jollekin muulle. Mutta miksi olla klisee yhtään enempää?
https://m.youtube.com/watch?v=xA9FemhbDiQ
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voisin kuvitella hänen kirjoittavan minulle jotakin tuon kaltaista. Tosin tekstistä ei välillä saa selvää mikä on tarkoitettu mietteeksi itselle ja mikä vastaanottajalle.
Jos olisit hän, kiittäisin tästä huomaavaisuudesta. Lisäisin myös, että olen ymmärtänyt nuo asiat jo aika päiviä sitten. Se mitä täällä palstalla olen kirjoittanut, on lähinnä itseäni varten. Pääsen koko ajan eteenpäin.
Voisi sanoa, että sinäkin olet alusta asti ollut osa prosessia, jonka kautta olen käsitellyt omia traumojani. Harmi, että sinut piti sotkea mukaan, mutta etpä juuri vastaan hangotellutkaan.
Minulle alkaa olla sama mitä sinä ajattelet. Näen tämän nyt matkana itseeni. Olet yksi etappi ja muita on edessä. En minäkään mitään selvityksiä kaipaa, ainakaan irl. Tämä on tällaista turvallista varjotodellisuutta.
Harha ja kuvitelmat, niillä on ollut oma tehtävänsä minulle. Ehkä en olisi muuten kestänyt mielen kuohuntaa. Niin paljon kerralla sulateltavaa.
Tämä nyt on ollut täydellisen minä-minä kirjoitus, suo anteeksi.
Minäkin annan sinulle sen anteeksi, että käytit tilaisuuden. Meissä on samaakin, vaikka et sitä tunnustaisi itsellesi. Sinäkin kaipaat sisimmässäsi jotain arjen yläpuolelle nousevaa. En minä voinut mitenkään olla kuvitelmiesi kaltainen. Turhaa enää siitä tunnen riittämättömyyttä.
Ja sinä, tiedätkö, että oikeasti pidän sinusta. Vaikka petyin ja olen vieläkin pettynyt. Sinussa on niin paljon enemmän potentiaalia mitä uskot, haluan ajatella itsestäni samoin.
Pitkä väsäys tämä kirjoitus. Ei tule menemään oikealle henkilölle -hän ei ole täällä- mutta itseäni tämä purkaus taas helpotti.
Kaikkea hyvää sinulle siellä valovuosien päässä.
Oletko mies vai nainen?
Levititkö pillua?
Miksi et uskallla kohdata häntä todellisuudesss?
Se oli viestistä päätellen rakkautta, joka oli ymmärrykselle hitusen liikaa..
Kumpaakohan viestiä tarkoitat?
petyitsä mun pillun muotoon???
Ihan sama, mutta hän oli luxusta minulle alusta loppuun.
"Jos sä välittäisit oikeesti musta, se olis mulle luxusta! "
Nämä kirjoitukset puhuttelivat minua.
Niissä oli jotain erityistä.
Tutun tuntuista.
Biisi herkisti itkuun.
Ajattelin kaivattuani.
Hän on mennyt eteenpäin.
varjonyrkkeilyä sinne tänne. miten saamattomia ihmiset on kun ei pystytä puhumaan oikeiden ihmisten kanssa.
Sanella mitä toisen pitäisi tehdä, se on jokaisen oma asia. On turhaa viisastella sellaisella asialla ja olla tietävinään mikä toiselle olisi parasta ja mikä ei. Parasta kun jokainen hoitaa vain oman tonttinsa, siinä lienee meillä jokaisella ihan tarpeeksi työmaata. Kyllä me jokainen, hänkin jolle kirjoitat, elää täyttä ja kouriintuntuvaa elämää tälläkin hetkellä. Ei pidä ajatella niin itsekkäästi että olisi itse pääosassa toisen elämättömyyteen.
https://www.youtube.com/watch?v=7tjgjdbXMQw
Itselleni tämä...
Olipas osuvat sanat mullekkin! :D itseäni ajatellen juurikin..