Voiko koiranpentu olla liikaa "mummin" luona?

Aikuinen lapseni otti koiran, johon olen itsekin täysin rakastunut. Nytkin ikävöin. Itselläni ei ole kovinkaan paljon koirakokemusta.

Koira on nyt ollut luonani aina pari yötä silloin tällöin, koira on ihan kohta 5 kk. Meillä menee hyvin, viime viikolla oli kaksi yötä luonani. Pissat teki kaksi kertaa sanomalehdelle, muuten ulos. Ja kaikki kakkendaalit ulos.

Mutta nyt kotiinsa palattuaan, on pissinyt sisälle enemmän. Jotkut sanovat, että kultsikan pitäisi olla sisäsiisti jo 4kk:n iässä, tämä ei sitä vielä ole. Ollaan oltu nyt huolissamme, että onko koira nyt jotenkin sekaisin siitä, että on ollut välillä luonani öitä.

Mitä mieltä olette, voiko koiranpennulla olla "mummola"? Itse pidän perussäännöistä kiinni: odottaminen ruokakupilla ja ovista mennessä onnistuu, ei revi kenkiä, ei tuhoa mitään. Remmikäyttäytyminen on vähän niin ja näin, se pitäisi oppia. Risteyksissä kyllä istuu, kun käsken. Olen aika pienikokokoinen mummeli. Ja tietenkin ihmisten perään tietenkin on, on vaan pakko sanoa "ei" ja kieltää hulluna. Mitään nakkipaloja tai naksuja minä en periaatteessa "koirankusetusreissulla" millään halua käyttää, yritän selviytyä käskyillä, kiitoksilla ja sanalla ei. Ja pysähdyn aina, kun vetää, sanon vaan "ei vejä!" :)

Näyttää, että koira nauttii seurastani. Vien sen aina ulos läheiseen puistoon pitkässä hihnassa: siellä se riehuu ja riekkuu, ja minä nautin.