VL-liikkeen, kuten koko luterilaisen maailman, käsitys Martti Lutherista on mielestäni liiaksi siloteltu ja valikoitu. Lutherin pimeästä puolesta, johon kuului mm. toisin uskovien anababtistien säälimätön polttaminen roviolla, sekä yllytys juutalaisten kansanmurhaan, ovat jääneet kokonaan vaille huomiota.
Tiedostan että Luther oli vain kuolevainen ja vajavainen ihminen, ja siksi minua vaivaakin ajoittain se lähestulkoon pyhimysasema, johon hänet on nostettu luterilaisessa maailmassa.
Oma näkemykseni Lutherista on, että hän sai aikaan paljon hyvää ja oli kiistaton uskonpuhdistaja, mutta varsinkin vanhoilla päivillään hänestä paljastui vähemmän miellyttäviä puolia. Esimerkiksi tukemalla sanallisesti saksalaisia talonpoikia 1520-luvun talonpoikaiskapinan kukistuksen yhteydessä Luther olisi voinut estää verilöylyn, mutta sen sijaan hän asettui tukemaan hänen taloudellisesti tukevia vaaliruhtinaita, jotka harjoittivat säälimätöntä sortoa köyhiä talonpoikia kohtaan.
Mutta ennen kaikkea anababtistien kohtelu on todellinen musta tahra Lutherin elämässä. Anababtistit olivat 1500-luvun kristillinen herätysliike Saksassa ja Sveitsissä, jotka korostivat uudestisyntymistä, Pyhän Hengen armolahjoja ja myös kastoivat uskoontulleita ihmisiä. Tätä kastamista eivät Luther ja Sveitsin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli suvainneet, ja heidän siunauksellaan luterilaiset aloittivat säälimättömän vainon anababtisteja kohtaan. Tuhannet anababtistit kärsivät marttyyrikuoleman Herran Jeesuksen kunniaksi luterilaisten sytyttämillä rovioilla.
Lutherilla ja Zwinglillä olisi ollut kaikki valta estää nämä hirmutyöt, mutta he päinvastoin yllyttivät "opetuslapsiaan" niihin. On sangen harmillista, että Luther lankesi tällaiseen syntiin sen jälkeen, kun oli itse ollut taistelemassa paavinkirkkoa vastaan ja kokenut vainoa heidän taholtaan. Kun Lutherin asema vahvistui tarpeeksi, tuli hänestä itsestään vainoaja.
Miksi meidän kirkkomme ja herätysliikkeemme vaikenevat historian tapahtumista, ja esittävät Martti Lutherista pitkälti vääristyneen kuvan? Eikö olisi parempi, että hänen vähemmän mairittelevat puolensa tuodaan yhtä lailla esille kuin hänen kiistattomat ansionsa?
Minun arvoasteikossani Martti Luther ei ole kovin korkealla keskiajan uskonpuhdistajien joukossa johtuen pitkälti juuri hänen osoittamastaan julmuudesta toisin uskovia kohtaan. Keskiajan uskonpuhdistajista Lutheria korkeammalle arvostan ainakin tshekkiläisen Jan Husin, joka sai kunnian kärsiä marttyyrikuoleman kerettiläisenä 1300-luvulla.
Tiedostan että Luther oli vain kuolevainen ja vajavainen ihminen, ja siksi minua vaivaakin ajoittain se lähestulkoon pyhimysasema, johon hänet on nostettu luterilaisessa maailmassa.
Oma näkemykseni Lutherista on, että hän sai aikaan paljon hyvää ja oli kiistaton uskonpuhdistaja, mutta varsinkin vanhoilla päivillään hänestä paljastui vähemmän miellyttäviä puolia. Esimerkiksi tukemalla sanallisesti saksalaisia talonpoikia 1520-luvun talonpoikaiskapinan kukistuksen yhteydessä Luther olisi voinut estää verilöylyn, mutta sen sijaan hän asettui tukemaan hänen taloudellisesti tukevia vaaliruhtinaita, jotka harjoittivat säälimätöntä sortoa köyhiä talonpoikia kohtaan.
Mutta ennen kaikkea anababtistien kohtelu on todellinen musta tahra Lutherin elämässä. Anababtistit olivat 1500-luvun kristillinen herätysliike Saksassa ja Sveitsissä, jotka korostivat uudestisyntymistä, Pyhän Hengen armolahjoja ja myös kastoivat uskoontulleita ihmisiä. Tätä kastamista eivät Luther ja Sveitsin uskonpuhdistaja Ulrich Zwingli suvainneet, ja heidän siunauksellaan luterilaiset aloittivat säälimättömän vainon anababtisteja kohtaan. Tuhannet anababtistit kärsivät marttyyrikuoleman Herran Jeesuksen kunniaksi luterilaisten sytyttämillä rovioilla.
Lutherilla ja Zwinglillä olisi ollut kaikki valta estää nämä hirmutyöt, mutta he päinvastoin yllyttivät "opetuslapsiaan" niihin. On sangen harmillista, että Luther lankesi tällaiseen syntiin sen jälkeen, kun oli itse ollut taistelemassa paavinkirkkoa vastaan ja kokenut vainoa heidän taholtaan. Kun Lutherin asema vahvistui tarpeeksi, tuli hänestä itsestään vainoaja.
Miksi meidän kirkkomme ja herätysliikkeemme vaikenevat historian tapahtumista, ja esittävät Martti Lutherista pitkälti vääristyneen kuvan? Eikö olisi parempi, että hänen vähemmän mairittelevat puolensa tuodaan yhtä lailla esille kuin hänen kiistattomat ansionsa?
Minun arvoasteikossani Martti Luther ei ole kovin korkealla keskiajan uskonpuhdistajien joukossa johtuen pitkälti juuri hänen osoittamastaan julmuudesta toisin uskovia kohtaan. Keskiajan uskonpuhdistajista Lutheria korkeammalle arvostan ainakin tshekkiläisen Jan Husin, joka sai kunnian kärsiä marttyyrikuoleman kerettiläisenä 1300-luvulla.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pitäisi muistaa tarkastaa kirjoitusasu ennen Lähetä-nappulan painamista.
oisi kuulunut:
Historiallinen tosiasia on, etteivät luterilaiset ruhtinaat ruvenneet polttamaan juutalaisia synagogia, eivätkä Lutherin ajan juutalaiset ymmärtäneet kirjaa sillä tavoin. Älykkäin ihmisinä juutalaiset hyvinkin käsittivät Lutherin "jekun" ja oikean tarkoituksen. Ajan myötä Lutherille oli tullut se vakaumus, että juutalaisia ei voitu voittaa kristinuskoon lempeillä puheilla, vaan oli käytettävä ankaraa puhetapaa. Luther sanoo tässä kirjassaan: "Meidän täytyy rukoillen ja Jumalaa peläten harjoittaa ankaraa armahtavaisuutta, jos voisimme kuitenkin pelastaa, joita kuita liekeistä ja leimusta. Kostaa me emme saa; heillä on kosto tuhat kertaa pahempana kaulansa ympärillä, kuin me voisimme heille toivoa. "On huomattava, että Luther viimmeisessä saarnassaan, neljä päivää ennen kuolemaansa SANOO LUTERILAISTEN haluavansa osoittaa juutalaisille "kristillistä rakkautta ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan. Tämä oli Lutherin sydämellä ja hänen motiivinaan, kun hän käytti koviakin sanoja
Mitä sitten tulee synagogien polttamiseen ja muihin asioihin Lutherin kirjassa juutalaisista ja heidän valheistaan, monelta on jäänyt huomaamatta Lutherin todellinen tarkoitus. Kun juutalaiset vetosivat Mooseksen lakiin, Luther osoittaa millaisen hirveän kohtalon juutalaiset olisivat ansainneet Mooseksen lain mukaan, kun eivät sitä täyttäneet. Jotta he olisivat voineet noudattaa seremonialakiansa, heidän olisi pitänyt mennä omaan maahansa. Tähän liittyivät maasta karkottaminen ja synagogien polttaminen. Tällä Luther halusi vetää heitä uskomaan Kristukseen pois lain alta ja osoittaa, kuinka paljon parempi ja armollisempi kristillinen usko oli, kuin heidän oma uskontonsa.
Luther ei hyväksynyt esivallan miekan käyttämistä harhaoppisiin, elleivät he tehneet mitään rikosta, johon esivallan oli puututtava. Luther kirjoitti Hubmaierin tapauksen johdosta: "Ei ole kuitenkaan oikein, ja minun tulee todella sääli, kun sellaisia kurjia ihmisiä, niin surkeasti murhataan, poltetaan ja hirvittävästi tapetaan. Pitäisihän antaa kunkin uskoa, mitä haluaa. Jos joku uskoo väärin, niin hänellä on tarpeeksi rangaistusta iankaikkisessa tulessa ja helvetisä. Miksi heitä pitäisi vielä tässä ajassa kiduttaa. Mikäli he erehtyvät yksinomaan uskossa, elleivät he ole kapinallisia tai muuten asetu esivaltaa vastaan? Rakas Jumala miten usein on käynytkin niin, että joku menee erheen tai paholaisen ansaan! Heitä vastaan on puolustauduttava Raamatulla ja Jumalan sanalla ja sillä heitä on vastustettava. Tulella saadaan vähän aikaan" (Luterilainen. n.2. 2oo2).