Sanat ovat kuolleet

Kuka ilkeä ne hajoitti.

Silloin, kun ihmisen polttavan rakkauden ja raastavan kaipuun tunteet ja niiden ilmaisu runojen muodossa toista kohtaan koetaan loukkaavina, ahdistavina ja satuttavina, ei jää muuta vaihtoehtoa. Kuoleta tunteet, elä anna niiden nousta ja kukkia, vaan myrkytä ne. Unohda. Luovu. Kärsi ja kuole sisäisesti, että olisit muiden silmissä siedettävä. Käännä tunteesi sisäänpäin, vaikka tiedät, että se mädättää sinut sisältä. Ole ulospäin tyyni ja moitteeton kuin mallinukke. Ja yhtä kuollut.

Miehenmiete1 kirjoitti:

Silloin, kun ihmisen polttavan rakkauden ja raastavan kaipuun tunteet ja niiden ilmaisu runojen muodossa toista kohtaan koetaan loukkaavina, ahdistavina ja satuttavina, ei jää muuta vaihtoehtoa. Kuoleta tunteet, elä anna niiden nousta ja kukkia, vaan myrkytä ne. Unohda. Luovu. Kärsi ja kuole sisäisesti, että olisit muiden silmissä siedettävä. Käännä tunteesi sisäänpäin, vaikka tiedät, että se mädättää sinut sisältä. Ole ulospäin tyyni ja moitteeton kuin mallinukke. Ja yhtä kuollut.

Sinun viestisi eivät ole loukkaavia rakkaalle tarkoitetulle, eivätkä myrkytä varsinkaan sellaista, joka arvostaa ja voi olla paremminkin oikea rakas kuin hän joka ei koe oikeaksi. Silloin kun ihminen kokee loukkaavaksi on aika väärä tai ajatukset kohtaa.

Kauniisti sanottu, kiitos. Sehän tässä se ongelma on, että ne ihmiset, joita kohtaan en tunne rakkautta, ja joille runoni eivät ole tarkoitettu, arvostavat niitä ja tunteitani, jne. Kun taas ne, joita kohtaan tunteita on ja on ollut ja jotka ovat saaneet minussa heräämään tarpeen kirjoittaa, eivät arvosta tunteitani tai minua. Runoista ei niin väliä, arvostavatko vai eivät, ne on pelkkiä sanoja. Se, että joku tai jokin saa minussa aikaan niin voimakkaan tunteen, että se synnyttää tarpeen kirjoittaa, on jo itsessään harvinaista. En minä kirjoita jokapäiväisyyksistä tai tavanomaisuuksista. Ehkä on parempi pitää tunteet sisällään, eikä kertoa niistä, saati osoittaa niitä, jos ne vaikuttavat noin. Ehkä on parempi tyytyä tavanomaiseen ja lopettaa jostain ainutlaatuisesta unelmointi, vaikka se tarkoittaakin elämää haaleassa vedessä. Ehkä on aika lopettaa haaveilu vastarakkaudesta ja perheestä, lapsista ja kodin arjesta. Ehkä on aika luopua toivomasta merkityksellistä loppuelämää ja muuttua osaksi talouden koneistoa, osaksi harmaata massaa, kasvottomaksi ja yhdentekeväksi tuotantoyksiköksi, kunnes kuolema erottaa. Eihän ihmisen tarvitse olla onnellinen, kunhan on kansantaloudellisesti tuottava.

Miehenmiete1 kirjoitti:

Kauniisti sanottu, kiitos. Sehän tässä se ongelma on, että ne ihmiset, joita kohtaan en tunne rakkautta, ja joille runoni eivät ole tarkoitettu, arvostavat niitä ja tunteitani, jne. Kun taas ne, joita kohtaan tunteita on ja on ollut ja jotka ovat saaneet minussa heräämään tarpeen kirjoittaa, eivät arvosta tunteitani tai minua. Runoista ei niin väliä, arvostavatko vai eivät, ne on pelkkiä sanoja. Se, että joku tai jokin saa minussa aikaan niin voimakkaan tunteen, että se synnyttää tarpeen kirjoittaa, on jo itsessään harvinaista. En minä kirjoita jokapäiväisyyksistä tai tavanomaisuuksista. Ehkä on parempi pitää tunteet sisällään, eikä kertoa niistä, saati osoittaa niitä, jos ne vaikuttavat noin. Ehkä on parempi tyytyä tavanomaiseen ja lopettaa jostain ainutlaatuisesta unelmointi, vaikka se tarkoittaakin elämää haaleassa vedessä. Ehkä on aika lopettaa haaveilu vastarakkaudesta ja perheestä, lapsista ja kodin arjesta. Ehkä on aika luopua toivomasta merkityksellistä loppuelämää ja muuttua osaksi talouden koneistoa, osaksi harmaata massaa, kasvottomaksi ja yhdentekeväksi tuotantoyksiköksi, kunnes kuolema erottaa. Eihän ihmisen tarvitse olla onnellinen, kunhan on kansantaloudellisesti tuottava.

Älä jätä haaveilua vastarakkaudesta jätä tai perheestä mutta niin kuin olen sanonut ystäville, rakenna elämää siten että on jo kaikki perheelle valmiina. On se parempi tulevalle perheelle, että taattu huoleton elämä.
Vuokra hinnat on taivaissa silloin kannattaa edes omistusasuntoon tähdätä.

Minäkin oon vain aina jälkeenpäin viisas ja yritän muita viisaasti ohjata.