Olen kokenut kuullut muutaman kerran äänen käskevän tekemään asioita, kahdella niistä minulla oli tosi kuume, 39C.
Asuimme maalla keskellä metsää, olin 7v-13v.
Ääni käski ensimmäisellä kerralla nousta ylös, ylös sängystä! ylös sängystä nyt! piti ottaa peitto ympärille ja lähteä ulos 25-30 asteen pakkasseen talvikengät jalassa. Mene ulos, ulos! ulos, ulos! En pystyny vastustamaan, en edes tainnut yrittää, tein kuten käskettiin. Pääsin puoleenvälliin pihatietä kun äiti huusi ovelta että mihinkä ihmeeseen olin oikeen menossa. Ääni lopetti puhumisen siihen paikkaan, muistan kuinka oli kova pakkanen ja täysikuu loimotti kuusenlatvojen välistä. Tokkurassa sitten takaisin sisälle, enkä muista mitä sitten tapahtui.
Toisella kerralla olin 16-17v kaupungissa, ääni käski ja aistit vääristyi, yliherkkä kaikelle,tunto aisti sekosi; kaikki tuntui liian isolta ollakseen totta. Näköaisti sekoili; ((zoom in, - out)) monta kertaa sekunnissa. Äänet oli epätodellisen tuntuisia. Kieli turposi suussa, sormet paisui. Pääsin eteiseen asti äänen käskemänä, seisoin ja tuijotin ovea, "mene ulos, avaa ovi, mene ulos, ulos!" En totellut sitä ja se ei siitä tykänny. Sekoilin asunnossa ja kämppiskin joutui osalliseksi sekoiluuni. Sen jälkeen minulla ei ole ollut muuta kuin lieviä aistiyliherkkyys kohtauksia, ehkä kerran vuodessa.
Ääntä on tosi hankala vastustaa kun olo niin kuin olisi itse offline tilassa. ei ole omaa halua. Pahaa en kenellekkään ole tehnyt vaikka yhdellä kerralla joku toinen olisi saattanut minun tilassa tehdäkkin; heräsin yöllä ja avopuolisoni näytti aivan joltain olennolta, hirviöltä [[heh, heh, todella hauskaa]]. Ääni käski kuristamaan, katsoin hirviötä ja menin eteiseen seisomaan ja hoin "ei, en voi. ei, en voi". Lopulta havahduin ja ääni lopetti puhumisen kun avopuolisoni kysy peloissaan että mitä en voi, että mikä nyt on hätänä.
Onko kenelläkään ollut mitään, yhtään samankaltaista?
Asuimme maalla keskellä metsää, olin 7v-13v.
Ääni käski ensimmäisellä kerralla nousta ylös, ylös sängystä! ylös sängystä nyt! piti ottaa peitto ympärille ja lähteä ulos 25-30 asteen pakkasseen talvikengät jalassa. Mene ulos, ulos! ulos, ulos! En pystyny vastustamaan, en edes tainnut yrittää, tein kuten käskettiin. Pääsin puoleenvälliin pihatietä kun äiti huusi ovelta että mihinkä ihmeeseen olin oikeen menossa. Ääni lopetti puhumisen siihen paikkaan, muistan kuinka oli kova pakkanen ja täysikuu loimotti kuusenlatvojen välistä. Tokkurassa sitten takaisin sisälle, enkä muista mitä sitten tapahtui.
Toisella kerralla olin 16-17v kaupungissa, ääni käski ja aistit vääristyi, yliherkkä kaikelle,tunto aisti sekosi; kaikki tuntui liian isolta ollakseen totta. Näköaisti sekoili; ((zoom in, - out)) monta kertaa sekunnissa. Äänet oli epätodellisen tuntuisia. Kieli turposi suussa, sormet paisui. Pääsin eteiseen asti äänen käskemänä, seisoin ja tuijotin ovea, "mene ulos, avaa ovi, mene ulos, ulos!" En totellut sitä ja se ei siitä tykänny. Sekoilin asunnossa ja kämppiskin joutui osalliseksi sekoiluuni. Sen jälkeen minulla ei ole ollut muuta kuin lieviä aistiyliherkkyys kohtauksia, ehkä kerran vuodessa.
Ääntä on tosi hankala vastustaa kun olo niin kuin olisi itse offline tilassa. ei ole omaa halua. Pahaa en kenellekkään ole tehnyt vaikka yhdellä kerralla joku toinen olisi saattanut minun tilassa tehdäkkin; heräsin yöllä ja avopuolisoni näytti aivan joltain olennolta, hirviöltä [[heh, heh, todella hauskaa]]. Ääni käski kuristamaan, katsoin hirviötä ja menin eteiseen seisomaan ja hoin "ei, en voi. ei, en voi". Lopulta havahduin ja ääni lopetti puhumisen kun avopuolisoni kysy peloissaan että mitä en voi, että mikä nyt on hätänä.
Onko kenelläkään ollut mitään, yhtään samankaltaista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ja kun taas kuulet noita ääniä, sinua varmasti kiinnostaa kuulla, mitä ne sanovat. Unohda. Mitätöi. Jätä kuulematta. Älä anna niille mahdollisuutta ottaa valtaa mielessäsi. Niillä ei ole mitään merkityksellistä taikka arvokasta kerrottavaa. Älä mene siihen harhaan, että luule näiden äänien kautta löytäväsi jonkun sisäisen viisauden. Ei siellä piilossa ole mitään suurta älyä eikä oivallusta. Luota vain omaan tietoiseen itseesi.
"Ääntä on tosi hankala vastustaa kun olo niin kuin olisi itse offline tilassa. ei ole omaa halua."
En kysynyt neuvvoa vastustamiseen, vaan samanlaisia kokemuksia. En tietenkään tee vastoin omaa tahtoa jos sellainen on.
Kiitos neuvosta mutta et edes ilmeisesti lukenut juttuani. Onko sinulla kokemusta asiasta kun pystyt noin varman letkeästi kertomaan miten asiat on?
Kokemuksesta viisastuneena toistan neuvon: älä kuuntele niitä.
Suhtaudu ajatuksiisi ("ääniin") niin kuin mihin tahansa muihinkin ajatuksiin, tai toisten sanomisiin. Kannat kuiteikin vastuun aina itse, jos toteutat ajatuksiasi/suunnitelmiasi tai, jos kuuntelet jonkun toisen ehdotuksia ja niitä toteutat. Vastuu on aina tekijän.