Olin itsekin lukio aikoinani aivan mielettömän ihastunut erääseen todella kauniiseen ja kaikin puolin ihanaan naiseen, mutta aina kun olin ajatellut mennä hänen puheilleen minä menin ihan jäähän! Kului melkein kolme vuotta ennen kuin uskalsin sanoa hänelle kuinka ihastunut häneen olinkaan ollut jo liki kolme vuotta!! Muistan sen hetken yhä elävästi mielessäni. Jalkani olivat heikot ja sydän takoi kuin viimeistä päivää, taisi jopa vähän pyörryttää... Mutta ajattelin, että nyt et perkele jänistä vaan sanot sille tytölle asiasi, sanoipa se takaisin ihan mitä vaan...Tiesin että suuri helpotus olisi jos edes saisin sanotuksi ääneen hänelle tunteeni, toki toivoin myös hänen olevan edes hiukan kiinnostunut minusta. Lopulta pyysin häntä tanssimaan ja hän suostui. Tanssittuamme pyysin häntä sivummalle, koska halusin keskustella hänen kanssaan. Otin häntä kädestä kiinni ja vein hänet sivummalle, rauhallisempaan paikkaan. Sitten minä vaan täräytin sen hänelle! Kerroin että olin aivan korviani myöten ihastunut häneen enkä voinut tunteilleni yhtään mitään. Tyttö katsoi minua pitkään ja kauniisti, jonka jälkeen hän kertoi, että myös hänellä oli hiukan tunteita minua kohtaan!! Ette voi uskoa miten hienolle se tuntui, siis se, että sain asiani sanotuksi!! Tuli aivan mielettömän euforinen olo, taivas suorastaan aukeni!!! Ja sekin vielä etten saanut rukkasia, voi että olin silloin onnellinen...
Pointtina sanoisin vaan että aina kannattaa koota itsensä ja rohkeutensa rippeet ja yrittää!! ei jää ainakaan harmittamaan jälkeenpäin...Voihan siinä tietysti saada rukkasetkin, mutta onpahan ainakin yrittänyt, eikö?? Kirjoitin tämän ihan sillä kun täällä näkee liian usein niitä jotka sanoo ettei uskalla kertoo "sille" tunteistaan...Minäkin olen melko arka, mutta uskalsinpas!!! Vielä kerran; mieletön tunne!! Kokeilkaa!!
Pointtina sanoisin vaan että aina kannattaa koota itsensä ja rohkeutensa rippeet ja yrittää!! ei jää ainakaan harmittamaan jälkeenpäin...Voihan siinä tietysti saada rukkasetkin, mutta onpahan ainakin yrittänyt, eikö?? Kirjoitin tämän ihan sillä kun täällä näkee liian usein niitä jotka sanoo ettei uskalla kertoo "sille" tunteistaan...Minäkin olen melko arka, mutta uskalsinpas!!! Vielä kerran; mieletön tunne!! Kokeilkaa!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
oletko yhdessä tämän tytön kanssa vielä?
...Enää valitettavasti! Se alkoi leikkimään kanssani vähän myöhemmin ja katsoin viisaimmaksi jättää sen asian sikseen kun sillä tavoin kuvitteli pystyvänsä toista ihmistä kohtelemaan. Mutta oli meillä kivaa ainakin jonkin aikaa!
Olen samaa mieltä, että paras sanoa suoraan, mitä tuntee. Mitä tuota panttaamaan. Kuitenkin sitten joskus katuisi ja miettisi, että mitähän olisi käynyt, jos olisin tunteeni kertonut.
Olen viime aikoina noudattanut tätä, enkä ainakaan vielä ole avoimuuttani tarvinnut katua. Enkä ole pelästyttänyt ketään tieheni. Olen sitten sanonutkin, ettei tarvitse säikähtää, mutta haluan kertoa miltä minusta tuntuu. Ei tule toiselle paineita, että pitäisi jotain vastaavaa sanoa, jos ei olekaan varma tunteistaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää sekin käsittää, ettei kaikki ole samaan aikaan tunteistaan selvillä. Jos toinen on omistaan varma, kertokoon.
Mä tein kanssa saman viimeks 2 kk sitten ja voi että ku helpotti! =) En todellakaan saanu tunteilleni mitään vastakaikua, mut sain vihdoin sen asian selvitettyä itselleni ja 1 1/2 vuoden jossittelu loppui kuin seinään. Ainut tapa (ainakin mulla) päästä jonkun asian/ihmisen yli on se, et kohtaa sen asian. Ihmisten kohdalla siis kertoo suoraan ajatuksensa. Oikeesti sen jälkeen olo on kyl tosi hyvä ja helpottunut. Mä hymyilin itsekseni koko loppupäivän. Kaikkeen turtuu tietty mut täs asias se on ihan hyvä niin ei tarvi taas ens kerralla jännittää sitäkään vähää.