Ajattelin, ettet ole kuten muut, että olet rehellinen tunteistasi ja et pakene niitä, mutta olin väärässä. Olitkin samanlainen kuin muut ja annoit rivien välistä ymmärtää enemmästä, mutta jätit sen silti lunastamatta. Se tuntuu pahalta.
Aamun mietteitä
kirjoita.omasi
17574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En pakene omia tunteita, en vain tiedä miten kertoisin niistä hänelle ja miten estän etten mene itse rikki :(
naiselta miehelle
Nämä kaksi kirjoittajaa jäivät hiukan mietityttämään...
Ensimmäiselle vastaisin, että todella ikävää, että noin on käynyt. Se tuntuu varmasti pahalta. Ensin luvataan ja sitten häivytään. Se on ehkä häipyjän heikkous, mutta satuttaa sitä, joka jää ihmettelemään. Se tuntuu sen vuoksi pahalta, että ensin on vastattu tunteisiin, mutta sitten jätetäänkin yksin. Hylkäys satuttaa. Lähtijän motiiveja voi olla monenlaisia, mutta häneltä selvästi puuttuu ymmärrystä siitä mitä hän toiminnallaan aiheuttaa, tai sitten se vaan on piittaamattomuutta, eivätkä tunteet olleekaan aitoja. Joku on myös sellainen, joka tekee sen tahallaan, satuttaakseen. Ja joku saattaa kuvitella antavansa opetuksen jollekin. Siinä tullaan taas sitten siihen, mitä molemmat ovat olleet toisilleen. Mitkä syyt jätetyssä ovat aiheuttaneet sen, että toinen otti ja lähti. Ilmeisesti selittämättä syitä. Asiat eivät ole yksinkertaisia.
Sitten tuo toinen kommentti... Jotenkin nurinkurinen lähtökohta, jonka olen lukenut täältä aiemminkin. Jotenkin ajattelen, että miksi niitä omia tunteita pitäisi heti mennä tunnustamaan? Eikö voisi ajatella, että tutustutaan ensin hiljalleen ja katsotaan löytyykö niitä molemminpuolisia. Jos keskinäinen suhde ei ole oikein vielä alkanutkaan, niin miksi mennä kertomaan, että minulla on kovasti paljon tunteita sinua kohtaan. Toinen saattaa ahdistua moisesta ja kokea sen jonkinlaisena vaatimuksena. Reaktio saattaa olla juuri sellainen, että se satuttaa sinua itseäsi. Asioille pitää antaa aikaa kehittyä ja vasta oikean hetken tullen kertoa tunteistaan niiden kohteelle.
Hienovarainen toiminta, joka on rehellistä, on ehkä paras tapa edetä herkissä asioissa. Jos ei halua aiheuttaa harmia toiselle. Mutta niin... se taitaa olla kovin idealistista. Toimii joidenkin kohdalla, ei kaikkien.
Toiseen kommenttiin....
Mitä sitten jos niitä tunteita toista kohtaan on ollut jo pidemmän aikaa eikä pääse omassa elämässään eteenpäin, koska on niin ihastunut toiseen, että ei näe ketään muuta kuin hänet? Silti ei pysty lähestymään toista, koska odottaa tuota oikea hetkeä, jolloin pääsee toiseen kunnolla tutustumaan ja uskaltaa kertoa toiselle mitä sisällään tuntee? Omia tunteitaan ei voi oikein purkaa muualla kuin tällä palstalla, jossa tietää ettei hän ole tai sitten kirjoittamalla kirjeitä hänelle, jolle niitä ei sitten oikeasti koskaan uskalla lähettää. Ei tämä ole elämää....vaan tuhlausta. Kuinka kauan tällaiseen kannattaa tuhlata aikaa? Kuukausia on jo mennyt. Meneekö vuosia?
Toisaalta toivon, että hän tulisi vastaan ja sanoisi, ettei ole yhtään minusta kiinnostunut. Sitten olisin aikani rikki, mutta se menisi ohi.
Olen juuri kuvailun kaltainen enkä pyydä sitä anteeksi. Onko vikaa teoksessa vai tulkitsijassa, sitä sopii miettiä.
Mielenkiintoinen vastaus, vaikka ei näin lyhyenä täysin aukea. Silti jää kysymys miksi? Miksi tekisit niin? Lupaat jotain, mutta et kuitenkaan, etkä ole pahoillasi. Onko se valoisa vai synkkä maalaus? Jos vain maalaus, niin mikäs siinä, mutta jos vahingoitat toista, niin tiedätkö mitä se merkitsee?
Se on juuri niin synkkä tai valoisa, mitä mielesi heijastaa. Jos mieli on valoisa, näkee synkän valoisana ja jos mieli on synkkä, näkee valoisan synkkänä. Jonkin asian olevaisuutta ei koskaan pidä pyytää anteeksi, sitä voi vain halutessaan ihmetellä ja yrittää ymmärtää tai sitten jatkaa kulkuaan. Siksi en omaa olevaisuutta pyydä anteeksi.
Ite ainakaan lupaillu mitään muutaq ku et aina olen tukenasi jos tarvit apua, ja varmaan pyydätkin jos tarvit.
Toinen homma että sain jo yhesti pakit ja en ole ajatusten lukija vaikka aika hyvin oon huomannu että joku sua edellee vaivaa, mun mielestä se ois nyt sun vuoro avata suus asioista koska kuten tiedät minä olen sulle jonkun kerran näistä alkanut puhumaan.
Että jos jotain haluat niin pitää sunki osata se sanoa, muutenkin vähän vaikea itellä enää alkaa puhumaan kun viimeksi annoit ymmärtää että jos vielä aiheesta avaudun niin me ei nähä enää koskaan ja että sua voi alkaa ahistaan.
Siitä huolimatta että tänne olen purkanut olen aito oma itteni ja rehellienn ihminen, sille en voi mitään jos esim uskot muiden puheita kysymättä multa asioista tai jos oot huomannu jo että hieman aliarvuioit mua niin ei se ole mun syy jos on siitä huono olo.
Ja sen olen teksteistäni antanut ymmärtää että kohtelisin sua niin hyvin ku maholista ja olen oikeasti rakastunut edelleen, ja nuo pitää paikkansa mutta et voi oikeasti olettaa että joka ikisessä käänteessä miehen pitää tehä alote että ite ei tarvi tulla yhtään vastaan ja tarkotan nyt selvästi vastaan, eikä mitään ihme vihjailua tai temppuja joissa mun pitäs tajuta ja suunnilleeen lukea ajatukset.
Ja jos et ole huomannut niin sinä kyllä olet se hiljaisempi osapuoli nykyään ja se hieman ihmetyttää.
Ja kaikki se mistä juteltiin aiemmin niin yhtäkkiä tuntuu että ajattelet ettei ois pitäny puhua niistä asioista vaikka luulis että tunnet jo niin hyvin että tiedät etten sun asioita huutele ja olen sen sanonutkin suoraan sulle.
Alkaa vähän tuntuun että ihan tahallaan alusta asti vaan leikit ja nyt olet mulel katkera koska huomasit että sulla oli väärä kuva musta ja vertailit mua johonkin sika miehiin tai vähättelit että en ole tarpeeksi kokenut naisten kanssa, kyllä meillä ois hyvä suhde kun antasit vaan mahollisuuden meille, itse olisin valmis.
Mutta alotteen on tultava sulta nainen
ja vieraalle ihmiselle. kustako päässä. ei ne asiat ratkee täällä vieraille höpöttämällä.
Onko H-mieheltä tää?
Siltä varalta että on alottaja se nainen jonka kanssa näemme IRL.
Älä sinä minun asioista huolehi kun tiedän että ihan oikeessa elämässä olen aito ja rehellinen ihnminen, ei kaikki tänne kirjottavat ole harhasia, ei ole H mieheltä se nainen tietää itse keneltä jos täälä on.
Minulla ei ole kusta ollut koskaan päässä, itseasiassa olen ollut aikoinaan liiankin kiltti ja nykyisin vaikken anna yli ihmisten kävellä ja olen itsevarma sekä luotan itseeni niin olen ollut joissain asioissa liian lepsu, kärsivällisyys on kova mulla mutta sekin loppuu aikanaan.
Sulla oli ehkä 6 miesystävää kuntosalilla,joista ei voinut puhua, kun seurasi raivokohtaus. Turkulainen insinööri lähti kuin hauki rannasta, eikä ollut sormus sormessa eli kaverilla kyky erottaa oikea väärästä. Siinä ehkä on hankala keskustella tunteista silloin. Jos kykenisit, niin menisit varmaan itseesi, etkä huutelisi pahaa oloasi täällä ja miten lapset runkkaa äidin rinnoille. Koska en ole terapeutti, niin en osaa auttaa sinua, mutta kehoitan kaikessa rakkaudessa menemään ammattiapua hakemaan. Kiitän että tapaamisemme herätti minut tutustumaan itseeni ja siihen minkälainen ihminen olen.Kiitos!
Keskiviikkoaamuna aion viedä ison kukkapuskan naiselle, viedä hänet sivummalle ja suudella suulle tai otsalle, tilanteesta riippuen. Se varmaan kertoo hänelle mitä tunnen. Enemmän kuin 1000 sanaa. Ja sen aion tehdä kyllä ihan oikeasti.
Toiset on aitoja ja toiset luulee kliseillä ja lahjomalla kusettavansa naisia, onneksi näen ketkä on tollasia irl, sitten naureskelen kun huomaan että nainen valitti väärin, monesti on tultu sitten itkeen vaan tälle olkapäälle ei toista mahollisuutta saa että voi sitten miettiä mitä teki itse väärin, itse tiedostan vikani ja sen jos toimin väärin.
Öitä tännekin. Huomenna jatketaan.
Täysin samoin ajattelen hänestä.
Mietin miltä se hänestä tuntui kun kerroin, että rakastan häntä? Tuliko silloin ihan puskista?