Voiko psykologina toimia henkilö jolla itsellään on sairas mieli eli esim vaikka masennut tai jotain muita mielenhäiriöitä? Kun tuntuu noissa psykologian opiskelijoissa olevan näitä mieleltään hauraita, eli mielisairautta sairastavia. Tuskin kukaan haluaa mennä sellaisella psykologin luo jolla on olut tai on jokin mielen sairaus. Kai siihen ammattiin on jokin tiukka seula että pitää olla mieleltään terve eikä sairas? Eihän se ole eettisesti oikein. Sama asia kuin poliisina toimisi entinen murhamies tai rikollinen.
Mielen sairaus psykologilla?
eihänoletotta
38336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Ilman muuta voi olla. Ja itse mt-ongelmista kärsivät/kärsineet mielellään hakeutuu tuolle alalle juurikin sen omakohtaisen kokemuksen kautta.
Ja sitten taas esimerkiksi psykiatreissa on narsisteja kun saa käyttää valtaa ihmisiin ja palkka on korkea.
Tuohon pitäisi tulla ehdottomasti joku muutos. Monessa ammatissa on tänä päivänä tarkat seulat ja kriteerit ja tässä jos missä pitäisi tarkat kriteerit olla. Esimerkiksi sairaanhoitajaksi ei oteta opiskelemaan, jos mielensairauksia.
Jotenkin sairasta, että mieleltään sairaat voivat olla toisten mieleltään sairaiden kanssa tekemisissä ja heitä opastamassa. Itse mieluummin menisin jos tarvetta olisi mieleltään terveen vastaanotolle kuin mieleltään sairaan. Tuskin se on sille mielisairaalle psykologillekaan hyväksi työskennellä muiden mieleltään sairaiden parissa.
Niinpä! En ole perillä onko psykologiaa opiskelemaan hakevilla jotain persoonallisuustestejä pääsykokeissa mutta psykiatriksi ainakin pääsee kun vain osaa matikkaa, fyssaa, kemmaa ja bilsaa. Ei siis mitään merkitystä kuinka kieroutunut ihminen on.
Ja kun tulit poliisin maininneeksi niin valitettavasti heidän joukostaan löytyy noita rikollisia. Jossain vaiheessahan oli esim. juttu siitä huumepoliisista joka itse teki jotain huumebisneksiä.
Kyllä, mutta opiskelemaan eli polisikouluun et pääse, jos on edes pienikin rike rikostaustassa.
Totta, siinä sentää tuolla lailla seulotaan.
Tervettä ihmistä ei taida olla edes olemassa. Kaikilla on traumoja, käsittelemättömiä tunteita ja asioita jne. Terapeutit itse kai käyvät terapiassa, koska työ on raskasta ja kuluttavaa. Mielenterveys varmasti kiinnostaa kaikkia psykoterapiaa opiskelevia. Syystä tai toisesta. Itse tapasin psykologin, jonka isä oli kuuluisa psykologi. Kysyin että, no varmasti sinulla oli onnellinen lapsuus. Vastaus oli, että, no, eipä voi niinkään sanoa. Isä luultavasti unohti omat lapsensa keskittyessään niin potilaisiinsa. Ja hänellä oli eräs fetissi, joka kosketti koko perhettä.
Sitä suuremmalla syyllä jo valmiiksi sairaiden ei pitäisi hakeutua alalle, jos työ on kaikille terapeuteille kuluttavaa!
Eiköhän itsekin sairastanut ymmärrä paremmin myös asiakkaitaan.
Samalla logiigalla murhaajat ja rikolliset poliiseiksi kun ymmärtävät "asiakkaitaan". Mietipä itse uudestaan. Minusta tuo on ontuva puolustuslause.
Huono vertaus, ei toimi.
Olen joutunut hakemaan lausuntoa psykologilta, joka painoi noin 40 kiloa ja oli sitä mieltä, että kaikkien pitää elää elämäänsä pikkutarkkojen sääntöjen mukaan. Ihmettelen, miten tämä ihminen saa toimia alalla.
Tuttavani psykiatrilla oli diagnoosina tunne-elämältä epävakaa persoonallisuushäiriö.
Oli diagnosoitu hänelle vasta vuosia psykiatrian erikoislääkärinä toimimisen jälkeen.
Hakeutuessaan alalle ei tiennyt mielenterveysongelmastaan
Näin se vaan on.
sama aloittaja. Mikähän ap:n mielenterveyttä vaivaa?
Naksuttaa ja vinkuu paskaa oloaan, ja olettaa asioita joita ei edes ymmärrä.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14753832/te-pari-selvaa-matkijaa
Ööh, ei ole tuo minun aloitukseni. Joten kenelläköhän se mielenongelma on? Varmaan sillä, joka olettaa harhaisesti väärin totuutta ;-) Minulla on kaikki hyvin ja mielenterveydellisiä ongelmia ei ole koskaan ollut. Olen vain kuullut huhuja, että alaa opiskelee moni moni-ongelmainen ja useista mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Itsekin tunnen yhden, joka opiskelee psykologiksi, vaikka itse tietää kärsivän useasta mielialasairaudesta. Arveluttavaa ja huolestuttavaa minusta tuo.
Jos tuo kertomasi on totta että joku vakavista mielenterveysongelmista kärsivä opiskeli ja on totta, niin ilmoita valviraan, tai tee suoraan sen henkilön opiskelupaikkaan ilmoitus!
Aika moni psykologi ei ole mieleltään välttämättä terve. Mutta johtuuko se siitä että huomaavat, hakeutuvat hoitoon ja ovat avoimempia. Työ on myös raskasta.
Ja mitä väliä sillä on jos pystyy hoitamaan työnsä. Paremmin voi ymmärtää potilasta.
Naispsykologi jolla minä kävin, oli ihan selvästi vainoharhainen.
Hän epäili toisen henkilön aiheuttavan minulle uhkia, vaikka näin ei ollut.
Hän liioitteli tilanteeni mielessään ja tavallaan ylireagoi, tuntematta tarpeeksi potilastaan. Hän vaikutti myös aina silmiinpistävän hermostuneelta, kasvoista näkyi sellainen pingoittunut kireys.
Hän naputeli pöydänkulmaa ja heilutteli jalkaansa, nämä hermostuneet eleet toistuivat liian usein, ollakseen normaaleja. Yhdessä tilanteessa huomasin hänen selvästi menettävän malttinsa. Ajattelin tehdä hänestä ilmoituksen. Mutta sitten ajattelin, että on ehkä parempi, etten vaan käy enää tälläisellä psykologilla.
Toivon silti, että ko.psykologin epävakaus huomattaisiin. Tai hän ymmärtäisi itse, ettei ole sopiva tuollaisena tehtäväänsä.
jouduit turvautumaan psykologin apuun?
Juu näitten tulkinnat ovat ihan päättömiä. Varsinkin jos et enää heitä tapaa vaan tulkitsevat näitten puhelinvakoilusta yms., kun sinua vielä eppäilevät.
Kyllä voi toimia,jos on käynyt läpi omat ongelmat ja elämän vaikeudet. Niin parasta avunantoa vaikeuksissa olevalle.ps.jos nyt ei pähkä hullu.
Minusta useimmat niistä ovat mielenterveysongelmaisia. Ei toista ihmistä kohdeltaisi, niin kuin he kohtelevat, jos ei jotain päässä olisi vialla.
Täydellisen tervettä ihmistä ei ole missään ammatissa, mutta tietyt ominaisuudet olisi hyvä olla. Ainakin jokin järjen ja tunteen tasapaino olis hyvä olla psykologilla.
Tuossa ns. Hoitoalan säännössä on pointti usein siinä että hoitajan täytyisi olla vahva järkiperäinen tuki ja auttaja joka näkee loogisesti potilaan ongelmat ja hoidollisesti mikä häntä vie kohti toipumista
Sillä onko hoitaja joskus 10-40 vuotta sitten itse sairastanut vaikka sen hyvin yleisen masennuksen ei ole merkitystä
Se millä on merkitystä on se että hoitajalla se kokemus on jo niin kaukana ettei hän enää reagoi siihen tunteella vaan näkee jo sairaushistoriansa alun, kamppailun ja toipumisen loogisesti. Näkee jo sellaisen sairauden elinkaaren. Potilaana sen mitä ns. Virheitä potilas tekee sairautensa takia jotka vie potilasta syvemmälle sairauteensa ja taas sen miten hoitajana ohjaat ja tuet potilasta rakentavasti pahoittamatta potilaan mieltä ja saamatta aikaan pitilaassa hoitovastaista vastustusta kohti käytöstä joka vie kohti tervettä päivää.
Jos hoitaja itsekin sairas juuri nyt. Hän menee potilaan tunteisiin mukaan ja tukee vahingossa potilaan sairauden jatkumista eikä kykene toimimaan hoitajan paikalla. Hänestä tulee vertaistuki mutta ei hoitaja joka tukee ja ohjaa kohti terveyttä.
Joskus sairastunut mutta toipunut ei ole este mutta se on joa hoitaja on juuri nyt sairautensa akuuttivaiheessa.
Hän ei pysty toimiin objektiivisena tukena
Mitä jos hoitajalla ei ole omakohtaisia kokemuksia mielenterveysongelmista, voiko sellainen ymmärtää asiakasta?
Ei välttämättä. Varsinkaan vasta valmistunut.
Uskon kuitenkin siihen että niin kuin joka ammatissa, niin myös hoitoalalla ko. Työhön vaadittava ammattitaito karttuu työtä tekemällä
Yhdellä tapaamallani psykiatrina toimineella oli ammattioikeuden rajoitus, ja häntä oli kielletty määräämästä itselleen keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Oli ilmeisesti joutunut sit vaihtamaan erikoisalaa, eikä edes ollut psykiatrian erikoislääkäri. Mutta ilmankos vahva lääkitys oli hänen mielestään hieno juttu.
Tässä ote lääkärinvalasta:
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti.
Mikäköhän se sellainen tiukka seula sitten voisi olla kun kukaan ei oikeasti ymmärrä vittujakaan mistään? Kuka sellaisen seulonnan suorittaa? Onhan noita ns. seulonta systeemeitä ollut jo vuosikausia jokapaikassa mutta siltikin poliiseistakin paljastuu rikollisia sekä myös kaikilta muilta aloilta.
Jokapaikassa hoetaan että meillä on tarkkaa seulontaa ja ei tänne kuka tahansa pääse ja siltikin kuka tahansa pääsee on aina päässyt ja tulee aina pääsemään.
Eikös se tarkoittaisi myös sitä että jos psykologilla ei ole ollut mielenterveyshäiriöitä mutta tulee jossain vaiheessa niin potkut on annettava välittömästi?
Samaan aikaan suuryhtiöiden johtajat voivat tehdä mitä lystäävät. Tienataan helvetillisiä summia muita hyväksikäyttämällä eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta mistään. On aivan sama ottaako yrityksenjohtaja lopputilin vaiko annetaanko se kun tilillä on jo miljoonia ja loppuelämä on turvattu.
Itse kyllä kunnioitan enemmän ihmisiä joilla on kokemusta asioista kuin jotain juuri valmistunutta lukutoukkaa joka ei oikeasti ymmärrä mitään mutta on kuitenkin valtaa päättää asioista. Mielestäni psykiatrin tai psykologin hommiin ei tarvittaisi minkäänmoista tutkintoa.
Esimerkkinä psykiatrien turhanpäiväisyydestä voidaan nähdä siinä että hyväksyvät tappamisen silloin kun maata puolustetaan sekä myös jos kadulla joku puukottaa toisen ihmisen niin psykiatrit tutkivat oliko puukottaja järjissään kun teki puukotuksen? Onko niitä oikeasti normaalejakin tervejärkisiäkin puukottajia olemassa?
Psykiatria on samanlaista paskanjauhantaa mitä poliitiikkakin helvetin kovilla palkoilla leikitään muilla ihmisillä eikä lopputuloksella ole mitään merkitystä kunhan vain pelataan aikaa sen oman elämän ajan.
Toki poliitiikassakin on ihmisiä jotka haluavat hyvää kansalaisille mutta lopullisen päätöksentekijät niillä joilla eniten on valtaa ovat aina niitä jotka tuijottelevat vain osakesalkkuja ja tekevät päätökset niiden mukaan.
Teetetään tutkimuksia joista nähdään kyllä että toimimalla tietyllä tavalla kansalaiset voisivat paremmin mutta sitten kuitenkin joka kerta päädytään siihen että ei meillä ole varaa vaikka raha kuitenkin luodaan tyhjästä.
Kansalaispalkkakin lytätään vaikka olisi jollain tapaa toimiva ratkaisu. Olisihan se hienoa jos saisi kiinteän summan automaattisesti ja sitten saisi itse yrittää vielä tienata omin voimin omalla osaamisellaan loput joilla laskut ja elämisen maksaa. Tällainen tietysti vain niille joilla ei vakituista työtä.
Ajattelitko näin ollen itse hakeutua alalle? Vai ystävän puolesta kyselet ;)
Psykologeilla, lääkäreillä ja muilla sosiaali- ja terveysalalla työskentelevillä saa olla taustalla elettyä elämää, johon voi myös kuulua psykiatrian diagnoosit. Psykiatrian diagnoosithan eivät useinkaan ole mitään kiveenhakattuja; useimmat diagnoosit ovat luonteeltaan määräaikaisia ja myös väärin diagnosointia tapahtuu ymmärtämättömyyden, väärinymmärrysten ja lääkäreiden ammattitaidottomuuden vuoksi. Ei ole harvinaista tuokaan.
Ei ihmisen elämässä koetut asiaat, joita joko voi tai ei voi lääketieteellisesti määritellään, saa muodostua esteeksi auttamisammatissa työskentelevälle tai auttamisammattiin hakeutumiselle. Usein omat haasteet, surut, kamppailut ja sairaudet kasvattavat ihmistä. Koettu elämä tuo perspektiiviä ja syvyyttä työhön. Ylipäätään auttamisammatissa työskentelevällä tulisi olla laaja ymmärrys ihmisestä. Ihminenhän on fyysis-psyykkis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Toki auttamisammatissa työskentelevän tulee itse olla sillä tavalla voimissa, että kykenee auttamaan toisia ja jaksaa työn kestävän rasituksen. Kuunteluauttamisessa joutuu toimimaan toisten kuuntelijana ja myötäeläjänä. Usein itse elämässä kokenut ja paljon nähnyt myös haluaa hakeutua tällaiseen ammattiin ja kokee siihen kutsumusta.
Niin eikös psykologia ole ihmisyyden ymmärtämistä eikä tuomitsemista?
Virheetön ihminen on käytännössä Jumala. On vähän hölmöä että "virheettömät" ihmiset päättäisivät asioista ja tuomitsisivat muita ihmisiä koska heillä ei ole käsitystä muusta kuin siitä että kaikki menee heidän tahtonsa mukaan. Haluaa psykiatriksi pääsee psykiatriksi haluaa poliisiksi pääsee poliisiksi haluaa perheen saa perheen.
Aika suurella osalla käy elämässä niin etteivät saa haluamaansa vaikka kuinka yrittäisivät ja että juuri nämä virheettömät päättävät ettei sovellu psykiatriksi tai poliisiksi jne.
Armeijassakin johtavat ne kaikkein parhaimmat urheilijat ja vetävät muita perässään. Myös kun on urheilussa parhaimpia saa myös automaattisesti arvostusta muillakin osa-alueilla ja se laajempi käsitys elämästä on vain sitä että hyvin luonaa ja muut ovat vain heikkoja ja kyllä kaikki voisivat olla voittavia pikajuoksijoita mutta ovat vaan liian laiskoja.
Sotilas meni sotilaslääkärin vastaanotolle ja valitteli että kun on vähän sellainen kiusallinen vaiva eli sellainen ettei hän pysty tappamaan toista ihmistä. Lääkäri määräsi rauhoittavia ja sanoi että kyllähän tuollaista nyt kaikille tapahtuu monella muullakin on samanlaisia ongelmia mutta tosiaan osta näitä rauhoittavia ja jos et kuukauden päästäkään kykene tappamaan niin varataan psykiatrille aika jotta saadaan diagnoosi ongelmallesi.
Tietääkseni psykologien mielenterveyttä jotenkin kartoitetaan, joutuvat kai käymään itse psykoterapiassakin. Mutta jos esim. historiaa masennukesta tai ahdistuneisuushäiriöstä niin sellaiset eivät noissa välttämättä tule esiin jos on sillä hetkellä terve.
Ja jos sairastuu vasta opintojen jälkeen niin silloin psykologina voi työskennellä mieleltään sairas.
Sekä psykiatrit että psykologit joutuvat käymään oman psykoterapian. Myös ne psykologian ja lääketieteen opiskelijat, joita on diagnosoitu opintoja ennen tai opintojen aikana, voivat ammatissa toimia. Kysymys on nimenomaan siitä, että on töitä tehdessä terve/tervehtynyt, että jaksaa sen työn tuoman rasituksen. Sos.- ja terveysalalla myös osa uupuu ja sairastuu syystä tai toisesta. Myöskään työvuosina saadut diagnoosit eivät ole este työskentelylle, jos toiminta- ja työkyky on normaali tai palautuu normaaliksi.
Aika monella alalla nykyään uupuu koska ei enää keskitytä siihen työn hoitamiseen vaan lisäksi on tullut monen lajin kikkailua ja leikkimistä jotka joku muu taho määrittelee tarpeelliseksi vaikka tosiaan pitäisi keskittyä vain siihen oleelliseen.
Tuokin on aika lapsellista että kun ylin johto mokailee ja kikkailee hoiva-alalla niin laitetaan hoitajien syyksi ja vaaditaan lisäkoulutuksia. Johtajille tässä tarvittaisiin lisäkoulutusta mutta koska johtajat ovat niitä joilla valta päättää niin eiväthän he nyt itseään tuomitse. Vastuu sysätään aina muiden niskaan.
Mitä se mistään lisäkoulutuksista auttaa jos ylin johto vääristelee asioita?