Se meni jo. Olen luovuttanut ja pysyn tässä suhteessani. Ei aina ole niin helppoa, sinnittelen. Realiteetit pitää ottaa huomioon ja rakentaa niiden varaan. Ei voi lähteä summan mutikassa haahuileman mihin sattuun.
Jos suhteessa ei ole onnea, sitä voi hakea vaikka luonnosta. Toinen ihminen ei ole vastuusa kenenkään onnellisuudesta. Onnellinen elämä ei tarkoita välttämättä onnellista suhdetta. Onnellinen suhde on vaon yksi osa sitä. Voi aina keskittyä hyviin asioihin.
Jos suhteessa ei ole onnea, sitä voi hakea vaikka luonnosta. Toinen ihminen ei ole vastuusa kenenkään onnellisuudesta. Onnellinen elämä ei tarkoita välttämättä onnellista suhdetta. Onnellinen suhde on vaon yksi osa sitä. Voi aina keskittyä hyviin asioihin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Lottahan on varmasti onnellinen.
Mä taas ootan sitä hetkeä että voin lähteä. Siihen on tietyt kriteerit. Enkä todellakaan odota että siirtyisin suhteesta seuraavaan. Voin hyvin olla yksinkin, sillä huonossa suhteessa oleminen on kauheempaa kuin yksin oleminen.
Kakarat 2 ja 5 v ei voi lähteä suhteesta. Pitää naida salaa muita vielä 16 vuotta kakaroiden takii.
höpö höpö aina voi erota, jos noin kauheeta kitumista on. Mun kriteerit on täyttyneet lasten suhteen. Aikoinaan en olis kyennyt jättämään heitä puolisoni hoitoon. Vaikka olis ollut vuoroviikoin.
En ole ikinä ymmärtänyt parisuhteen ja arkun yhtenäisyyttä. Ihminen elää. Tai pitäisi. Tietysti aina kyse missä viihtyy ja missä on hyvä olo. Asennekysymys.
Voi viihtyä monenlaisessa suhteessa, jos onnellisuus ei ole kiinni parisuhteesta, vaan on onnellinen esimerkiksi monesta muusta asiasta. Parisuhteelle ei ole silloin niin suuria odotuksiakaan, eikä paineita kun kumpikin ymmärtää, ettei oma onni ole toisen harteilla, vaan omissa käsissä.
Miksi sinnitellä huonossa suhteessa? Anna itsellesi mahdollisuus olla onnellinen kokonaisvaltaisesti. Mitä menetät? Yksin ollessasikin voit hakeutua luontoon jne. Voi olla, että jäät yksin lopuksi ikää, mutta voit myös löytää toiveidesi ihmisen. Ehkä et osaa vielä edes toivoa oikeanlaista ihmistä...ehkä ihmiseltä odotetaan tietynlaista kasvuprosessia ennenkuin oikeat palaset loksahtavat paikoilleen.
Toinen vaihtoehto on yksinäisyyys. Omaishoitajan roolikin on usein tahto kysymys, silloin ei aina kysytä, oletko onnellinen hänen kanssaan.
Ei helppoa koskaan, mutta onnellisen elämän yhdessä eläneenä omaishoitajana olo on helpompaa....on ainakin muistoja yhteisistä onnen hetkistä. Ei tarvitse katkeroituneena katua elämäänsä jne. Näin ainakin uskon.
Voiko silloin olla katkera, jos on itse valinnut?
Uskon, että voi olla. Tietysti millä perusteilla valinnut...
Valinta on kuitenkin aina oma ja vastuu valinnoistaan myös. Ei voi syyttää muita, katkeruus on silloin turhaa.
katkeruus tullessaan onko se turhaa?
No ei oikeastaan, se on inhimillinen reaktio, muttei ole järkeä jäädä katkeruuteen asumaan. Katkeruudella on oma osansa. ihmisen tunne elämässä. Kaikilla tunteilla on jokin merkitys. Katkeruudelle ei kannata antaa liikaa valtaa.
Arki pitää olla helppoa, mutta näin se ei ole aina, on sitten uusi tai vanha. Kaikki pitäis olla niin helppoa ja yksinkertaista ja tasasta. Parasta pysyä niin, kun on ajatellu.
Eli sinulla ei ole sosiaalisia suhteita ilman ällää.... Siksi ero hänestä on liian iso riski, ymmärrän. Elämässä ei voi saada kaikkea.
Ei kannata valittaa. Kun on valinnan tehnyt siinä pysyy.
Totta. Valittaminen ei kannata,,jos on itse valintnsa tehnyt. pätee muissakin asioissa.
Pettäminen ei kannata koskaan ( paitsi palstalla ) Viittaan tuonne alempana olevaan outoon kommemttiin.
Haaaah,hah,moterni ratkasu. Ilmotus käräjiltä ja paperit, kulta mähän kerroin palstalla,että erotaan. Mutta aika meni.
Läheisriippuvainen sinnittelee paskassa suhteessaan vaikka hampaat irvessä, mutta ihminen joka on kykeneväinen seisomaan omilla jaloillaan, ts. kantamaan vastuun itsestään ja on rohkea, kykenee lähteen paskasta suhteesta ilman, että tarvitsee heti hypätä kimppaan jonkun toisen kanssa.
Joskus varmasti on noinkin. Ja toisinaan voi taas olla, että olisi helpompi lähteä, mutta jää,,koska tilanne on sellainen, että katsoo tekevänsä oikein jäädessään.
Minä en noin herkästi tuomitsisi. Pitäis tietää toisen ammatti, tulot, suhteen ongelmat, onko lapsia, millaisia lapset on, millainen tukiverkosto, ammattiapumahdollisuus (ei ole kaikilla, julkisella puolella hirveät jonot, itse jonotettiin melkein vuosi, yksityiset sika kalliita).
Itse pystyn asettumaan toisen asemaan: mites vaikka viiden lapsen kotiäiti, jonka mies pettää?
Rakkaus ei myöskään aina katso elämäntilanteita ja mitä pidempään jatkaa huonossaa suhteessa sitä todennäköisempää on, että vastaan tulee sopiva kumppani. Sekö sitten kannattaa tyrmätä ihan sen vuoksi, että normien mukaan min pitää nyt olla ensin yksin. Sitäpaitsi mitä yksinoloa eron jälkeen satunnaispanojen metsästys baarista on. Kukin hei tavallaan ja kaikki me jostain riiputaan.
Pelastakaa mut
Mielellään, mutta miten me voitais se tehdä?
Aivan. Väärät asiatkin näyttävät oikeilta. Vaikka oikeat asiat näyttäytyisivät väärinä, voivat ne väärinä olla ihan oikeita vääränä aikana ja takaperoisesti päinvastoin.
Ei missään tapauksessa huonoa suhdetta.. Sehän syö kaiken voimavaran.
Mieluummin yksin, koko elämä.. Saa ainakin tavata ystäviään kun haluaa..
Unelma olisi hyvä tasapainoinen suhde, ylä ja alamäkineen.. Mutta ei missään tapauksessa huonoa suhdetta.
Sellaisen jo eläneenä..!hyi
Hieno aloitus! Arvostan.
Älä valehtele itsellesi asioita paremmiksi suhteessasi. Elämä on lyhyt. Plussat ja miinukset paperille. Yliviivaat ne mihin voit ja haluat vaikuttaa ja mitkä oikeasti voi muuttua tekemällä työtä. Katso mitä jää viivan alle.
Näin selvität ajatuksiasi.
Miten voisit tehdä siitä paremman. Mikä oli toisin kun oli huumaa vielä? Kasvata tunnetta. Niin aikasin ei ole ohi.
Onnellisuus on monien positiivisten asioiden summa. Jos jokin meni pieleen, niin eikö sen voi korjata ? Ainakin yrittää tai pyytää apua.