Tälläkin hetkellä on ahdistus päällä, joka on kestänyt jo neljä tuntia eikä mene pois. En osaa hallita tätä, joudun vain odottamaan että tämä menee pois. Olo on paha, painon tunne ja kurkkua kuristaa, pelkään että jotain pahaa tapahtuu, melkein itkettää. Alkoi ihan ykskaks. MUTTA:
- olen kykenevä tekemään arjen perusasioita, vaikkakin pelkään tai tunnen lannistusta.
- käyn töissä
- en ole masentunut (teininä olin vakavasti masentunut)
- ahdistus ei ole päivittäistä, ehkä lähinnä viikottaista ja välillä olen hyvinkin huoleton.
Olenko siis liian ahdistunut vai normaalisti ahdistunut? Olen huolestunut, koska kohtauksen alkaessa en saa rauhoitettua itseäni, vaan se kytee pinnan alla puoli päivää. Olo on silloin toiminnasta huolimatta uupunut ja suoraan sanoen pa**a. En edes muista milloin tämä alkoi, nyt alan väsyä tähän oloon.
- olen kykenevä tekemään arjen perusasioita, vaikkakin pelkään tai tunnen lannistusta.
- käyn töissä
- en ole masentunut (teininä olin vakavasti masentunut)
- ahdistus ei ole päivittäistä, ehkä lähinnä viikottaista ja välillä olen hyvinkin huoleton.
Olenko siis liian ahdistunut vai normaalisti ahdistunut? Olen huolestunut, koska kohtauksen alkaessa en saa rauhoitettua itseäni, vaan se kytee pinnan alla puoli päivää. Olo on silloin toiminnasta huolimatta uupunut ja suoraan sanoen pa**a. En edes muista milloin tämä alkoi, nyt alan väsyä tähän oloon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onkohan sinulla jonkunasteinen paniikkihäiriö ?
Sehän voi iskeä vain ajoittain, välillä voi olla hyvinkin huoleton.
Minkälaiset fyysiset oireesi ovat paitsi, että kurkkua kuristaa ?
Onko hyperventilaatiotyyppisiä oireita ?
Painon tunnetta rinnassa, vatsassa just se pelontunne, hengitys on tosi pinnallista, mutta hyperventilointi taitaa olla eriasia, se lienee kiivaampaa hengenhaukkomista? Ja muutenkin semmonen ylivirittynyt olo. Hieman huimaa.
Välillä on outoa, että yritän ajatella positiivisesti ja rentoutua, mutta se ei välity kehoon asti, kroppa ei ikäänkuin usko millään että "vaara" on ohi.
Jotenkin ei paniikkihäiriönkään oireet täysin sovi, ellei siitä ole sitten olemassa lievempää versiota?
Nyt ahdistus on jostain syystä ollut päällä jo sunnuntaista lähtien. Vain välillä se on hetkeksi lakannut, mutta viime yökin oli aika mielenkiintoinen.... tuli jo uniinkin.
Paniikkioireet voi olla lieviäkin, vaihtelevia olotiloja, voi olla jännittynyt olo, pelokas ja ahdistunut olo, sen seurauksena vatsa ja sydän voi reagoida vähän ja pintahengittämistä.
Kun tulee paniikkihäiriökohtaus, menee huimaukseksi, hengenhaukkomiseksi, päässä sumenee, pyörryttää, jalat ja kädet puutuu, hiki tulee pintaan yms oireita.
Mitä kelläkin. Jokaisella omat oireet.
Joskus olisin "onnellinen", jos potisin "vain" masennusta. Paniikkihäirö tuntuu lamaavan koko elämän. Se on pelonsekaista kauhua.
Kannattaisiko minun käydä psykiatrin juttusilla, edes kokeeksi? Mitä luulet näiden kertomusteni perusteella?
Jos oireesi haittaavat jokapäiväistä elämääsi, psykiatrin juttusilla kannattaa käydä.
Yritä saada terapiaa, lääkkeisiin koukuttuu, niistä voi tulla epämiellyttäviä sivuoireita ja vierottuminen on vaikeaa. Saatat saada uuden ongelman entisten päälle.
Mukavaa iltaa ilman stressiä toivon !
Se on kortti pois ja linnaan.
Kolmeksi kuukaudeksi tarkkailuun.
Se oli elämä siinä sitten.
Ei kai ole mitään ihan täsmällistä yhtä mallia paniikkihäiriöoireilua, joskus oireilu on lievää, joskus tulee "kohtaus", luulee saavansa vähintään sydärin, oireet ovat niin voimakkaat. Oireet ovat hieman erilaiset kuten ihmisetkin. Voi se olla vain ahdistuneisuuttakin sinulla.
On juuri tyypillistä, että niinkuin sinäkin yrität ajatella positiivisesti, yrität ajatella järjellä sen olotilan "pois itsestäsi", se ei onnistu, koska se ei ole järjen asia.
Se on autonominen hermosto, joka ottaa vallan ainakin paniikkihäiriössä, se on
tahdostamme riippumaton.
Rauhallista ja rentoa päivää !
Onko sapen ja maksan kunto tarkistettu kokeilla?
Lukaseppa tuolta: juhakemppinen.fi