Onko ketään hereillä

Olen ollut huono nukkuja aina. Jos on stressiä, ei nukuta, jos asiat erittäin hyvin, niin silloinkin vireystaso on korkealla ja haittaa nukahtamista.
Ja kun ikää tulee, niin ei se uni sen helpommin tule ja kun alkaa olla työelämästä pois, niin unirytmikin menee täysin sekaisin. Toisaalta ei haittaa kun ei joka aamu tarvitse nousta aikaisin ja saa nukkua pitkäänkin. Nuorena ei tullut kuuloonkaan ottaa päikkäreitä, mutta jostain syystä se nyt onnistuu.

Samoin täällä, ja päikkärit otettava melkein joka pv, jos ei esim vieraita. Ja oon huomannu että usein vähän aikaa ruuan päälle niin alkaapi raukaseen, uni tulee äkkiä. Sen oikein tuntee kun alkaa se uniaika olemaan, iltapäivällä varsinkin.
Mutta armias sitten jos jotain vähänkin huolenpätkää jos tulee elämään, niin iltauni ei taho heti tulla, siis se 22-23 eteenpäin.
Onkohan se yhteydessä jotenkin verensokeriin kanssa, kun läpättää sydän tiuhempaan, alkaa väsyttämään, sitten on mentävä sinne päikkäreille? Ei sillä hetkellä jaksa tehdä mitään askaretta.
Miten muilla, onko samanlaista?
Ja ilta-unettomuuteen yritän usein aivan pakottaa ihteni ajattelemaan pelkästään mukavia asioita, vaikka aina ajatukset tahtoo karata niihin huolehtimisiin. Että miten lastenlasten yskät jakselee, taasko tarvii sitä avaavaa. Kolmestikin nousen ylös, ensin katsomaan hellanpellin, sitten jostain perältä tuuletusikkunan onko kiinni (takan takia raollaan), sitten jotain vielä. Niin rauhotuppa siinä sitten.

Pyytäkää lekurilta Risperidonia - se nukuttaa.

Mua nukuttaa kyllä jo mutta en jotenkin viitti mennä nykkumaan vielä. Vaikka kello on tosi paljo jo. Silmätki harittaa ja näkö sumenee. Mut tuntuu et viel tätä päivää o jälel eikä haluu menettää yhtään siitä. Vaik ei täs enää mitää o netis vaa smurffaan. Mut ku ei o syytä herätä ajoissa aamulla. Syön aamupalan rämpytän skittaa ja odotan postia luukusta. Sit pakolline tunnin ulkoilureissu. Si nii apoteketis pitäs käydä 3kkn lääkekasso taas hakee huokais en oo jaksanu ees sitä enää kohta ihan pakko jo mennä. Sit lounas jossaivaihees maksallootaa taas sitä lidl 69c rasia nam. Illal sauna ja sen jäkee varmaa voice of finlandia. Illalline myöhäs taas. Myöhäusleffa ja netis roikkumista vähä. Päivä suoritettu jotenki ilman suurempia ahistuksia toivon. Nukkumaa ja Sama uudestaa. Vihaan ja pelkään kaikkea uutta ja muutosta. Näin tasaaesti ku sais elää ni pumppu ei taas sekoaisi ja pää. Sossuakat lähetti kurjeen jossa uhkaavat tulla rimputtaa taas kelloa muutaman viikon päästä. Ei niillä sit parempaa tekemistä, mun puolesta saavat rimputella emmä sotä voikieltääkään mut siellä pysyvät kyllä. Jos ei piliiseja mukana siis. Eikä niil ole tietysti. Miksei kiusattu ihminen saa olla ees kotonaa rauhassa en ymmärrä. En häiritse ketään ikinä. Antakaa mun olla jo, en haudo itsaria enkä masennu omassa hyvässä seurassani viihdyn mainiosti. Ihmisistä en pidä en yhtään. Olen erakkoluonne en voi sille mitään. Onko se laitonta åitääkö kaukkien olla samanlaisia. Olen syntynyt yksinäiseksi hhmm sudeksi kyllä mutta nyt ole. Jo vanha ja sairas. Ei minusta ilw enää hyötyä kyllä te sen jo tiedätte. Miksi minua kiusaatte, enkö saa elää ehtootani elämästä kotonani ilman muita ilman ketään. En ole hullu tai masentunut tai muuta mutta nykymaailma minut kyllä masentaa ja pääni sekoittaa. Aika on ajanut minysta jo ohi, en sopeudu enkä edes haluakaan. Minä en enää kuulu tähän yhteiskuntaan siksi piiloudun kotiini ihmisyen pilkalta. Kuuluinko koskaan todella en enää muista kunnolla itsekään. Suoritin vain yksinäustä työtäni ja join vapaaaikani tai urheilin jotta jaksaisin tehdä lisää työtä. Ei se ollut edes elämää jos ei tänäkään mytta ei se enää haittaa. Ruisleipä ja kahvi maistuu kotona hyvältä yksin hilhaisuudessa. Elämän pienet asiat lohduttaa kun isot on jo menneet pueleen ja umpisolmuun toivottamasti ja lopullisesti. Silti elän vielä enkä haudo mitään suunnitelmia paitsi kitaraa soitan kun en muutakaan omista omistamisen arvoista. Nyt tajuan kyinka pueneksi elämäni pn jo käynyt kyinka vähän on jäänyt jäljelle. Silti paljon 5 lasta ei ole vähän nykypäivänä mutta ei se mikään saavutus ole sinänsä tietysti mutta muuta mainittavaa ei tule nyt mieleen. Eikä mulla ole tarvettakaan mitään olly saavuttaa joten tavoitteet saavutettu hah. Tavoitteet elämässä paskat siinä mutääb tavoitteita ole ollut menty suoraan aina päin tulta peökäämättä ja enempiä miettimättä päivä kerrallaan. Siinä se tavote kai on ollutkin selvitä päivä kerrallaan. Taas tksi päivä hoidettu :)

hei, Bbjack! teki mieli kysyä, että tapaatko joskus lapsiasi, ja onko sinulla jo lastenlapsia? heistäkin varmasti saisit lisäiloa aina silloin tällöin, ja he sinusta! :) nimittäin aikuisillekin lapsille on isä ja äiti tärkeät. itselläni ei ollut isää,siis niinkuin olemassa. kuulin hänestä sisariltani vasta kun oli jo vuosia aiemmin kuollut. kyllä oli suru kun en aiemmin.
kirjoituksesi oli mukavaa, ja ihan todellista juttua. minulla on mies ja aikuiset lapset, ja kyllä molemmat tykätään olla aika paljon vaan keskenämme, tai molemmat tekee omia juttujaan rauhassa, mies puuhailee ulkona ja värkkailee aina jotain pajallaan. tai se ei paja, mutta siellä sen koneita ja työkaluja ja on hyvä väsäämään monenlaisia. kasvimaata keväällä sitten tongitaan. näin työttömänä ei silti tule pitkäksi aika, miten tulisi, kun niin monenkaista on. ja ihmisiä voi tavata kylällä asioilla, ollaan sitten lupsakoita taas vuorostaan, nauttii sitä toisten näkemisestä ja huastamisesta. :) luonto on ihanaa, liikkuminen ja oman kunnon hoitaminen sillä lailla, tasapainoa. lastenlasten pitämistä välillä "hoidossa", ne sitten antaa voimia ja iloa kanssa!
kirjoita lisää.