Onko pääkaupunkiseudulla minkäänlaista "terapiaa" missä voisi opetella puhumaan toisten ihmisten kanssa ja ylläpitämään keskustelua? Vaikka jonkinlainen keskusteluryhmä johon kokoontuisi ihmisiä joilla on sosiaalisia vaikeuksia?
Olen vuosia analysoinut mikä minussa on vikana, kun en pysty ylläpitämään ystävyyssuhteita. En ole ollut koskaan sellainen joka haluttaisiin mukaan esim. juhlimaan ja luultavasti kaikki ystävyyssuhteeni loppuisivat, jos en olisi yhteydessä heihin. Olen kohtelias ja tulen useimpien ihmisten kanssa juttuun, mutta hyvin usein tuntuu siltä, että en vain osaa keskustella ihmisten kanssa ja minulta ei löydy tarpeeksi kiinnostavia juttuja. Ihan kuin minulla olisi jonkinlainen lukko joka pidättelisi minua ja en osaa rentoutua tarpeeksi. Keskustelutapani on ehkä turhan formaali useimpiin tilanteisiin ja en uskalla tuoda tarpeeksi voimakkaasti mielipiteitäni julki.
Olen vuosia analysoinut mikä minussa on vikana, kun en pysty ylläpitämään ystävyyssuhteita. En ole ollut koskaan sellainen joka haluttaisiin mukaan esim. juhlimaan ja luultavasti kaikki ystävyyssuhteeni loppuisivat, jos en olisi yhteydessä heihin. Olen kohtelias ja tulen useimpien ihmisten kanssa juttuun, mutta hyvin usein tuntuu siltä, että en vain osaa keskustella ihmisten kanssa ja minulta ei löydy tarpeeksi kiinnostavia juttuja. Ihan kuin minulla olisi jonkinlainen lukko joka pidättelisi minua ja en osaa rentoutua tarpeeksi. Keskustelutapani on ehkä turhan formaali useimpiin tilanteisiin ja en uskalla tuoda tarpeeksi voimakkaasti mielipiteitäni julki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luulen, että pitäisin sinusta.
Typerimmät ihmiset tuovat suunapäänä mielipiteitään julki.
Möläyttelijöiden ja liian formaalisti puhuvien ihmisten välillä on myös paljon ns. normaaleilla sosiaalisilla kyvyillä varustettuja ihmisiä :) Ja juuri heidän joukkoonsa haluaisin päästä saadakseni ns. normaalin sosiaalisen elämän. Ehkä osittain ongelmanani on myös, että en keksi mitään sanottavaa keskustelutilanteessa ja koen omat juttuni liian tylsiksi. En tiedä osaako kukaan samaistua, mutta olen hyvin usein sellaisessa tilanteessa missä keskustellaan jostain aiheesta ja tuntuu, ettei oma panokseni keskusteluun toisi mitään lisäarvoa. Olen huomannut myös, että kaverini (joita ei ole monta) aika usein keskeyttävät oman juttuni ilmaistakseen omia mielipiteitänsä.
Koen kirjoittamisen paljon helpommaksi kommunikointitavaksi, vaikka sitäkään en kirjoita täysin oikeaoppisesti.
Hei
Otat tosi tärkeän asian esille. Uskon ettet ole yksin asian kanssa. Monet kaipaisivat samanlaista keskusteluterapiaa, jossa voisi opetella turvallisesti juttelemaan muiden kanssa vailla nolausta tai häpeää. Erilaisia ryhmäterapioita toki on, en tiedä voisitko hyötyä niistä. Nehän ovat samalla keskusteluterapiaa, koska erilaiset ihmiset tuovat asioitaan niissä esille. En osaa päätellä kirjoituksestasi oletko mies vai nainen. Miessakit ry voisi olla sinua varten mikäli olet siis miespuolinen. Käypä katsomassa heidän sivujaan.
Ihan yksi mikä tulee mieleen on tavallinen kuorotoiminta mikäli tunnet halua toimia musiikin parissa. Kuoroissa on yleensä kaikenlaisia ihmisiä ja siellä oppii sosiaalisuutta ihan luonnostaan. Kuitenkin siellä voi olla ihan oma otsensä, myös hiljaisena ja ujona, koska itse laulaminen on se pääasia.
Miltä nämä kuulostaisivat?
Pappi Elisabet
Kiitos viestistäsi, Elisabeth. Tuolta Miessakit Ry:stä saattaisi löytyisi ehkä jotain sopivaa minullekin, vaikka olisi tietenkin parempi, jos olisi muita samankaltaisiani ihmisiä jotka osaisivat samaistua tuntemuksiini paremmin. Nopealla vilkaisulla tuossa yhdistyksessä käsitellään jossain määrin vakavempia asioita kuten perheväkivaltaa ja eron tuomaa surua. Jälkimmäiseen ehkä jollakin tavalla voisin samaistua, koska nämä tuntemukseni ovat vahvistuneet eron jälkeen, mutta olivat osittain ongelmana myös suhteessani ja ovat olleet läsnä myös ennen suhdetta.
Kuoro sen sijaan tuskin on se paras paikka itselleni. Lauluäänellä minua ei ole siunattu ja en ole ennenkään pystynyt laulamaan edes koulun kuorossa. Jotenkin ääneni erottuu liian selkeästi (huonossa mielessä) muista laulajista. Tietenkin voisin vain availla suutani, mutta ehkä se ei ole ihan kuoron tarkoitus :)
Ok, ymmärrän pointtisi kuoron tarkoituksesta :)
Entä jokin muu harrasteryhmä? Käsitän mielestäni myös toiveesi samankaltaisesta seurasta. Käy vielä katsomassa www.mielenterveystalo.fi josko siellä olisi ainakin jotain yhteystietoja. Olen varma, että tuollaisia ryhmiä järjestetään.
Vielä niistä harrasteryhmistä. Voi tavallaan olla helpompaa jos kaikila ryhmän jäsenillä ei ole samanlaisia vaikeuksia. Se on siis yksi näkökulma. Olisi se asia joka yhdistää ja sosiaalisesti vilkkaammat voisivat ylläpitää keskustelua. Sitten voisi itse "uida" siihen mukaan.
Pappi Elisabet
Rautatientorin beduiiniteltassa saa nykyään oikein hyvää terapiaa.