Narsisti tekee oman lapsensa hyödyttömäksi ja siten projisoi omalle lapselleen oman heikon itsetuntonsa. Hän tietää mikä lasta satuttaa. Hän osaa sen taidon.
Hyödyttömäksi tekeminen
Geisha_x
8178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En kommentoi väittämääsi, mutta jälkeläisiin ja heidän käyttäytymiseen yleensä.
Vaikeasta vanhemmastako se johtuu, kun lapset pakevat mahdollisimman kauas, jopa maan rajojen ulkopuolelle, eivätkä halua olla missään tekemisissä vai johtuuko se lapsen luonteesta?
Huomion arvoista on, että joillakin vanhemmilla taas jälkikasvu omine puolisoineen on kovastikin tekemisissä ja yhteistä vapaa-aikaa vietetään aina, kun se on mahdollista. Ovatko nuo vanhemmat kilttejä ja taipuisia vai lasta kannustavia?
Johtuuko vain yksilökeskeisestä suhtautumisesta, että ei arvosteta perhepiiriä vai kaikenlaisista kirjavista uusioperheistä, jossa yhteisen sävelen löytyminen on haastavaa?
Jos jollakin on vaikeat vanhemmat se ohjaa ja pakottaa lapsen 'uraa' tiettyyn suuntaan. Lapsi on kuin pallo flipperissä, siis peliväline. Vaikeat vanhemmat lyövät häntä mailoilla, lapsi sinkoilee sinne ja tänne, maailma lisäksi potkii ja heittelee vielä lasta edestakaisin, lapsi kerää vanhemmilleen ansiopisteitä ja ohjautuu lopulta pois. Lapsi on tämän jälkeen pelaajalle hyödytön ja arvoton. Sama toistuu. Ehkä lapselle ei näin synny yhteyttä vanhempiinsa, ehkä hän on vain välikappale.
Voihan se olla niinkin että lapsesta on kasvanut vahva ja itsenäinen ihminen joka uskaltaa lähteä kauemmaskin kokeilemaan siipiään. Silti hänellä voi olla hyvät välit vanhempiinsa, tietäen että tuki on olemassa jos sellaista tarvitaan.
Tiiviisti yhteyttä pitävät perheet eivät välttämättä ole onnellisia. Yhteydenpito voidaan kokea velvollisuudeksi ja pakoksi. Lapsi on niin alistettu että hän luulee velvollisuudekseen olla jatkuvasti vanhempien käytössä. Hän elää vanhempiensa rakentamaa elämää, ei omaansa. Ehkä hän on oppinut pienestä pitäen että ulospäin on pidettävä kulissit kuitenkin kunnossa, näyteltävä yhtä suurta ja onnellista perhettä vaikka koko touhu kuvottaa.
Me emme siis tiedä mitä kulissien takana oikeasti tapahtuu, kuinka hyvin tai huonosti siellä oikeasti voidaan. Myös ihmisten persoonallisuuksissa on suuria eroja. Voit rakastaa perhettäsi suurestikin, mutta satut vain oleman introvertti joka viihtyy paremmin itsekseen kuin suvun riennoissa.
Narsisti etsii kaikista ihmisistä heikkoja kohtia joihin iskeä ja satuttaa. Lapseen narsisti rakentaa nuo kohdat ihan itse, joten hän todellakin tietää mistä ne löytyy. Samat kohdat ovat varmastikin hänessä itsessään, mikä tekee iskuista vielä tehokkaamman.
Juuri näin
"Vaikeasta vanhemmastako se johtuu, kun lapset pakevat mahdollisimman kauas, jopa maan rajojen ulkopuolelle, eivätkä halua olla missään tekemisissä vai johtuuko se lapsen luonteesta?"
En nyt voi tietää, miten päin se on jossain tapauksessa, mistä kirjoitat. Silloin kun jollakin henkilöllä olisi oikeasti narsistinen vanhempi, se olisi kai niin, että lapsi pakenisi voidakseen edes elää omaa elämäänsä, mutta virallinen ulospäin annettava selitys (=valhe) olisi tietysti se, että se johtuu lapsen luonteesta kun lapsi on niin kauhea ja tekee niin väärin.
Niin kuin aina kaikkien narsistien kanssa, todellisuus on toista, sepitelmät aina samaa tuubaa. Ja sepitelmissä on omat, ikuiset syntipukkinsa ihan kaikkeen.
Kuulostat tyypilliseltä narsistilta. Eli sun mielestä vika on lapsissa jos eivät halua olla tekemisissä vanhempiensa kanssa? Lapsi ei synny narsistiksi, se ei yksinään riitä aiheuttamaan vikaa.
Mun mielestä aloitus pitää paikkansa.
Haaveilin nuorena kokenaan muista ympäristöistä, jotka eivät muistuttaisi lainkaan sitä missä olen syntynyt.
Vaikka minä se olin joka yritti vaalia perheenjäsenten välistä rakkautta. Petyin kun koko perhepiiriä ei kiinnostanut, joten siksi olisin halunnut muualle.
Vaikea on vaalia jos sitä rakkautta ei ole ollut lainkaan olemassa. Tai rakkaus on ollut narsistin hellää huolenpitoa jossa muilla ei ole mitään sijaa. Perheen sisäinen rakkaus ei voi olla mahdollista jos porukassa on yksi ylitse muiden ja joka haluaa että hän olisi ainoa jota rakastetaan ja ylistetään. Tätähän narsisti oikein haluaa, muiden täydellistä rakkautta ja jakamatonta huomiota ja kunniaa ja lisäksi hän vielä itse rakastaa vain itseään.
Siksi narsisti pyrkii järjestämään kaiken, muut eivät tee mitään. Kaikki kunnia vain hänelle. Minulla itselläni on tälläinen vanhempi. Muut perheessä eivät saa tehdä tai osata mitään, vain ainoastaan hän. Hänen oma osaaminen on surkealla tasolla, muut osaisivat asiat, mutta eivät saa osallistua niihin mihinkään. Narsisti hoitaa yksin asiat. Narsistin osaamistaso saattaa ulottua vain kotiaskareisiin, niitä vaikeampia asioita hän ei osaa tehdä, eikä ymmärrä edes niiden olemassaoloa. Tukka hyvin, kaikki hyvin.
Narsisti haluaa olla rakastettu ja että kaikki rakastaisivat vain häntä, hän yksin olisi joukossa aina ylitse muiden . Tätä ei pidä sekoittaa sellaiseen tapaukseen, jossa henkilö oikeasti osaa tehdä, ja on aidosti taitava vähän kaikessa, sellaiselle ihmiselle muiden ihailu ja rakkaus lankeaa automaattisesti, halusi kyseinen henkilö sitä tai ei.
Itse hänen ei tarvitse mainostaa itseään. Hän nousee ylitse muiden olevaksi henkilöksi, mutta ei narsistisella tavalla. Sellaiseksi narsistikin haluaa, mutta toisilla keinoilla, hän estää (väheksymällä, mitätöimällä, ym) muiden osallistumisen asioihin tavalla tai toisella, jolloin hänestä tulee pakosti se ainoa, joka tekee. Narsisti pääsee kuvittelemaansa asiaan aina parhaimpana (=ainoana osallistujana).
Kuka tuollaista henkilöä rakastaa? Miten tuollaisessa perheessä voisi olla rakkautta, kun narsisti hajottaa vielä perhesiteet kohtelemalla eriarvoisesti lapsiaan. Hän ei halua että lapset välittäisivät toisistaan vaan että lapset rakastaisivat ja ylistäisivät ainoastaan häntä kuin epäjumalaa kaiken hyvän tuojana.