Hei!
Olemme kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa. Teemme tehtävää huumorin käytöstä hoitotyössä. Jos sinulla on kokemuksia tai mielipidettä aiheesta, omakohtaista tai toisilta kuultua, jaa se meidän kanssa tällä palstalla. Kiitos!
Olemme kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa. Teemme tehtävää huumorin käytöstä hoitotyössä. Jos sinulla on kokemuksia tai mielipidettä aiheesta, omakohtaista tai toisilta kuultua, jaa se meidän kanssa tällä palstalla. Kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja välillä kyllä tuntui, että hoitohenkilökunta ei ymmärtänyt, kun huumorilla jotain kommentoin esim omaa oloani tai kävelytyyliäni tms.
Tuntuivat olevan arkoja, kun eivät tietysti tunteneet minua, niin eivät olleet varmoja,oliko huumoriksi tarkoitettu. loppujen lopuksi vaikka sairaalassa ollaan hyvin vakavista syistä, tai ehkäpä juuri siksi, huumoria löytää ja näkee monissa arkipäivän hoitotilanteissa, sekä omien että muiden. Ja huumori on paist piristys niin yhteinen hymy tai nauru tuo henkilökunnan ja potilaan suhteen henkilökohtaisemmalle tasolle,ehkä siksi hlökunta sitä tuntui hieman pelkäävän. Nämä siis vain minun kokemuksiani.
huumorin kannalta on kahden laisia potilaita. Toiset sitä sietää, mutta eteen on osunut liian monta sellaista potilasta, joita ei huumori kiinnosta pätkääkään. On kärttysiä kuin perseelleammutut karhut ja antavat palautetta hyvin herkästi asiattomasta käytöksestä, joten olen jättänyt vitsailut sikseen. Jännä sinänsä, että ne potilaat, jotka on kaikkein sairaimpia esim. syöpäpotilaat, niin ne on kaikista kiitollisimpia saamastaan hoidosta, ja kaikista huumorintajuisimpia. Huumorintajuttomampia on keski-ikäiset naispuoliset potilaat, hivenen ylipainoiset, jotka ravaa vähän väliä valittamassa jos jonkinnäköisista oireista....eli alatisairaat. Itse olen juuri näiden tapausten takia ottanut asia-linjan käyttöön. Eri asia on, jos potilas itse aloittaa huulenheiton, mutta silloinkin on pysyttävä asiassa, eikä lähdettävä mukaan. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että jos potilas vitsailee, että kokovartalopuudutus saadaan aikaseks alkoholilla tms. vastaavaa.
Tietysti huumorin viljely riippuu paljolti työympäristöstä, eli jos porukassa on huumorintajuisia ihmisiä, niin se näkyy myös työhuumorissa. Ja tietysti päin vastoin. Jos ilmapiiri on painostava, niin potilas vaistoo senkin hyvin pian.
en nyt tähän hätään muista mitään yhtä tai kahta tiettyä tapahtumaa, mutta muistan että hoitoni aikana tuli kaikka osastolla työtä tehneet ihmiset tutuiksi ja heidän huumorintajunsa myös.
osastolla oli n. 20 hoitajaa joiden työvuorot vaihtelivat, sekä 1-4 lääkäriä. koko osaston työntekijöistä 1 omasi huumorintajun joka ei osunut kanssani yksiin. kaikki muut oikein mukavia henkilöitä.
vitsailin heidän kanssaan mm. kylmiöön menosta - varmaan karmivaa kuunneltavaa - mutta loistavaa että osasivat ottaa sen juuri oikealla tavalla.
ylempänä kirjoittanut henkilö kirjoitti oikein mukavasti, kaikkein sairaimmista. minäkin vältyin vain vähällä kylmiöstä, kyllä ne asiat todellakin huumorilla hoidettiin eikä valittaa kehdannut. ja turhaahan se olisi ollut, miksi valittaa henkilöille jotka tekevät sinulle parhaansa. siinä on jotenkin niin heikkona ettei mitkään valitukset auta.
Itse olen sairastellut paljon ja joutunut näin ollen paljon tekemisiin sairaala- ja terveydenhoitohenkilökunan kanssa. Aina en kuitenkaan uskalla vitsailla, vaikka mieleni tekisi. Joskus hoitajasta 'huokuu' kylmyys ja vitsi jää kolkkona leijailemaan huoneeseen.
Isäni koitti olla vitsikäs diabeteshoitajan vastaanotolla. Hoitaja paheksui isäni yskää ja tupakointia. Kysyi koska hän aikoo tupakoinnin lopettaa ja etteikö isäni tiedä tupakan vaaroista. Isäni - koiranleuka - siihen, että eihän tässä kauaa kuitenkaan tule enää poltettua (tarkoitti korkeaa ikäänsä). Lääkäri kiinnitti sittemmin vastaanotolla huomiota hoitajan muistiinpanoihin. Papereihin hoitaja oli kirjoittanut:"...Potilas ei aio lopettaa tupakointia. Uskoo ennemmin kuolevansa kuin lopettavansa tupakoinnin.". Isällä ja lääkärillä oli kyllä hauskaa!
Huumori keventää tunnelmaa oikeassa paikassa.
Olin Marian sairaalan viikko sitten lopetetulla osastolla leikkauksessa,siellä oli tosi ihana yöhoitaja.
Aamulla ennen leikkaussaliin vientiä vedet silmissä nauroimme hänen juttujaan, oli kiva lähteä leikkaukseen. Tämä sama hoitaja oli seuraavanakin yönä vuorossa, siinä oli iltasatua kerrakseen, vatsalihakset tärisi pitkään hyvän yön toivotuksen jälkeen. Koko osastolla oli muutenkin tosi hyvä henki.
Rintasyöpä potilaana,toinen rinta pois, sain eilen tyttöystävältäni hupi tekstarin "Minäkö keski-ikäinen......rinnat ovat edelleen pystyt kun olen kontallaan lattialla......olemme elossa.