Välillä tuntuu kuin polulleni olisi pystytetty karuselli. Karuselli pyörii ja tuttuja naamoja siinä hyörii. Kierros, toinen, kolmas... Mutta koska en ole lapsi, ei nuo huvipuistolaitteet juuri enää kiinnosta. Enkä ostaisi itse lippua mihinkään sellaiseen. Niinpä katselen sitä toistuvaa virtaa ja mietin, milloin portit sulkeutuvat, musiikki hiljenee ja valot sammutetaan, pääsen omien ajatusteni yksityiseen rauhaan. Mutta aina kun siitä ohi kävelen, nousee joku hevosen selkään ja heilauttaa kättä kutsuksi, ja taas pyörii... Suomeksi, minä en kaipaa heistä yhtäkään, enkä tiedä mitä hekään minusta voisivat haluta. Voisiko sirkusväki jo pakata karusellinsa ja jatkaa kohti seuraavaa kaupunkia. Kyllä minä sitten ne liput ihan itse ostan ja kutsun kaverin elämän pyörään jos niin haluan. Matkustan vaikka sinne seuraavaan kaupunkiin jos mieleni muutan.
Pyörii pyörii aina vain
NäinMinäTämänKoen
1184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
samanlaisia ajatuksia, puistossakin ne pikkuiset "näytekappaleet" ja sen yhden "hei heit", pitäis saada olla rauhassa omine ajatuksineen, tietyt kaksi ihmistä puhuvat asiat selviksi, ei siihen tarvita enää muiden "äännähtelyjä"