Minua kiinnostaa kumpikin älyttömästi. Historiasta olen saanut lukiossa 10, stipendin ja Laudaturin (kirjoitin reaalissa pelkästään sen). Historian opiskelu on ollut sellainen unelma, nyt kun olen tullut siihen tulokseen että Di:tä minusta ei tule, olen alkanut kallistua siihen että jos nyt kuitenkin kokeilisin.
Tampereella sattuisi olemaan todella mielenkiintoinen pääsykoekirja. Voisiko joku kertoa millaista opiskelu Tampereella on ja millaiset työnäkymät historiaa pääaineena lukeneella on? Toki opettajan urakin kiinnostaisi, mutta minkälaisia muita vaihtoehtoja on.
Tampereella sattuisi olemaan todella mielenkiintoinen pääsykoekirja. Voisiko joku kertoa millaista opiskelu Tampereella on ja millaiset työnäkymät historiaa pääaineena lukeneella on? Toki opettajan urakin kiinnostaisi, mutta minkälaisia muita vaihtoehtoja on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse olen kanssa ´menossa´ tai vaihtamassa tampereelle, jos siirto itärajalta onnistuu.
pitää kyllä varmuudeksi yrittää lukea tota pääsykoekirjaakin:)
työllisyysnäkymät ovat valitettavasti kohtuu heikot, ainakin mitä meille on tilastojen pohjalta kerrottu. mutta sitähän pitää tehdä mistä pitää.
vaihtoehtoja: opettaja, tutkija, asiantuntija, museo, arkisto.. jne..
Tässä vähän tietoa yliopiston sivuilta:
"Tampereen yliopiston historiatieteen laitos on maan suurimpia ja menestyksekkäimpiä. Viime vuosina hakijoita Suomen ja yleiseen historiaan on ollut 400-500 eli enemmän kuin missään muussa yliopistossa. Tästä syystä sisäänpääsyprosentti on poikkeuksellisen pieni, alle kymmenen. Opiskelijoiden valmistumisprosentti sen sijaan on poikkeuksellisen korkea. Opetusministeriö onkin nimennyt laitoksemme opetuksen laatuyksiköksi jo kahdesti, vuosiksi 2001-2003 ja uudelleen 2004-2006. Se tarkoittaa, että laitos on sitoutunut korkealaatuiseen opetukseen ja työn tulos on näin tunnustettu."
http://www.uta.fi/laitokset/historia/sivut/esittely.htm
Meikämanne on lopullisesti tympäänyt kirjallisuuden opintoihin, joten myös minä olen hakemassa opiskelemaan historiaa. Olenkin ottanut jo aika hyvin selvää esimerkiksi siitä, mihin ammattiin historiaa opiskelleet päätyvät.
(Seuraa asiallinen katsaus:)
Sen verran tiedän historiaa pääaineina opiskelleiden työnäkymistä, että historiasta valmistuneet ovat työllistyneet keskimäärin hiukan paremmin kuin muiden humanististen aineiden opiskelijat. Työnäkymät eivät ole välttämättä loistavat mutta eivät toisaalta ollenkaan toivottomat. Kukaan tuskin tulee opiskelemaan historiaa rahankiilto silmissä tai halutessaan pommin varman työpaikan, vaan kyse on aina aidosta kiinnostuksesta historian opiskelua kohtaan.
Karkeasti ottaen noin puolet historiasta valmistuneista on opetustehtävissä peruskoulussa, lukiossa tai yliopistossa. Koulujen rehtoreissa ja mm. kunnan kulttuurisihteereissä on myös historiasta valmistuneita. Osa päätyy töihin museoalalle, arkistoon ja kirjastoon, osa akateemisiksi pätkätyöläisiksi erilaisiin projekteihin (esim. juuri museoihin). Historian tutkijoiksi päätyy lopulta melko harva, koska yliopistotutkijan ura on niin kivikkoinen.
Historiahan on äärimmäisen sivistävä aine, joten esimerkiksi tiedotusvälineissä on historian maisteritutkinto arvostettu. Toimittajan ammattihan on tietysti kaikille vapaa, mutta alan työkokemus, tiedotusopin sivuaineopinnot ja erinomaiset kirjoitus- sekä viestintätaidot ovat liki välttämättömät töihin otettaessa. Mainittakoon, että sanoma- ja aikakausilehdissä on useissa päätoimittajana historian maistereita ja tohtoreita (Ilkka, Kanava, Kainuun Sanomat, Hiidenkivi jne). Freelancereina, vapaina toimittajina lehtiin kirjoittelee useita historioitsijoita. Lisäksi historioitsijat ovat tietysti kirjoittaneet tilauksesta paikallis- ja yrityshistoriikkeja.
Historian opiskelijoilla on sivuaineiden ja erikoistumisen suhteen erittäin vapaata, joten oman kiinnostuksen mukaan tehdyt sivuainevalinnat ja erikoistumiset ratkaisevat suuntautumisen. (Niinpä museotyöntekijäksi haluava opiskelee museologiaa, opettajaksi haluava kasvatustiedettä jne.) Monilla aloilla on hyvin tärkeitä työhönottokriteereitä tutkinnon lisäksi ovat työkokemus ja persoonalliset ominaisuudet.
Itse historian opiskelusta minulla ei ole paljoa kokemusta (vain sivuaineopintoja), mutta tiedän että se on tietysti paljon syvällisempää kuin lukion historian opiskelu. Menneisyyden tapahtumiin perehdytään paljon syvemmin. Eritoten lukupäätä ja istumalihaksia historian opiskelu vaatii, koska esimerkiksi luentoja ja ryhmätöitä on harmittavan vähän, ja niinpä suurin osa suorituksista irtoaa vain tenttikirjallisuutta lukemalla.