Kuttanen on yksi itälestadiolaisuuden keskuksia Pohjois-Ruotsissa. Kyläläiset eivät tykkää, että heitä kuvataan. Kyläläiset sanovat vuosien varrella käyneen jos jonkinlaisia kyselijöitä ja toimittajia, jotka haluaisivat tehdä heistä tutkimuksia.
Saarnaaja Folge Töyrä on yksi Kuttasen kylän keskushenkilöistä. Hänen mukaansa ulkopuoliset ovat ihmetelleet sitä, miten on mahdollista, että neljänsadan hengen yhteisöstä yli puolet on uskovaisia.
Mitä kiinnostavaa voi olla ihmisissä, jotka ovat uskossa, miksi te meiltä kyselette kun muitakin uskonsuuntia on olemassa.
Kiinnostavaa tai ei, asioista on kuitenkin hyvä jutella, näin poistetaan turhat ennakkoluulot puolin ja toisin. Kuttasen kylän asukkaat ovat löytäneet oman tiensä ja vakaumuksensa, mikä nykymaailmassa on hyvin kunnioitettavaa.
Saarnamiehet kylän keskushenkilöitä
Kuttasessa sanan levittämisestä huolehtivat voimakkaat saarnamiehet, Raattaman sukuun kuuluva Folke Töyrä sekä nuorempi Ies-Pietin jälkeläinen Per Vasara.
Kylän henkisenä keskuksena toimii talkoilla rakennettu rukoushuone, jonne kokoonnutaan sanaa kuulemaan.
Seurat ovat seuroja, eikä mitään erityisiä nuorisotilaisuuksia pidetä, Per Vasara kertoo. Folke Töyrän mukaan rukoustilaisuuksiin tullaan perhekunnittain, lapsetkin kyllä ymmärtävät, mistä on kyse. On mukava havaita, että maailmalla oleskelevat nuoretkin kotikylään tullessaan suunnistavat aina rukoushuoneelle, Folke Töyrä sanoo.
Saarnoja pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi. Lasten runsaus kiinnittääkin heti Kuttasessa käyvän ulkopuolisen huomion. Tottakai toivomme, jotta lapsemmekin välttäisivät maailman houkutukset ja tulisivat aikuistuttuaan uskoon vanhempiensa tavoin, Per Vasara sanoo.
Folke Töyrä kertookin avomielisesti, jotta suurimmat kiistat Kuttasen ja Ruotsin kirkon välillä on käyty juuri lasten kastamis kysymyksessä. Kyse on siitä voiko maallikko suorittaa tämän pyhän toimituksen. Pääkirkko ei aina ole katsonut hyvällä silmällä kuttaslaisten saarnaajien toimintaa lasten kastajina.
On tärkeää säilyttää kyläläisten yhtenäisyys ja tämä onnistuu omien puhujien ja saarnaajien avulla. Käy kirkkoherrakin täällä koulussa puhumassa, mutta ei häntä kovin moni käy kuuntelemasa, rukoushuoneelle hänellä ei uuden käsikirjan kannattajana ole asiaa.
Folke Töyrä kertoo. Hänen mukaansa Kuttasessa ei hyväksytä Ruotsin kirkon nykyistä liberaalia teologista oppia. Sen sijaan Luulajan piispaan on pidetty yhteyttä, koska tämä sallii vanhan käsikirjan käyttämisen kasteessa.
Emme me täällä Kuttasessa mitään kiihkoilijoita ole, Töyrä vakuuttaa. Hänen mukaansa muut lestadiolaisryhmät tunnustavat yhtälailla Kristuksen.
Heidän oppinsa on oikea, mutta hengellinen käytäntönsä väärä, kristillinen kirkkolaki on syrjäytynyt hengellisen elämän käytännössä, Folke sanoo. Kuttaisissa tunnetaan sympatiaa erityisesti Götweborgin seudun Bibeltrogna Vänner ryhmän jäseniä kohtaan, yhtälailla kuin Etelä-Ruotsin Schartaurelaisia kohtaan.
Rippikoulun rappio
Meitä huolestuttaa hyvin paljon nykyisen rippikoulun rappiotila, Folke Töyrä sanoo: Ruotsissa saattoi rippikoulu aijemmin kestää kuukauden, nyt selvitään Töyrän mukaan muutamalla tunnilla koulutuntien välissä. Tämän vuoksi Kuttaisessa onkin pidetty omia rippikouluja, joiden pitäjinä ovat toimineet vanhojen käsikirjojen kannattajina tunnetut papit.
Niin lestadiolaisista kuin onkin kysymys, kuttaslaiset käyttävät Laestadiuksen saarnoja hyvin valikoivasti. Laestadiuksen vanhurskauttamisopppi ennen vuotta 1844 oli virheellinen, Folke Töyrä sanoo. Mainittuna vuonna Laestadius vasta koki Töyrän mukaan oman armonmurroksensa. Muiksi käsikirjoiksi kelpaavat mm. Lutherin huonepostilla sekä myös pastori Roseniuksen "Elämän leipä"
Ihmisillä on sanan nälkä, osallistuuhan seuroihin parhaimmillaan jopa tuhansia ihmisiä, Töyrä sanoo.
Kuttasen lisäksi toinen vahva itälestadiolaisuuden keskus Ruotsissa on Sattajärvi.
Ei viinaa, televisiota tai koreita vaatteita
Kuttasessa kävijä kiinnittää helposti huomiota siihen, että joka kylässä niin tavallisia TV-antenneja ei Kuttasessa juuri näy.
Folke Töyrän mukaan tässä ollaan ehdottomia. TV on hänen mukaansa synnillinen kapistus, joka ei sovellu lasten kasvattajaksi. Radio sen sijaan sallitaan.
Samalla lailla suhtaudutaan myös viinaan, josta saarnoissakin jatkuvasti varoitetaan. Tupakkaa ja nuuskaamista ei sen sijaan ole toistaiseksi kielletty. Myös koreitten vaatteitten käytöstä saatetaan seurakuntalaisia varoittaa. Tällaisia ovat erityisesti naisten kaulakorut ja helmet sekä miesten kravatit.
Naispappeuteen itälestadiolaiset suhtautuvat kielteisesti. Naisilla ei ole asiaa puhujiksi rukoushuoneelle, tämä käy selvästi ilmi Raamatusta, Folke Töyrä sanoo. Hänen mukaansa naisilla on kuitenkin oma paikkansa ja tehtävänsä seurakunnassa.
Erottamiset seurakunnasta harvinaisia
Seurakunta on totuuden patsas ja perusta, sanoo saarnaaja Folke Töyrä painokkaasti. Töyrä myöntää, että Kuttasessakin on toki pohdittu sitä voiko seurakunta olla väärässä. Hänen mukaansa on kuitenkin tehtävä ero näkyvän kirkon ja Kristuksen kirkon välillä. Uskon tehtävänä ei ole VAIN yhtenäiseen kirkkoon, tällöin seurakunnasta muodostuu yleensä pelkkä ulkokuori, Töyrä sanoo.
Hänen mukaansa erottamiset seurakunnasta ovat olleet Kuttasessa harvinaisia. Hairahtunut pyritään ensiksi saamaan takaisin oikealle tielle kahdenkeskisellä puhuttelulla, jollei se auta asia siirtyy julkiseksi seurakunnan eteen, Folke Töyrä sanoo.
Ulkopuolisen silmin Ruosin Kuttanen elää voimakkaasti säänneltyä elämää ominen sääntöineen ja määräyksineen. Toisaalta yhdenkään kylän yhtenäisyys ei varmaan ole mikään huono asia nykymaailman levottomina aikoina.
Folke Töyrä lähettää Suomen lestadiolaisille terveisinään: "Kun vierailette matkoillanne Ruotsin Pajalassa Laestadiuksen syntymäpaikoilla, niin käykääpä samalla myös Kuttaisessa seuroissa sanankuulossa."
Saarnaaja Folge Töyrä on yksi Kuttasen kylän keskushenkilöistä. Hänen mukaansa ulkopuoliset ovat ihmetelleet sitä, miten on mahdollista, että neljänsadan hengen yhteisöstä yli puolet on uskovaisia.
Mitä kiinnostavaa voi olla ihmisissä, jotka ovat uskossa, miksi te meiltä kyselette kun muitakin uskonsuuntia on olemassa.
Kiinnostavaa tai ei, asioista on kuitenkin hyvä jutella, näin poistetaan turhat ennakkoluulot puolin ja toisin. Kuttasen kylän asukkaat ovat löytäneet oman tiensä ja vakaumuksensa, mikä nykymaailmassa on hyvin kunnioitettavaa.
Saarnamiehet kylän keskushenkilöitä
Kuttasessa sanan levittämisestä huolehtivat voimakkaat saarnamiehet, Raattaman sukuun kuuluva Folke Töyrä sekä nuorempi Ies-Pietin jälkeläinen Per Vasara.
Kylän henkisenä keskuksena toimii talkoilla rakennettu rukoushuone, jonne kokoonnutaan sanaa kuulemaan.
Seurat ovat seuroja, eikä mitään erityisiä nuorisotilaisuuksia pidetä, Per Vasara kertoo. Folke Töyrän mukaan rukoustilaisuuksiin tullaan perhekunnittain, lapsetkin kyllä ymmärtävät, mistä on kyse. On mukava havaita, että maailmalla oleskelevat nuoretkin kotikylään tullessaan suunnistavat aina rukoushuoneelle, Folke Töyrä sanoo.
Saarnoja pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi. Lasten runsaus kiinnittääkin heti Kuttasessa käyvän ulkopuolisen huomion. Tottakai toivomme, jotta lapsemmekin välttäisivät maailman houkutukset ja tulisivat aikuistuttuaan uskoon vanhempiensa tavoin, Per Vasara sanoo.
Folke Töyrä kertookin avomielisesti, jotta suurimmat kiistat Kuttasen ja Ruotsin kirkon välillä on käyty juuri lasten kastamis kysymyksessä. Kyse on siitä voiko maallikko suorittaa tämän pyhän toimituksen. Pääkirkko ei aina ole katsonut hyvällä silmällä kuttaslaisten saarnaajien toimintaa lasten kastajina.
On tärkeää säilyttää kyläläisten yhtenäisyys ja tämä onnistuu omien puhujien ja saarnaajien avulla. Käy kirkkoherrakin täällä koulussa puhumassa, mutta ei häntä kovin moni käy kuuntelemasa, rukoushuoneelle hänellä ei uuden käsikirjan kannattajana ole asiaa.
Folke Töyrä kertoo. Hänen mukaansa Kuttasessa ei hyväksytä Ruotsin kirkon nykyistä liberaalia teologista oppia. Sen sijaan Luulajan piispaan on pidetty yhteyttä, koska tämä sallii vanhan käsikirjan käyttämisen kasteessa.
Emme me täällä Kuttasessa mitään kiihkoilijoita ole, Töyrä vakuuttaa. Hänen mukaansa muut lestadiolaisryhmät tunnustavat yhtälailla Kristuksen.
Heidän oppinsa on oikea, mutta hengellinen käytäntönsä väärä, kristillinen kirkkolaki on syrjäytynyt hengellisen elämän käytännössä, Folke sanoo. Kuttaisissa tunnetaan sympatiaa erityisesti Götweborgin seudun Bibeltrogna Vänner ryhmän jäseniä kohtaan, yhtälailla kuin Etelä-Ruotsin Schartaurelaisia kohtaan.
Rippikoulun rappio
Meitä huolestuttaa hyvin paljon nykyisen rippikoulun rappiotila, Folke Töyrä sanoo: Ruotsissa saattoi rippikoulu aijemmin kestää kuukauden, nyt selvitään Töyrän mukaan muutamalla tunnilla koulutuntien välissä. Tämän vuoksi Kuttaisessa onkin pidetty omia rippikouluja, joiden pitäjinä ovat toimineet vanhojen käsikirjojen kannattajina tunnetut papit.
Niin lestadiolaisista kuin onkin kysymys, kuttaslaiset käyttävät Laestadiuksen saarnoja hyvin valikoivasti. Laestadiuksen vanhurskauttamisopppi ennen vuotta 1844 oli virheellinen, Folke Töyrä sanoo. Mainittuna vuonna Laestadius vasta koki Töyrän mukaan oman armonmurroksensa. Muiksi käsikirjoiksi kelpaavat mm. Lutherin huonepostilla sekä myös pastori Roseniuksen "Elämän leipä"
Ihmisillä on sanan nälkä, osallistuuhan seuroihin parhaimmillaan jopa tuhansia ihmisiä, Töyrä sanoo.
Kuttasen lisäksi toinen vahva itälestadiolaisuuden keskus Ruotsissa on Sattajärvi.
Ei viinaa, televisiota tai koreita vaatteita
Kuttasessa kävijä kiinnittää helposti huomiota siihen, että joka kylässä niin tavallisia TV-antenneja ei Kuttasessa juuri näy.
Folke Töyrän mukaan tässä ollaan ehdottomia. TV on hänen mukaansa synnillinen kapistus, joka ei sovellu lasten kasvattajaksi. Radio sen sijaan sallitaan.
Samalla lailla suhtaudutaan myös viinaan, josta saarnoissakin jatkuvasti varoitetaan. Tupakkaa ja nuuskaamista ei sen sijaan ole toistaiseksi kielletty. Myös koreitten vaatteitten käytöstä saatetaan seurakuntalaisia varoittaa. Tällaisia ovat erityisesti naisten kaulakorut ja helmet sekä miesten kravatit.
Naispappeuteen itälestadiolaiset suhtautuvat kielteisesti. Naisilla ei ole asiaa puhujiksi rukoushuoneelle, tämä käy selvästi ilmi Raamatusta, Folke Töyrä sanoo. Hänen mukaansa naisilla on kuitenkin oma paikkansa ja tehtävänsä seurakunnassa.
Erottamiset seurakunnasta harvinaisia
Seurakunta on totuuden patsas ja perusta, sanoo saarnaaja Folke Töyrä painokkaasti. Töyrä myöntää, että Kuttasessakin on toki pohdittu sitä voiko seurakunta olla väärässä. Hänen mukaansa on kuitenkin tehtävä ero näkyvän kirkon ja Kristuksen kirkon välillä. Uskon tehtävänä ei ole VAIN yhtenäiseen kirkkoon, tällöin seurakunnasta muodostuu yleensä pelkkä ulkokuori, Töyrä sanoo.
Hänen mukaansa erottamiset seurakunnasta ovat olleet Kuttasessa harvinaisia. Hairahtunut pyritään ensiksi saamaan takaisin oikealle tielle kahdenkeskisellä puhuttelulla, jollei se auta asia siirtyy julkiseksi seurakunnan eteen, Folke Töyrä sanoo.
Ulkopuolisen silmin Ruosin Kuttanen elää voimakkaasti säänneltyä elämää ominen sääntöineen ja määräyksineen. Toisaalta yhdenkään kylän yhtenäisyys ei varmaan ole mikään huono asia nykymaailman levottomina aikoina.
Folke Töyrä lähettää Suomen lestadiolaisille terveisinään: "Kun vierailette matkoillanne Ruotsin Pajalassa Laestadiuksen syntymäpaikoilla, niin käykääpä samalla myös Kuttaisessa seuroissa sanankuulossa."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta väärä palsta. Kirjoitus ei puhu vanhoillislestadiolaisuudesta mitään (vaan torniojokilaakson pikkuesikoisuudesta), joten siirrä se lestadiolaisuus-palstalle.
Tässä näyttäisi olevan esimerkki lestadiolaisuudesta saamelaisten etnisenä uskontona.
Saarnamiehet ovat kylän keskushenkilöitä
Ennen Lestadiusta saman roolin hoitivat kylän "samaanit" parantajat joita jotkut sanoivat noidiksi. Monet Lestadiuksen lähimmistä olivat entisiä parantajia.
Kuttasen väki ja tornionlaaksolaiset eivät yleensäkään ole saamelaisia, vaan lappilaisia, siirtoväkeä siis. Lestadiolaisuuden yhteisöllisyys sinänsä on kyllä melkein etnistä laatua.
Saamelaisista lestadiolaisista taitaa suurin osa kuulua esikoislestadiolaisiin eikä itälestadiolaisiin.
Tarkkaan ottaen Ruotsin itälestadiolaiset, joihin myös Kuttaisen lestadiolaiset kuuluvat, ovat samaa ryhmää kuin Suomen Rauhan Sana ja LFF, eli pikkuesikoisia. Mutta joskus sanalla "vanhoillislestadiolaisuus" tarkoitetaan koko sitä haarautumajoukkoa, joka juontaa juurensa siihen suuntaan, jota 1900-luvun alun hajaannuksissa kutsuttiin vanhoillislestadiolaisuudeksi. Ja siinä mielessä tietysti Ruotsin itälestadiolaiset ovat vanhoillislestadiolaisia. Minusta kuitenkin sellainen kielenkäyttö on hieman harhaanjohtavaa, koska vanhoillislestadiolaisuudella useimmiten ymmärretään nimenomaan SRK:laista vanhoillislestadiolaisuutta. Sen SRK:laisen vanhoillislestadiolaisuuden kanssa Ruotsin itälestadiolaisille taas ei ole mitään tekemistä. Yksittäiset henkilöt saattavat kyllä tuntea toisiaan, mutta vanhoillislestadiolaiset eivät päätääntöisesti pidä näitä itälestadiolaisia uskovaisina.
dsrgderhert