Sen tiedän mistä Liisa Jaakonsaari on saanut lempinimen "Paavon pikku piika", mutta mistä Liisan toinen lempinimi Syylä-Liisa on tullut. Meilläpäin ainakin yksi Liisa sai saman lempinimen kun hänellä oli usein sukupuolielimet sekä peräreijän reunat täynnä vuotavia ja pahalta haisevia visvasyyliä. En minä sitä että Jaakonsaarella välttämättä olisi mutta kuinka nyt tuli ensimmäiseksi mieleen.
Lempinimi Syylä-Liisa tulee?
ErkkiRaumalta
269
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaakonsaarella on myös toinen lempinimi, Lista-Liisa. Lista-Liisa esitteli 1990-luvun puolivälissä kymmenen kohdan leikkauslistaansa, jolla sai hallituspaikan Lipposen-Halosen hallitukseen 1995-1999. - Leikattiin lapsilta, lapsiperheiltä, kouluista, työttömiltä ja työeläkeläisiltä. Lisäksi lakisääteinen kansaneläkkeen perusosa poistettiin. Sen piti tulla kaikille.
Silloin annettiin lähtölaukaus kasvavalle nuorten syrjäytymiselle ja koko ajan lisääntyvälle eläkeläisköyhyydelle. Eläkeläisköyhyys koskettaa rajuimmin suurten ikäluokkien ja vanhimpien ikäluokkien äitejä, koska subjektiivinen päivähoito-oikeus toteutui kaikille vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla.
Useimmat kahden-kolmen lapsen äidit menettivät vähintään 4-6 työeläkettä kartuttavaa työvuotta. Sillä on iso merkitys, koska työeläkettä alkoi karttua vasta 23-vuoden iästä alkaen.
Kansaneläkkeen pohjaosa olisi hieman kompensoinut äitien työeläkettä. Tänä päivänä kansaneläkettä ei saa senttiäkään, jos oma työeläke on 1400e/kk tai enemmän. Palkkaverotusta ankarampi eläkeverotus varmistaa sen, että jo sillä työeläkkeellä putoaa köyhyysrajalle. Lisäksi Lipposen hallituksen Halonen ja Jaakonsaari yhdessä Vihreiden hallitusneuvottelijan Soininvaaran kanssa ajoivat läpi kaksinaamaisen ansioäitimallin, joka heikensi äitien asemaa entisestään.
Tuosta Lipposen-Halosen hallituksen leikkauslistasta unohtuivat sairaseläkeläiset ja työttömyyseläkeläiset. 1990-luvun lama kasvatti ns. epätyypillisiä työsuhteita, joista heikoimmassa tapauksessa ei kertynyt työeläkettä ollenkaan. Nämä kaikki saattoivat myös kohdistua samaan henkilöön.
Moni äiti yritti yhteensovittaa lasten hoidon ja työn tekemällä osapäivää ja lyhytaikaisia sijaisuuksia, jolloin pysyi työelämän syrjässä kiinni, mutta työeläkettä ei karttunut käytännöllisesti katsoen ollenkaan tai hyvin vähän.
Oli aika tavallista, että töihin palattiin vasta, kun nuorinkin lapsi aloitti ala-asteen. Äitiysloman aikainen irtisanominen oli yleisempää, kuin tiedetään - äiti ei ryhtynyt oikeustoimiin, koska ei halunnut tulla mustamaalatuksi "hankalana".
Laman aikana ja sen jälkeenkään työllistyminen ei enää ollut varmaa. Prekariaatti syntyi jo 1990-luvulla.