Noh yritän saaja aikaan vähän musakeskustelua.
Mitkä teijän suosikkeja musas?
Mulla on aika paljon semmosii nimiä, joita ns musaeliitti /kriitikot kuuntelee.
En kovin diggaile semmosista diipadaapa-sävellyksistä, joissa yksinkertaiset biisirakenteet.
Esimerkiksi Irwin Goodmanin musa semmosta.
Mut pakko myöntää, että jokin tekee vaikutuksen silti esim Jaakko Tepon musassa, vaikka se onki turhan simppeliä mun makuuni, mut se jokin siinä hilpeää ja fiksut sanat, eivät oo turhan negatiiviset sanoitukset jos vertaa esim Vexin tekemiin Irwinille.Mut Vexi Salmi on hieno mies, ns suvakki ja Irwin oli rasisti, joskin muuten ihan lämminhenkinen mies oli.
No tässä mun suosikkeja, en jaksa luetella kuin 10 nimeä, on seki aika palijo haha;
Don huonot(vuodet 1990-1995 mulle ne tärkeimmät eli tona aikana heijän musa oli omaperäistä, silti viihdyttävää, hyvin nerokasta, akateemista ja myös täynnä helmiä, vaikkei radiohittejä ollukkaan palijoo, mut musa oli moniulotteista ja älykästä, hyvin poikkeuksellista ja lyriikat olivat vaikeatajuisia)
CMX(koko tuotanto ihan briljanttia kamaa, maailman paras bändi tai yx parhaimpia, no ei ehkä ihan, mut kuuluu top50;iin maailman parhaat listallani, loistava styge, loistavaa lyriikkaa, mielenkiintoisia ja tunnerikkaita melodioita, luovat ja älykkäät biisit, upeaa soittoa, rikas ja moniulotteinen kitaramaailma, eka rumpali bändissä oli ihan maailman paras, biiseissä ei mennä sieltä missä aita matalin, hyvin mahtipontiset melodiat)
Klamydia(loistava punk-yhtye, kivasti juntti muttei luotaanpoistyöntävä ollenkaan, fiksua lyriikkaa, Vesku oli uran alussa loistava kitaristi)
Popeda(ekat 4 albumia timantinkovia, kestää vertailun aika useinkiin maailmalla oleviin levyihin, toki ei ihan siellä kärjessä tietenkään, mut kovia ovat noi 3 ekaa etenki, sit alako alamäki ku Costi tuli bändiin, valitettavasti biisit meni diipadaapa-osastolle aika useinki niin sävellysten kuin lyriikkojen osalta)
Kolmas nainen(koko tuotanto tasaisen vahvaa, hyviä helmiä, loistavaa soittoa, Hanhiniemi laulajana keskitasoa hieman parempi, mut ihan jees, biiseissä ei oo paljoa heikkouksia, parhaat levyt hikiset siivut, elämän tarkoitus, hyvää ja kaunista sekä tiheän sisään, joista viimex mainittu etenki saa paljon kehuja)
Absoluuttinen nollapiste(kriitikoide suosikkibändi numero uuno! Aivan helvetin älykäs yhtye, mut myös jotenki siististi cool)
Zen Cafe(myös kriitikoiden suosikkibändi, kuten Abso ja CMX Don huonot, joita myös diggaan julmetusti, akateeminen Zenkkarit jaksoi myös yllättää pop-helmillään, teki myös musaa siten, ettei ne aina olleet ihan helppojakaan tai tavanomaisia, omaperäinen bändi suurimmalta osin ja hyvä niin, silti tosi cool bändi)
Dingo(loistava glamrokkibändi, maailmalla ihan valioluokkaa tossa genressä, poikkeuksellinen yhtye todellaki, biisit eivät oo ihan helpoimmasta päästä)
M.A.Numminen(kriitikot rakastaa, kansa lähinnä vihaa, tosin saksalaiset diggaa julmetusti Nummisesta, samoin ruottalaiset, suomalaiset jopa vähemmän diggailee, nerokas parhaimmillaan, erittäin nerokas tosiaan, varmaan nerompi kuin Juice kun Mauri oli neroimmillaan, esimerkkejä suurneroudesta biisit kaukana väijyy ystäviä, valotinräp, general ja sairaus pois woodoo dägä dägä)
Maj Karman kauniit kuvat(helvetin nerokas alternativerokkiyhtye, harmi että suoraviivaisti tyyliään myöhemmi, sääli sillä uran alkutaival oli yhtä suurjuhlaa, hyvin omaperäinen, hyvin kiehtova, hyvin voimakasta musaa, hyvää sanoitusosastoa)
Mitkä teijän suosikkeja musas?
Mulla on aika paljon semmosii nimiä, joita ns musaeliitti /kriitikot kuuntelee.
En kovin diggaile semmosista diipadaapa-sävellyksistä, joissa yksinkertaiset biisirakenteet.
Esimerkiksi Irwin Goodmanin musa semmosta.
Mut pakko myöntää, että jokin tekee vaikutuksen silti esim Jaakko Tepon musassa, vaikka se onki turhan simppeliä mun makuuni, mut se jokin siinä hilpeää ja fiksut sanat, eivät oo turhan negatiiviset sanoitukset jos vertaa esim Vexin tekemiin Irwinille.Mut Vexi Salmi on hieno mies, ns suvakki ja Irwin oli rasisti, joskin muuten ihan lämminhenkinen mies oli.
No tässä mun suosikkeja, en jaksa luetella kuin 10 nimeä, on seki aika palijo haha;
Don huonot(vuodet 1990-1995 mulle ne tärkeimmät eli tona aikana heijän musa oli omaperäistä, silti viihdyttävää, hyvin nerokasta, akateemista ja myös täynnä helmiä, vaikkei radiohittejä ollukkaan palijoo, mut musa oli moniulotteista ja älykästä, hyvin poikkeuksellista ja lyriikat olivat vaikeatajuisia)
CMX(koko tuotanto ihan briljanttia kamaa, maailman paras bändi tai yx parhaimpia, no ei ehkä ihan, mut kuuluu top50;iin maailman parhaat listallani, loistava styge, loistavaa lyriikkaa, mielenkiintoisia ja tunnerikkaita melodioita, luovat ja älykkäät biisit, upeaa soittoa, rikas ja moniulotteinen kitaramaailma, eka rumpali bändissä oli ihan maailman paras, biiseissä ei mennä sieltä missä aita matalin, hyvin mahtipontiset melodiat)
Klamydia(loistava punk-yhtye, kivasti juntti muttei luotaanpoistyöntävä ollenkaan, fiksua lyriikkaa, Vesku oli uran alussa loistava kitaristi)
Popeda(ekat 4 albumia timantinkovia, kestää vertailun aika useinkiin maailmalla oleviin levyihin, toki ei ihan siellä kärjessä tietenkään, mut kovia ovat noi 3 ekaa etenki, sit alako alamäki ku Costi tuli bändiin, valitettavasti biisit meni diipadaapa-osastolle aika useinki niin sävellysten kuin lyriikkojen osalta)
Kolmas nainen(koko tuotanto tasaisen vahvaa, hyviä helmiä, loistavaa soittoa, Hanhiniemi laulajana keskitasoa hieman parempi, mut ihan jees, biiseissä ei oo paljoa heikkouksia, parhaat levyt hikiset siivut, elämän tarkoitus, hyvää ja kaunista sekä tiheän sisään, joista viimex mainittu etenki saa paljon kehuja)
Absoluuttinen nollapiste(kriitikoide suosikkibändi numero uuno! Aivan helvetin älykäs yhtye, mut myös jotenki siististi cool)
Zen Cafe(myös kriitikoiden suosikkibändi, kuten Abso ja CMX Don huonot, joita myös diggaan julmetusti, akateeminen Zenkkarit jaksoi myös yllättää pop-helmillään, teki myös musaa siten, ettei ne aina olleet ihan helppojakaan tai tavanomaisia, omaperäinen bändi suurimmalta osin ja hyvä niin, silti tosi cool bändi)
Dingo(loistava glamrokkibändi, maailmalla ihan valioluokkaa tossa genressä, poikkeuksellinen yhtye todellaki, biisit eivät oo ihan helpoimmasta päästä)
M.A.Numminen(kriitikot rakastaa, kansa lähinnä vihaa, tosin saksalaiset diggaa julmetusti Nummisesta, samoin ruottalaiset, suomalaiset jopa vähemmän diggailee, nerokas parhaimmillaan, erittäin nerokas tosiaan, varmaan nerompi kuin Juice kun Mauri oli neroimmillaan, esimerkkejä suurneroudesta biisit kaukana väijyy ystäviä, valotinräp, general ja sairaus pois woodoo dägä dägä)
Maj Karman kauniit kuvat(helvetin nerokas alternativerokkiyhtye, harmi että suoraviivaisti tyyliään myöhemmi, sääli sillä uran alkutaival oli yhtä suurjuhlaa, hyvin omaperäinen, hyvin kiehtova, hyvin voimakasta musaa, hyvää sanoitusosastoa)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.