Onko täällä kiusattuja ihmisiä?
Minä ollu koko ikäni kiusattu.
Siinä mielessä helppo kohfde, koska kommentoin paljon sosiaalisessa mediassa.
Myös se, että mielipiteeni eroittuvat muista aika paljo.
Myös se, että pohjimmiltaan oon temperamenttinen ja tulinen persoona, niin aika moni on huomannu sen ja yrittää sitten provosoida minua.
Toki kun sain lääkkeet, niin mieli on tasaantunut enkä oo niin raivoisa enää sosiaalisessa mediassa.
Tuolla tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa en oo suinkaan koskaan ollu väkivaltainen tai riitelevä tyyppi.
En sitten yhtään.
Koulussaki pari poikaa joutui ihan turhaan haastamaan mua tappeluun.
EN lähteny siihen touhuun, mut kerran ainaki ajauduin tappeluun ja voitin sen ylivoimaisesti.
Niin nyt tullaan tuohon työssäkäymättömyyteen.
On huomattava fakta, että moni kiusattu jää kotiinsa.
Mun serkku on yksi esimerkki ja minä itse(tää serkkuni on niin rajoittunut, ettei käy edes asioimassa vaan hän hakkaa näitä väkivaltapelejä omassa yksiössään eikä tapaile ihmisiä ja on aika katkeranoloinen ja vihainen persoona, itse en koe olevani kovin vihainen ainakaan, mutta ehkä lievästi katkera, en osaa sanoa, mutta jotenki sitä ihmismieli on semmonen omanlaisensa).
Ihmismieli on siitä kumma, kun se toimii omanlaisesti.
Kiusatut= Suomen työttömiä ja eläkeläisiä?
Noin voisi päätellä.
En toki yleistä.
EI mua haittaa sinällään se, että oon eläkeläinen vaan oon onnellisesti ja ylpeästi eläkeläinen.
Minä ollu koko ikäni kiusattu.
Siinä mielessä helppo kohfde, koska kommentoin paljon sosiaalisessa mediassa.
Myös se, että mielipiteeni eroittuvat muista aika paljo.
Myös se, että pohjimmiltaan oon temperamenttinen ja tulinen persoona, niin aika moni on huomannu sen ja yrittää sitten provosoida minua.
Toki kun sain lääkkeet, niin mieli on tasaantunut enkä oo niin raivoisa enää sosiaalisessa mediassa.
Tuolla tietokoneen ulkopuolisessa maailmassa en oo suinkaan koskaan ollu väkivaltainen tai riitelevä tyyppi.
En sitten yhtään.
Koulussaki pari poikaa joutui ihan turhaan haastamaan mua tappeluun.
EN lähteny siihen touhuun, mut kerran ainaki ajauduin tappeluun ja voitin sen ylivoimaisesti.
Niin nyt tullaan tuohon työssäkäymättömyyteen.
On huomattava fakta, että moni kiusattu jää kotiinsa.
Mun serkku on yksi esimerkki ja minä itse(tää serkkuni on niin rajoittunut, ettei käy edes asioimassa vaan hän hakkaa näitä väkivaltapelejä omassa yksiössään eikä tapaile ihmisiä ja on aika katkeranoloinen ja vihainen persoona, itse en koe olevani kovin vihainen ainakaan, mutta ehkä lievästi katkera, en osaa sanoa, mutta jotenki sitä ihmismieli on semmonen omanlaisensa).
Ihmismieli on siitä kumma, kun se toimii omanlaisesti.
Kiusatut= Suomen työttömiä ja eläkeläisiä?
Noin voisi päätellä.
En toki yleistä.
EI mua haittaa sinällään se, että oon eläkeläinen vaan oon onnellisesti ja ylpeästi eläkeläinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä voin myöntää olevani omansortin luuseri/pahis, mutta ylpeä semmonen.
On mulla toki ollu pikajuoksuhommia aikoinaan.
Juoksin SM-tasolla 21-vuotiaana.
Ei kovin huono saavutus, kun ottaa huomioon myös sen, että yrittäjiä on paljon ja vain harvat pääsee SM-tasolle.
Mut omansortin luuseri voin olla.
Tai no loppupelissä meistä jokainen on kai arvokas, no ainaki me mukavat ihmiset.
Jatka vieläkin juoksemista, ei kilpajuoksua, vaan omaksi iloksi. Harjoittele ja ota tavoitteeksi joku iso juoksutapahtuma. Kunto pysyy hyvänä ja siellä tapaat muitakin samanhenkisiä. Jumala on antanut sinulle lahjaksi liikunnan ilon. Käytä sitä. Jos olet sairaseläkkeellä, ei se tee sinusta luuseria. Olet arvokas ja pystyt jakamaan iloa ympäristöösi. Hakeudu vaikka syksyllä jollekin aikuisopiston kurssille. Siitä tulee elämääsi sisältöä.
Kiitos kannustuksesta.
Oon aika arka.
Ilmaisen ihteeni parhaiten kirjoittamalla.
Oon kyllä lenkkeillyt säännöllisesti.
Yleensä karttelen ihmisiä ja eri tapahtumia.
Oon toki käyny noissa kaupunkini lätkäpeleissä.
Mutten tee tuttavuutta siellä kenenkään kanssa.
Ei vain tohdi.
Vaikka oon arka, niin en silti koe olevani kovin lapanen tai heikko ihmisluonne.
Minulla on myös paljon sisua elää tätä elämää semmosena kuin olen.
Olin 15 vuotta työpaikkakiusattu. Kiusaajia oli iso joukko ja luonnollisesti ilmenemistapa vaihteli. Koin pahimpana avoimen halveksunnan, vähättelyn ja tasa-arvoisesti minuun suhtautuvista eristämisen. Sitten tein hypyn tuntemattomaan, irtisanouduin ja lähdin työn perässä sinne, mistä oikeita töitä löytyi ja hyvin meni muuten, mutta ajoittain vanhat haavat hiersi. Olisi pitänyt uskaltaa lähteä ainakin kymmenen vuotta aiemmin. Ja en ole Nivalasta enkä muutenkaan liity Nivalaan mitenkään vaikka kirjoitan palstalle.
Et koskaan näe vikaa itsessäsi ja heittäydyt marttyyriksi. Kaikki muut on kiusaajia jos eivät ymmärrä että sinä yksin olet oikeassa. Mielestäni ainut tahallaan provosoiva ihminen täällä olet sinä ja sitten kun siitä huomautetaan ehkä värikkäästikin jos vähän suututaan ja heittäydytään uhriksi. Et voi uhriutua ja syyttää muita elämästäsi kaikille meille on tullut elämässä paskaa niskaan enemmän tai vähemmän et ole ainut. Sitä voi opiskella uudelleen kouluttautua muuttaa työn perässä jne. Itse sinä olet vastuussa miten korttisi pelaat kaikilla on suomessa mahdollisuudet mihin haluaa ja ottaa haasteet tosissaan. Mutta myös voi jäädä neljän seinän sisään ja katkeroitua netissä haukkua muita narsisteiksi eikä huomaa että niitä piirteitä voi olla juuri itsessä.
Juha 82.
Olen samanlainen kuin sinäkin. Naimisissa oleva mies.
Tule meille viettämään iltaa joskus.
Olet hyvä tyyppi.