21.2.2017 06:39 | Erkki Alasaarela
Kolmivuotias pyysi syliini, otti kaulasta kiinni ja sanoi: ”Pappa, minä olen sinun ihana.” Lapsen sanomassa oli aitoa ylpeyttä, joka sai meidät molemmat hyvälle mielelle. Lasta oli sanottu ihanaksi. Hän oli ottanut sen tosissaan ja jakoi siitä hyvää minullekin.
Ylpeys on yksi ihmisen tunteista. Me voimme tuntea aidosti ja vilpittömästi ylpeyttä jostakin asiasta. Toisaalta vääränlainen ylpeys tarkoittaa korostunutta itsetietoisuutta, kopeutta tai pöyhkeyttä. Sellainen on kanssaihmisiä kohtaan ikävää ja johtaa helposti itsekkyyteen. Väärä ylpeys johtaa ylpeilyyn tai jopa toisen ihmisen nöyryyttämiseen.
Onko ylpeyden vastakohta nöyryys? Ehkä se ei sijoitu samalle akselille. Jos jollakin on aihetta ylpeyteen, toivomme hänelle nöyrää ylpeyttä – ettei hän korottaisi itseään muiden yläpuolelle. Ajattelen, että nöyryys on itsensä ja myös omien puutteittensa tuntemista sekä niiden kanssa tasapainossa elämistä. Se ei tarkoita itsensä aliarvioimista eikä alistumista. Vääränlainen eli teennäinen nöyryys johtaa usein nöyristelyyn. Se on mielistelyä, pokkurointia ja liehakointia eli itsensä korottamista.
Nöyryyteen liittyy itsetuntemuksen lisäksi sympatiaa, empatiaa, avoimuutta ja luottamusta. Se on monen suuntaista vuorovaikuttamista sanoilla, teoilla ja sydämellä. Oikea nöyryys on palvelemisen halua ja kunnioitusta toista kohtaan. Nöyryyden maaperässä versoo kiitollinen mieli.
Raamatun ja kristillisen opin mukaan ylpeys asenteena on pahe ja synti. Nöyryys on alun perin ollut uskonnollinen käsite. Se on hyve, jonka avulla ihminen ymmärtää asemansa Jumalan luomana olentona. Kristillisessä perinteessä nöyryys katsotaan ihmisen ja Jumalan väliseksi suhteeksi, kun taas maallisessa mielessä nöyryys tarkoittaa ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää asennetta.
Kristillinen nöyryys on tietoisuutta omasta sisäisestä keskeneräisyydestä, riittämättömyydestä ja myös pahuudesta. Se merkitsee omien lahjojensa tunnustamista ja luovuttamista yhteiseen käyttöön. Kirkkoisä Augustinus sanoi viidennellä vuosisadalla: "Missä on nöyryyttä, siellä on myös laupeutta." Nöyryys johtaa lähimmäisten rakastamiseen ja palvelemiseen.
Kun olin lapsi, äiti kirjoitti muistovihkooni sanat: ”Rakas lapsi, pysy mielessäs nöyränä, se on parempi kuin kaikki, mitä maailma pyytää. Sillä Herra on kaikkein korkein, joka tekee suuria töitä nöyräin kautta. Älä pyydä korkeampaa virkaa, kuin sinun voimas on. Mutta mitä Jumala on käskenyt, ota siitä vaari.” Sanat mukailevat Sirakin kirjan sanomaa (Sir. 3:19-23). Tuossa kirjassa sanotaan, että sellaista ihmistä, joka toimittaa asiansa nöyryydessä, rakastetaan enemmän kuin sellaista, joka antaa lahjoja. Siellä kehotetaan nöyrtymään myös sellaisten asioiden edessä, jotka menevät yli ymmärryksen ”sillä sinulle on näytetty enemmän kuin ihmisjärki pystyy käsittämään”.
Laestadius (1854) kirjoitti: ”Maailman viisaat saattavat laskea etäisyyden maasta aurinkoon, kuuhun ja tähtiin, mutta he eivät osaa laskea omaa kuolinpäiväänsä… He voivat nähdä eläviä olioita, jotka ovat tuhansia kertoja pienempiä kuin yksi hiekan jyvä… He voivat saada sanoman niiltä, jotka asuvat toisella puolella maata, lyhyemmässä ajassa kuin mitä linnulta kestää lentää… Mitä silloin auttaa se suuri taito ja se suuri viisaus, kun he kuitenkaan eivät voi saada mitään varmaa sanomaa omasta lopullisesta kohtalostaan. Se on näet heistä yhdentekevää, kuinka heidän käy kuoleman jälkeen, kunhan he täällä maailmassa elävät onnellisesti.”
Mooses teki suuria tekoja. Raamattu sanoo kuitenkin, että ”Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos. 12:3). Sananlaskuissa sanotaan: ”Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus” (11:2). ”Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä – pane käsi suullesi ja ole vaiti” (30:32).
Jeesus opettaa meille nöyryyttä ja palvelemista: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 20:26). ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:29.) Jeesus osoitti, että nöyryyden parhaimmat esikuvat elävät keskuudessamme: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4).
Sanoin kolmivuotiaalle, että kyllä, sinä olet papan ihana.
Kolmivuotias pyysi syliini, otti kaulasta kiinni ja sanoi: ”Pappa, minä olen sinun ihana.” Lapsen sanomassa oli aitoa ylpeyttä, joka sai meidät molemmat hyvälle mielelle. Lasta oli sanottu ihanaksi. Hän oli ottanut sen tosissaan ja jakoi siitä hyvää minullekin.
Ylpeys on yksi ihmisen tunteista. Me voimme tuntea aidosti ja vilpittömästi ylpeyttä jostakin asiasta. Toisaalta vääränlainen ylpeys tarkoittaa korostunutta itsetietoisuutta, kopeutta tai pöyhkeyttä. Sellainen on kanssaihmisiä kohtaan ikävää ja johtaa helposti itsekkyyteen. Väärä ylpeys johtaa ylpeilyyn tai jopa toisen ihmisen nöyryyttämiseen.
Onko ylpeyden vastakohta nöyryys? Ehkä se ei sijoitu samalle akselille. Jos jollakin on aihetta ylpeyteen, toivomme hänelle nöyrää ylpeyttä – ettei hän korottaisi itseään muiden yläpuolelle. Ajattelen, että nöyryys on itsensä ja myös omien puutteittensa tuntemista sekä niiden kanssa tasapainossa elämistä. Se ei tarkoita itsensä aliarvioimista eikä alistumista. Vääränlainen eli teennäinen nöyryys johtaa usein nöyristelyyn. Se on mielistelyä, pokkurointia ja liehakointia eli itsensä korottamista.
Nöyryyteen liittyy itsetuntemuksen lisäksi sympatiaa, empatiaa, avoimuutta ja luottamusta. Se on monen suuntaista vuorovaikuttamista sanoilla, teoilla ja sydämellä. Oikea nöyryys on palvelemisen halua ja kunnioitusta toista kohtaan. Nöyryyden maaperässä versoo kiitollinen mieli.
Raamatun ja kristillisen opin mukaan ylpeys asenteena on pahe ja synti. Nöyryys on alun perin ollut uskonnollinen käsite. Se on hyve, jonka avulla ihminen ymmärtää asemansa Jumalan luomana olentona. Kristillisessä perinteessä nöyryys katsotaan ihmisen ja Jumalan väliseksi suhteeksi, kun taas maallisessa mielessä nöyryys tarkoittaa ihmisten välisiin suhteisiin liittyvää asennetta.
Kristillinen nöyryys on tietoisuutta omasta sisäisestä keskeneräisyydestä, riittämättömyydestä ja myös pahuudesta. Se merkitsee omien lahjojensa tunnustamista ja luovuttamista yhteiseen käyttöön. Kirkkoisä Augustinus sanoi viidennellä vuosisadalla: "Missä on nöyryyttä, siellä on myös laupeutta." Nöyryys johtaa lähimmäisten rakastamiseen ja palvelemiseen.
Kun olin lapsi, äiti kirjoitti muistovihkooni sanat: ”Rakas lapsi, pysy mielessäs nöyränä, se on parempi kuin kaikki, mitä maailma pyytää. Sillä Herra on kaikkein korkein, joka tekee suuria töitä nöyräin kautta. Älä pyydä korkeampaa virkaa, kuin sinun voimas on. Mutta mitä Jumala on käskenyt, ota siitä vaari.” Sanat mukailevat Sirakin kirjan sanomaa (Sir. 3:19-23). Tuossa kirjassa sanotaan, että sellaista ihmistä, joka toimittaa asiansa nöyryydessä, rakastetaan enemmän kuin sellaista, joka antaa lahjoja. Siellä kehotetaan nöyrtymään myös sellaisten asioiden edessä, jotka menevät yli ymmärryksen ”sillä sinulle on näytetty enemmän kuin ihmisjärki pystyy käsittämään”.
Laestadius (1854) kirjoitti: ”Maailman viisaat saattavat laskea etäisyyden maasta aurinkoon, kuuhun ja tähtiin, mutta he eivät osaa laskea omaa kuolinpäiväänsä… He voivat nähdä eläviä olioita, jotka ovat tuhansia kertoja pienempiä kuin yksi hiekan jyvä… He voivat saada sanoman niiltä, jotka asuvat toisella puolella maata, lyhyemmässä ajassa kuin mitä linnulta kestää lentää… Mitä silloin auttaa se suuri taito ja se suuri viisaus, kun he kuitenkaan eivät voi saada mitään varmaa sanomaa omasta lopullisesta kohtalostaan. Se on näet heistä yhdentekevää, kuinka heidän käy kuoleman jälkeen, kunhan he täällä maailmassa elävät onnellisesti.”
Mooses teki suuria tekoja. Raamattu sanoo kuitenkin, että ”Mooses oli hyvin nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä” (4. Moos. 12:3). Sananlaskuissa sanotaan: ”Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus” (11:2). ”Jos mielit kerskua – syystä tai syyttä – pane käsi suullesi ja ole vaiti” (30:32).
Jeesus opettaa meille nöyryyttä ja palvelemista: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija” (Matt. 20:26). ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:29.) Jeesus osoitti, että nöyryyden parhaimmat esikuvat elävät keskuudessamme: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4).
Sanoin kolmivuotiaalle, että kyllä, sinä olet papan ihana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.