Kertokaa miten voi selvitä, jos ei saa sitä elämänsä suurta rakkautta, vaan joutuu tyytymään kakkosvaihtoehtoon? Miten sitä voi selviytyä elämässä, kun tietää että ei rakasta niin paljon kun haluaisi, mutta ei halua yksinkään elää?
Jos rakastaa toista?
ainoakeino
16618
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Elämäsi rakkaus ei ole ulottuvillasi koska toinen ei tunne samoin. Silloin hänen ei kuulu olla elämäsi rakkaus, voit ajatella että hän oli osa matkaasi siihen elämäsi rakkauteen.. Joku vielä säväyttää kyllä sinua ja voit rakastua uudelleen.
Rakkauksia on monen tasoisia, harvassa ihmisessä on kaikki ominaisuudet rakastettavia ja löysin rakkauteni kohteesta sellaisen piirteen jonka ansiosta voin jatkaa elämääni, en halua ihmistä joka ei halua minua, vaikkei sitä sanonutkaan. Mutta hiljaisuus ajaa saman asian ja välinpitämättömyys.
Se oli tuskainen tie, mutta totuus sattuu..
Kun rakastaa yksin
Onnellisuutesi ei ole muiden käsissä :)
Ajan kanssa. Älä torju tunteitasi, elä ne. Pikku hiljaa tuskaiset tunteet laimenevat. Jäljelle jää kiitollisuus siitä että tapasit ihmisen, joka sai sinut tuntemaan niin voimakkaasti ja kauniisti.
Rakastumisen tunteet ovat aina kauniita, se tuskakin, katkeransuloinen.
En minä ainakaan halua tyytyä mihinkään kakkosvaihtoehtoon, vaan olen mieluummin yksin. Aluksi tuntui pahalta, mutta on tähän jo tottunut 20 vuodessa. Kyllähän sen on aina tiennyt, ettei kumppanin löytäminen ole mikään itsestäänselvyys. Joku saa vastakaikua rakkauteensa ja toinen ei, se on elämän realiteetti. Pääasia, että rakastettuni on edelleen elossa ja on pärjännyt hyvin. Vaikka minulla ei ole parisuhdetta, elämässäni on kuitenkin muuta sisältöä enkä tunne itseäni yksinäiseksi.
Elämäni rakkaus oli
mylove
Selvitystä vaille!
Keskity ja ole kiitollinen siihen, mitä sinulla on. Kaikki muu on turhaa.
Eli kun et voi toista pakottaa rakkauteen niin sinä joudut tyytymään vähempään. Vielä selvitä kun yksin ei halua olla. Kerrot kyllä olevasi narsisti. Kun nyt et yksin osaa olla niin tyydyt vähempään. Annat siis tuolle toiselle valheellisen elämän. Sitäkin siis huijaat. Juuri täällä kerrot olevasi narsisti. Kohtele edes hyvin sitä huonompaa vaihtoehtoa kun et voinut sitä ykköstäsi pakottaa rakastumaan sinuun. Mitä tämä kertoo ihmisestä? Todella paljon. Aina kun rakkaus ei kohtaa niin laitetaan joku muu kärsimään eikö?
Matkusta kolmanteen maailmaan ja kysy jotain malariaan kuolevalta, että miten siitä selviää kun ei saa kaikkea mitä tahtoo.
Ai niin mutta sä matkustat vain seksin ja viinan perässä. Eikä seksiäkään saa keneltä eniten tahtoo. Traagista
On helppo löytää keholleen kumppani, mutta vaikeampaa löytää se sielulleen.
Sielun avaa haavoittuvaksi peili.
Saattaa erehtyä luulemaan sitä rakkaudeksi, ei ei.
Peilin kanssa tekemisissä oleminen sattuu niin helvetisti vaikka toisaalta et ole hänen kanssaan edes kunnolla jutellut mutta mahdollistaa tutustumisen itseensä. Mulla kävi näin ja luulin sitä rakkaudeksi. Peilistä irti päästäminen sattuu.
Mutta se kuka haluaa nähdä mitä sielullani on sanottavaa ja mitä seikkailuja se haluaa kokea.. Ei vain ruumiillista, on se rakkautta..
Empatia, välittäminen ja läheinen ystävyys, kun on avautunut sielultaan sinne pääsee rakkauskin joka valtaa koko mielen ja ruumiin.
Pidit jotain peilinä jonka kanssa et edes kunnolla jutellut hänen kanssaan?
Ei kai sitä empatiaa, välittämistä, läheistä ystävyyttä eli rakkautta voi kokea jos ei toisen kanssa edes puhu?
Emme tarpeeksi, vaikka olisin halunnut niin hän ei halunnut minun kanssa. Niimpä, samaa mieltä mutta kuitenkin koin enemmän kuin koskaan aiemmin joka olikin ihmeellistä.
Mietin miksi rakastan häntä? En tiedä, rakastan vaan.
Jos todella yritit puhua hänen kanssaan niin ei siinä oikein sitten auta muuta kuin nostaa kädet pystyyn. Harmillisinta joskus on se että joku asia jää arvoitukseksi, on samoja kokemuksia itselläkin.
Ei pääse edes tutustumaan ja jälkikäteen on vähän olo että maailmassa on virhe. Ei sen takia ettei mistään tullut mitään vaan että kun ei tiedä mistä tunne tuli ja toisaalta toisen osalta on vain seinä vastassa.
Tuttu tarina, näyttelijät vaihtuvat, kaikki toistuu: sydän särkyy, kaipuu, Sinä, sinun silmät, kasvot kaikki..., Miksi sinä et unohdu! Miehelle niin vieraalle, toisaalta niin tutulle.
Kuolemakin tulee vaikka haluaisi toisin. Elämä kaikkineen on hetken lahjaa, ei ikuista. Jokaisen on opittava luopumaan jostakin.