Olen 55v nainen. Avioero 6 v sitten. Sen jälkeen jäin totaalisesti yksin. EI omaisia ei ystäviä. Tulin takaisin 30 v jälkeen lapsuuden kotiin. Kaipaan kumppania en jaksa enään tätä tuskaa ja surua. Olen raitis ja kiltti ja erityis herkkä. En uskonut että yksinäisyys on näin raskasta. Onko joku samassa tilanteessa?
yksinäisyys tappaa minut
unhappy1
261913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
On. 50 vuotias ja erosta myös 6 v. Töissä kukaan ei tiedä ja joudun salaamaan miten yksin olen. Rankkaa on vaikka liikun paljon ihmisten seurassa ja vaikutan. Liikkuminen sosiaalisissa tapahtumissa vain lisää tietoa siitä, miten yksin olen.
Kyllä 50 vuotiaana on raskasta erota. Olin uskonut, että olen kumppanini kanssa yhdessä koko ikäni. Yksin arjessa eläminen on toisinaan todella turhauttavaa. Olen myös miettinyt lapsuudenkotiini muuttamista, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista.
Minä olen samaa ikäryhmää ja ollut yksin jo pitkään. Erosta on 15 vuotta, lapsia ei ole. Elämä yksinäisenä ei ole helppoa ollut mutta kyllä tähän alkaa jo tottua. Toki olen yrittänyt löytää ystävää tai jopa elämänkumppania mutta enpä ole näille, jotka ovat rohkeasti minuun tutustuneet, kelvannut. No ehkäpä nyt 50:senä voisin jo kelvata?
Näin kun ajattelen niin voisihan sitä alkaa aktivoitumaan nyt keäväällä.
Heikot ihmiset tarvitsevat kumppanin,
vahvat selviävät yksinkin.
Naiset ovat liian vaativia ja vittumaisia.
Olen mieluiten onnellinen ja yksin, kuin onneton ja parisuhteessa.
Niin että happamia sanoi kettu...ja silleen
Minä en ole katkera naisille. Jokainen valitsee sellaisen parin ja parisuhteen mikä on sopivin. Ymmärrän että minua parempia miehiä on vapailla markkinoilla ja jos sellaisen tietää löytävänsä ja saavansa niin miksi tyytyä huonompaan.
Olet viisas Mies! Et Ole eteläsuomesta?
Muutenhan tuo on järkevä ajatus, mutta se kuka on hyvä mies ja kuka huono on lopulta makuasia. Monilla naisilla on hirvittävän huono maku. Näkisitpä vain, millaisia poikaystäviä joillakin kavereillani on ollut. Eli toivoa on varmasti sinullakin, jos et jää kotiin odottamaan että naiset hakevat sieltä. :)
Olen jo ikämies ja vaimoni kuolemasta on jo kymmenen vuotta, alan jo rapistua vanhuuttani ja yksinäistä on. Noissa eläkelläisten kerhoissa olen käynyt, mutta eipä sieltä paljon apua yksinäisyyteen tule. Miten onkin, kun ikä ihmisetkin on muuttunut sellaisiksi, että niitten kohtaaminen on hyvin väljähtyneen makuista, erään laista: Hyvää päivää kirves vartta! kohtaamista siis samantekevää muodon vuoksi jotain sanomista. Eläkeläis mummutkin on ihan niin kuin ne odottais elämäänsä sitä nuorta prinssiä vielä, tosin se taitaa monella jäädä haaveeksi. Fysiinen kontakti näihin mummuihin on vähintään sellaista kuin se on ollut heidän hedelmällisessä iässäänkin. He säästelevät itseään ikään kuin heissä mitä säästämistä olisi. Paikat jo alkaa narista kuivuuttaan.
Eräs kommentoija tällä palstalla sanoi, että Suomessa on vittumaiset naiset. Se johtuu tästä meidän tasaarvo systeemistä naiset ei juuri muuta tee kuin valvovat sitä tasaarvoaan.
Vaikka on yksinäistä niin aijon kestää sen kuin mies. En enää jaksa vierelleni yhtään "tasaarvoa" riesakseni se tappaisi minut varmasti alle vuodessa.
Yksinäisyys on hirvittävän raskasta. On kokemusta.
Onko siellä lapsuudenkotisi maisemissa enää ketään lapsuudenystävää, jota voisit tavata ? (emme tunne olosuhteitasi, kaupuni/maaseutu?)
Ei omaisia, ei ystäviä, kuinka tilanne voi olla niin lohduton ?
Ei ketään sukulaisia ?
Anteeksi, että kysyn !
Tapaatko päivisin työn merkeissä ketään ?
Onko mitään paikkaa jossa voisit käydä ihmisten parissa ?
Vaikka kirjasto tai joku kerho/harrastus ?
Samat sanat/kysymykset muillekin yksinäisille !
Kaupungissa saa ainakin juttukavereita hankkimalla koiran, kaikki koiranulkoiluttajat rupattelevat keskenään ja muutkin heidän kanssaan.
Minä hankkisin koiran, jos voisin, vaan en voi. Tykkäisin koirasta kaverina yksinäisyyteeni. Saa nauraa minulle ja ajatukselleni ! Ei se ihmistä korvaa, mutta on ihana ja vie yksinäisyyden tunteen pois. Minulla on ollut koira.
Koirani "toi" minulle kaverin ja ystäviä ja se oli valtava lohtu, kaveri ja ymmärtäjä.
Kuka saa mistäkin lohtua….anteeksi pöllöyteni.
Facebookissa on perustettu sinkuille harrasteryhmiä sopiville ikäryhmille.
Yhdestä ryhmästä oli juttua lehdessäkin.
Harrasteryhmän kautta voi löytyä kumppanikin. Tilaisuudet ovat matalan kynnyksen tilaisuuksia, missä mennään esim yhdessä sieneen, keilaamaan, teatteriin jne.
Ei tarvitse mennä heti alkuun kahden jonkun kanssa....
Yli keskiiän yksinään asuville järjestää tila jossa voi jutella oli sitten mies tai nainen ,pää asia on että saa päivittäin puhua toiselle ihmiselle .tällainen tila olisi yhteiskunnan järjestettävä jolla tulisi säästöjä mielen terveys hoidosta ja monesta muusta ,on työtömiä jotka vois valvoa tilaa ja puhdistaa tarvittaaessa ,
Jaa jaa..ja facebookissa kun olen kieltäytynyt asioimasta koskaan. Enkä aio nytkään. Saan siis olla yksin😊
Minusta se joku TILA tavata olisi oikeampi tapa! Että lopulta kohdattaisiin ihminen ihmiselle ja kasvotusten vastakkain!!!!
Mutta jos ketjussa on ihmisiä, jotka metsästävät yksinäisiä ihmisiä saaliikseen?
Olkaahan varovaisia kuitenkin.
Voitte sopia tapaamisia kauppakeskuksiin vaikka, tai puiston penkille.
Näkee jo kaukaa, että minkälainen kohdattava on.
Parasta ehkä olisi jokin harrastus vaikka kunnan järjestämässä tilaisuudessa?
"Metsästävät yksinäisiä saaliikseen" ? Anteeksi, mitä mahdat tarkoittaa ?
Näitäkin tapauksia on. Kannattaa aina olla varovainen!
Niin, yksinäisyys on yksinäistä.
Itse olen keksinyt katsella youtubilta elokuvia. Jännitystä riittää.
Suosittelen. Katselen paljon englanninkielisiä ja siten olen oppinut ymmärtämään englantia paremmin. On toki myös suomalaisia filmejä siellä.
On myös eri kielikursseja, kyllä mielenkiintoa riittää, ei kannata masentua!
Mieluummin katselen jonkun jännän filmin kuin juttelen tylsiä jonkun ikävystyttävän ihmisen kanssa. Niin seurankipeä en oo.
Se on sitten taas filmi-ilta!
Sitten pötkähdän siitä maate omaan lämpimään sänkyyn ja vot!
Youtubella on myös hengellisiä luentoja ja kauniita hengellisiä lauluja. Niistä saan lohtua ja voimaa elämääni.
Mitä ihmeen pelottelua on tuo "Metsästetään yksinäisiä saaliiksi" ?
Eihän kukaan heti vierasta ihmistä kotiinsa vie.
Normaali kanssakäymisellä voi tutustua ja tapailla vaikka kahvilassa kahvilla.
Ketään ei saata kiinnostaa, mutta laitanpa tähän filmin mitä oon just nyt katsomassa lauantai-iltana yksikseni:
https://www.youtube.com/watch?v=-HaZg82L9Q8
vierestä voi pläräillä muita filmejä.
Ei ole/ollut iloista elämä muillakaan.
Kun katselee filmejä, niin saa perspektiiviä omallekin elämälle.
Ei minua haittaa yhtään vaikka vietän lauantai-iltaa yksikseni.
Toivon sitä samaa muillekin kohtalotovereille!
Hyvää yksinäistä lauantai-iltaa kaikille teille!
Mutta kun ei ole suomenkielistä tekstitystä :(
Minut se on useasti murhannut! Olin eri ekstrovertti ja liikuin työssäni paljon ja tapasin mielettömän määrän ihmisiä,osasta tuli ihan kivoja ystäviä! Erosin avopuolisostani jo vuonna -98,jonka jälkeen vain yksi vähänkin vakavampi suhde viehättävän neidon kanssa! Sitten tein päätöksen ja lopetin Alkon kauppalistani;ja kas kummaa;aika nopeasti jouduin huomaamaan,ettei kutsuja eri kekkereihin enää tullut! Työpaikkahaastatteluissakin kysyttiin alkon käyttöä ja kun vastasin nej;kysyttiin onko siihen joku syy! Ja,minulla kun ei ollut ongelmaa aineen kanssa;homma jäi siihen! Sitten tuli pommi! Ensin meni fyysinen terveys ja sitä myöten psyykkinen. Jouduin sairaseläkkeelle;ja tuli psyykelääkket kuvioon ja kääriydyin peiton alle vuosiksi ja vieläkin kurkistelen maailmaa pää syvällä tyynyssä! Heaskelin,itselleni ystävää eri deittipalstoilta,ja muutamia vastauksia sain;muta kun rehellisesti kerroin tilanteeni;niin kirjoitukset loppuivat äkisti! En oikein ymmärrä tätä ! Olen 51-vuotias,komea ja itsestäni huolehtiva mies parhaassa iässä! Korkeasti koulutettu ja paljon maailmalla liikkunut! Omaan hyvät tavat ja ennen kaikkea olen totaalisen rehellinen. Ei vaan kauniinpaa sukupuolta kiinnosta;vaikkakin talouteni on aivan päivänvalon kestävä! Muutama;oikeasti vain yksi hyvä ystävä minulla on säilynyt vuosikymmenien läpi! Hännystelijöitä tosin riittänyt,mutta se on jo toinen juttu se! Siskoni ei soita minulle edes kerran vuodessa;sukulaisiani ei seurani kiinnosta;koska olen leimautunut mielenterveyspotilaaksi;voi näitä ennakkoluuloja! Ihanaa on mennä illalla yksin nukkumaan,mutta suurenmoista olisi herätä toisen vierestä! Onneksi minulla on aikuinen poika,jonka kanssa olemme päivittäin yhteydessä ja hän käy minua myös useasti tapaamassa! Tämä ilahduttaa minua eri paljon! Mutta kaipaan aikuisen naisen seuraa ja pitkiä keskusteluja ym.mukavaa elämää! Mistähän sellaisen vielä löytäisin,ennen kuin on vaihdettava seurakuntaa!
Näin viestisi vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Miten sinuun saisi yhteyden?
Ei muuta ku sormet hunaja purkille vaan kun naapurissa on hätä!
Elkää jo pahoin voivalle lisää ongelmia järjestäkö....
Minä ole myös yksinäinen 54-vuotias. Avioerosta jo 15 vuotta, enkä ole asunut kenenkään kanssa sen jälkeen. Vuosi sitten rakastuin eron jälkeen eka kertaa, voi onnea ja sitä tulevaisuuden valoa! Mies kertoi myös minulle olevansa rakastunut ja tahtoi yhteisen tulevaisuuden kanssani. Mutta kuukausi sitten mies yhtäkkiä kertoo, ettei hän haluakaan parisuhdetta. Tipahdin takaisin yksinäisyyteen ja nyt tämä tuntuu entistä pahemmalta, koska koin sen, miten ihanaa on jakaa elämäänsä rakkaan kanssa. Ja eihän minun rakkaus ole hävinnyt häntä kohtaan. Ajan kanssa tämä kai vaan helpottaa, mutta yksinäisyys tuskin koskaan.
Älkää nyt ihmiset jääkö maailmaa katsomaan ikkunan takaa,sekin aika vielä tulee.. Elämään mahtuu paljon muutakin kuin se elämänkumppani..hän tulee vastaan jos on tullakseen. Joskus mietin että mikä se on ku ihmiset ei osaa tai halua elää yksin..pakko saada joku siihen vierelle ja sit ei kumminkaan hyvä...
Lähtekää ulos,lenkille,kahviloihin ja kuppiloihin..miettikää oikeasti mitkä arvot elämässä hyviä ja mitä ja mistä haluatte vielä nauttia..elämä on arvokasta ja turha katkeroitua tai jäädä paikalle murehtimaan jos ei löydy ketään. Naiset nauttikaa ja ottakaa sitä omaa aikaa,kauneuden hoitoa hyvänolon palveluita luontoon ja ulos...hymyilkää elämälle,elämäkin hymyilee takas.
Hei, meitä on täällä näköjään useampia, ja sama on tunne usein,
että yksinäisyys tappaa.... Olen itse 58v. Asuisiko joku teistä varsinais-suomessa?