Mutta huonommatkin noteerataan.
Tässä taustaa: Itse olen ollut raittiina yli vuoden ja aikaisemmin n kaksi, eli pitkiä ja hyviä raittiuskausia on ollut. Ja sitten retkahtaminen.
Tällä hetkellä tilanne on tämä: Mieheni aloitti parilla saunakaljalla viikossa. Minä jopa kauppareissulla ostin ne, koska pari kaljaa on niin vähän kaljaa ettei kunnon juoppo noteeraa sitä miksikään, eli ei häirinnyt.
Sitten hän alkoi tuoda six-packin joka toinen viikko (joka toinen viikko vuorotyönsä takia) lipitteli siitä viikon ajan siten, että pari säästyi perjantaisaunaan. Ei häirinnyt oikeastaan vielakään itseäni, tympäisi pelkästään kaljan lemu.
Ja juttu etenee. Hän alkoi kantaa six-packin joka päivä, joka toinen viikko ja joi sen suht tyhjäksi yhden illan aikana. Nyt alkoi häiritä.
Viikonloppuna mäyräkoira ja häiritsi vielä enemmän. Suorastaa v...tti, kun tyhjiä hylsyjä löytyy sieltä sun täältä ja kämppä haisee kaljalle kuin pahinki kaljajuottola.
Miten pitkään minä jaksan tuota katsella ennen kuin ajattelen hälläväliä-tyyliin ja itse retkahdan.
Olen tehnyt hänelle tiettäväksi suhtautumiseni jokapäiväiseen kaljankiskontaan - en jäkättämällä, vaan asiallisesti olen selvittänyt, ettei se tunnu minusta mukavalta ja että itse kuitenkin olen vaaravyöhykkeessä katsellessani niitä kaljapulloja. Itse en voi juoda alkoholismin takia puolikasta lasillistakaan, se alkaa siitä.
Olen lohduttautunut sillä, ettei minun suuni aamulla maistu paskalle ja ettei otsalohkoa jomota, mutta kuten vanhat konkarit tietävät, retkahtaminen saattaa käydä salamannopeasti.
Mitä teen?
Tässä taustaa: Itse olen ollut raittiina yli vuoden ja aikaisemmin n kaksi, eli pitkiä ja hyviä raittiuskausia on ollut. Ja sitten retkahtaminen.
Tällä hetkellä tilanne on tämä: Mieheni aloitti parilla saunakaljalla viikossa. Minä jopa kauppareissulla ostin ne, koska pari kaljaa on niin vähän kaljaa ettei kunnon juoppo noteeraa sitä miksikään, eli ei häirinnyt.
Sitten hän alkoi tuoda six-packin joka toinen viikko (joka toinen viikko vuorotyönsä takia) lipitteli siitä viikon ajan siten, että pari säästyi perjantaisaunaan. Ei häirinnyt oikeastaan vielakään itseäni, tympäisi pelkästään kaljan lemu.
Ja juttu etenee. Hän alkoi kantaa six-packin joka päivä, joka toinen viikko ja joi sen suht tyhjäksi yhden illan aikana. Nyt alkoi häiritä.
Viikonloppuna mäyräkoira ja häiritsi vielä enemmän. Suorastaa v...tti, kun tyhjiä hylsyjä löytyy sieltä sun täältä ja kämppä haisee kaljalle kuin pahinki kaljajuottola.
Miten pitkään minä jaksan tuota katsella ennen kuin ajattelen hälläväliä-tyyliin ja itse retkahdan.
Olen tehnyt hänelle tiettäväksi suhtautumiseni jokapäiväiseen kaljankiskontaan - en jäkättämällä, vaan asiallisesti olen selvittänyt, ettei se tunnu minusta mukavalta ja että itse kuitenkin olen vaaravyöhykkeessä katsellessani niitä kaljapulloja. Itse en voi juoda alkoholismin takia puolikasta lasillistakaan, se alkaa siitä.
Olen lohduttautunut sillä, ettei minun suuni aamulla maistu paskalle ja ettei otsalohkoa jomota, mutta kuten vanhat konkarit tietävät, retkahtaminen saattaa käydä salamannopeasti.
Mitä teen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko tämän palstan keskustelijat niin sisäänlämpiävää sakkia, ettei vastauksia anneta uudelle palstalle tulijalle?
Muistathan, että jokainen on oman onnensa seppä, sinä valitset oman polkusi ja hän omansa.
Pysythän sinä kuitenkin valitsemallasi tiellä, sillä tuskin haluat palata "huuruiselle" polulle.
Kaikkea hyvää elämääsi!
Tuntuu siltä, että kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta tai sitten hän on käymässä jossain muualla.
Kyllä minä pystyisin kirjoittamaan sivutolkulla periaatteellisia neuvoja, mutta ne ovat hevonpaskaa, kun minulla ei ole kokemusta.
Kysy vaikka, miten vaimoni on pärjännyt kun minä olen vetänyt viinaa 25 vuotta joka päivä. Siihen voisi löytyä jonkinlainen vastaus.
Mainintasi "siväänlämpiävistä sakista" on huonoa huumoria.
Jos se oli sinusta huonoa huumoria, niin tarkoituksenani ei olekaan toisten hauskuttaminen eikä koomikkona esiintyminen.
Jos retkahtaa, niin siitäkin on huumori kaukana.
>> Onko tämän palstan keskustelijat niin sisäänlämpiävää sakkia, ettei vastauksia anneta uudelle palstalle tulijalle>>
Mikä peijoonin "kysymys - vastaus" automaatti luutet tämän palstan olevan. Kaikkitietäväkö?
"ettei vastauksia anneta uudelle palstalle tulijalle" Jos näin väität, olet siirtynyt mustan huumorin puolelle.
Ei minunkaan tarkoituksena ei olekaan toisten hauskuttaminen eikä koomikkona esiintyminen.
Vai haluatko minun vastaavan, ettei vastauksia anneta uudelle palstalle tulijalle.
LOPUKSI: KUKAAN EI OSAA NYT NEUVOA. MENIKÖ PERILLE.
Minä olen hätähinen ihminen.
Mutta perille meni.
Vähän hankala neuvoa, miten sinnitellä itse kuivilla kun puoliso juo, jos on itse ollut aina se, joka juo.
Ei siitä kenenkään pidä hermostua.
Tässä yksi ajatelma. Miksikä miehesi on ruvennut kaljoittelemaan. Syitä voi tietysti olla monia, mutta yksi on, että hän haluaisi sinun retkahtavan, ehkä olit alkoholistina alistuvampi, tunsit syyllisyyttä, helpommin hallittavissa.
Onko hän edes harkinnut kaljan käytön vähentämistä?
Sitten tosikertomus, samanlainen kuin teillä, mutta vaimo rupesi ryyppäämään. En ymmärtänyt, kun mies sanoi, että jos ero tulee ja hän lähtee ovesta ulos selvänä niin hän on voittaja.
Nyt ymmärrän, sinäkin ehkä ymmärrät.
Kaljankäytön vähenemisestä ei ole merkkiäkään, päinvastoin.
Olen ollut ikään kuin sivustaseuraajana enkä myöskään kommentoinut sitä mitenkään muutoin, kuin jo aikaisemmin kertomalla, etten pidä koko kaljahommasta ja että se saattaa saada minutkin juomaan, ellen pysty pitämään itseäni tarpeksi rauhallisena jotten tekisi suutuspäissäni sellaista, jota tod näk katuisin jälkeen päin.
Minulle kyllä kehkeytyi eräs ajatus, joka saattaisi jopa onnistuakin. Minä näet olen siivonnut ne tyhjät hylsyt kaappiin ja säännöllisesti vienyt ne kauppaan sitä mukaa kun kaappi täyttyy. Jospa kykenisinkin toimimaan toisin, eli jättäisin ne lojumaan siihen paikkaan, mihin ne ovat mieheni kourasta irronneet ja jättäisin ne kylmästi mieheni korjattavaksi ja kauppaan vietäviksi.
Muistelen nimittäin omia krapula-aamujani kun tyhjiä pulloja saattoi löytyä yllättävistäkin paikoista ja todellakin tympi niiden näkeminen. Jospa tämä herättäisi ukkelin huomaamaan jotain.
Hän tekee kahta työtä ja vapaa-aikaa on vähänlaisesti. Ymmärrän, että vapaa-aikana tulisi rentoutua ja syytä tässä on kyllä minussakin, sillä talviaikaan meillä ei ole niin paljon yhteisiä harrastuksia. Minulla on harrastuksia ja tuntuisi? että naisilla yleensäkin on enemmän kotiharrastuksia kuin miehillä, liekö totta, näin minusta tuntuu.
Viestisi ensimmäinen kappale on sen verran mielenkiintoinen, että jos sallit, otan sen esille seuraavalla klinikkakäynnillä.
Kävin siellä eilenkin akupunktiossa ja terapiassa ja sain jopa akunastan toiseen korvaan. Kaikki keinot on käytettävä, sen verran oma raittiinapysyminen on minulle tärkeää.
Kiitos vastauksestasi.
Tietysti saat keskustella ajatelmista, ne ovat syntyneet jossain keskusteluissa, eivätkä ole kaikki vain minun omia.
Kaljapulloidea voi olla hyvä, jos itse et "härnäänny" niistä. Minulla ei alussa voinut olla pullon pulloa kotona, ei tyhjiä eikä täysiä.
Se voisi kuitenkin olla herätys, kun hän niitä noukkii, hämmästyisi varmaan määrää. Kun ne on viety silmistä, vähättelee usein juomaansa määrää.
Tiedät itsekin, että juominen ei ole rentoutumista ja siitä ei stressi poistu (tarkoitan nyt kaljaa turrutuksen vuoksi).
Sinulla on kokemusta seurailla tilannetta, koita päästä asian ytimeen, kai se juominen on jonkin seurausta.
Olet oikeassa siinä, että naisilla on enemmän kotona puuhastelua ja harrastuksiakin voi löytyä aivan kotipiiristä. En osaa arvailla, mikä olisi sellainen teidän yhteinen kodin ulkopuolinen juttu talvella.
Kirjoitellaan.
Kyllä minä aion tuota kaljapullojen keräämättömyyttä kokeilla, ja kyllä sen yhden viikon kestää. Minua itseäni ainakin inhotti keräillä omia pullojani krapulassa.
Sen ajatelman ainon ottaa esille, sen verran yllättävä se oli.
Voiko ihminen turharpäisestä valitta, vai valittaa vain valittamisen vuoksi. Jos mies tekee kahta duunia ja ottaa olutta joskus ,onko siinä pahaa vai sekö että pelkäät omaa retkahdustasi ."kunnia siitä sinulle" mutta älä tuomuitse silti muita kun olet vielä itsekin heikoilla
Kaikella kunnioituksella vastaa mielipiteeseesi.
Minä alkoholistina tulen olemaan heikoilla elämäni loppuun saakka, vaikka 20 v:n raittiuden jälkeenkin ja tuntosarvet on ainapidettävä pystyssä ja yritettävä karsia pois niitä seikkoja omasta käyttäytymisestä ja ympäristöstä, mitkä saattaisivat johtaa omaan retkahdukseeni.
Kohtuukäyttäjästä tuo kaljoittelusta puhuminen varmasti kuullostaakin turhanpäiväiseltä valitukselta ja nipotukselta ja enkä peräti kateudeltakin, koska itse ei voi ottaa pullolistakaan. Voin vakuuttaa, että alkoholistin näkökannalta se ei ole sitä - käsi sydämellä.
Minä pelkään omaa retkahdustani, koska tiedän, että se tulee olemaan aikaisempaa rankempi.
Ei minulla ollut tarkoitus tuomita ketään - edes miestäni. Halusin kysyä vain neuvoa.
Retkahtamisesta vielä sen verran, että olen tuntenut muutaman parikymmentä vuottakin raittiina olleen ihmisen, jotka ovat viimeisen kerran retkahtaneet hautausmaalle saakka, vaikka he jo kenties sinun mielestäsi olivat ns vahvoilla.
Olet todella pahassa pinteessä. Jos näin jatkat, ei voi todellisten vaikeuksien aika olla tosiaankaan kaukana.
Et kertonut oikeastaan hoidatko mitenkään alkoholismiasi tänään, mutta itselläni on 15 vuotta raittiutta AA:n avulla ja vaimollakin melkein sama mokoma.
Hae vertaistukea, siis kokemuksia niiltä, jotka ovat selviytyneet, tarraudu voittajiin..!
on tällä hetkellä ainoa hoitopaikka ja aion ottaa siellä nyt tehokuurin , kerran viikossa.
Typeryyttäni olen jotenkin vieronut AA:ta ja olen ollut liian valikoiva hoitojeni suhteen, mutta tänään ainon yrittää mennä ryhmään.Suuressa ryhmässä panikoin herkästi, se on ollut suurin? syy ryhmien väliin jättämiseen.
En todellakaan halua palata siihen paskaan ja itkuviinan juomiseen kun tietää, että seuraava retkahdus on pahempi kuin edellinen oli. Ja sen jälkeen elämän uudelleen ruotuun saaminen .. huh huh..
Onnittelut viidestätoista vuodesta ja parasta hyvää edelleenkin.
Olen nyt ollut pari kuukautta ilman ja jos kumppani kaljottelisi niin pihalle laittaisin. Raittius on yhdessä päätetty ja siitä kanssa pidetään(poikkeuksena tietenkin yksittäiset retkahdukset voidaan sopia...kai?)
Tämä oli muutenkin työn ja tuskan takana tämä raittius. Pelko retkahtamisesta kummittelee minua harva se päivä. Kyllä ihmettelen miten olet ollut noin vahva ettet ole juonut vaikka toinen lipittää vieressä. Minulla ei kanssa ole uskallusta maistaa edes paria olutta jos meinaan olla kuivilla. Tee ratkaisusi nopeasti äläkä odota, että pilaat elämäsi. En usko että haluat takaisin sinne mistä jo kerran nousit ylös.
Eroon viinasta, kirjoittanut Raimo O Kojo, itse sain siitä mahtavia oivalluksen siemeniä, näin alkoholistin läheisenä.
Omana vinkkinä ja ajatuksena Sinulle, puolisosi on vaarallisellla tiellä, hoida omaa raittiuttasi ja hyppää ÄKKIÄ pois kyydistä, eli hakeudu eroon.
Hyppäsin pois parisuhteestani kolme vuotta sitten. Mies joi vähitellen enemmän ja enemmän. AA-kerhon kautta piti minunkin päätökseni ja herätykseni hakea. Tuki sieltä vahvisti vain sen tiedon, etten pysty, enkä jaksa elää viinanhuuruisessa liitossa enää hetkeäkään.
Syy juomiseen oli milloin mikäkin, mutta mieheni riippuvuus on se oikea totuus. Yritin kaikkeni ja jätin siivoukset, tyhjät pullot, ja kaikki juomisen merkit hänen nähtäväkseen. Mikään mökötys tai kiukuttelu ei koskaan asiaan auttanut. :)
Muutin pois, tein vuorasopimuksen määräajaksi, mieheni jatkoi juomista ja minä omaa elämääni.
Lapsemme ovat jo maailmalla ja olen päätökseeni tyytyväinen. Ikää on nyt 50 ja elämä hymyilee entistä paremmin. Yksinäinen en ole, mutta yksin on parempi olla kuin siinä suhteessa kaksin.
Voimia sinulle, pidä AA:sta kiinni. Minä pidin ja heräsin siihen, että minun elämäni on minun ja haluan elää sen vihdoinkin ihan itse.
Minä herkästi unohdan puheen merkityksen, joten soitin vielä lauantaiaamuna tutuksi tulleelle katkolle, jossa kuin onnenkantamoisena sattui olemaan työvuorossa oma entinen hoitajani.
Hän kehotti minua säilyttämään malttini ja kertomaan kiihtymättä vielä kerran selvin sanoin miehelleni, miltä nuo kaljat minusta tuntuvat. Siispä soitin miehelleni työhön ja kerroin, että minulla on tärkeää asiaan kaljasta.
Selitin kaikki yhdessä lauseessa, että olen hieman pulassa niiden kaljojen kanssa ja olen käynyt klinikalla asian tiimoilta. Lopuksi sanoin vielä, ettei tästä asiasta puhuta tämän jälkeen ja että hän saa itse tehdä ratkaisun lauantai-illan kaljojen suhteen.
Arvaa mitä? Yhtään kaljapulloa ei ole ainakaan sisällä ja ukko makasi sohvalla normaalia väsymistään pois selvinpäin.
Eli rauhallisen ja selväsanaisen puheen merkitystä ei pidä vähätellä.