Tapasin äskettäin ihanan miehen. Vietimme muutaman ihanan hetken yhdessä, ja sitten tiemme erosivat. Molemmat kääntyivät katsomaan taaksepäin. Emme enää törmänneet toisiimme aamulla, vaikka molemmat sitä toivoivat :(. Mies oli varattu; kihloissa ja avoliitossa, mutta voi vaikutti niin täydelliseltä minulle. Nyt en ole saanut häntä mielestäni. Toivon vain koko ajan että hän yrittäisi jollain tavoin löytää minut. Tyhmää, koska itsehän lähdin leikkiin varatun kanssa. Minun ylpeyteni ei anna periksi etsiä häntä käsiini. Ja aina pitää leikkiä niin tunteetonta ja välinpitämätöntä. Harva mies jättää parisuhdettaan hetken huuman vuoksi, enkä siihen uskokaan. Oli kuitenkin pakko purkaa tänne tuntemuksiani, haluaisin niin jälleen nähdä hänet :(. Hyvät muistot siitä kuitenkin jäi, ja enköhän minä kuitenkin tämänkin jutun pian unohda.
Pyörii vain mun mielessä....
sinkku
51661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitä sinulla on hävittävää jos etsisitkin hänet käsiisi? Luota tunteisiisi. On parempi että teit ja yritit kuin että jäät loppuelämäksesi miettimään "entä jos..."
Jos pyörii mielessäsi, vaikka on kihloissa ja AVOliitossa, ei lapsia. Tee aloite ja tutustu kunnolla. Mitään ei ole menetetty
..Jokainen ottaa itse riskinsä! Eli anna palaa vaan!! Olen minäkin tavoitellut "varattua" naista joskus. Vastapuoli ottaa tietoisesti sen riskin mitä siitä sitten seuraakaan. Eli ei paineiden pitäisi sinulla olla. Varsinkaan jos ei ole lapsia, niin et ole varsinainen perheen hajottajakaan mielestäni jos toimeen ryhdyt...
Tapasimme, ihastuin, suorastaan melkein rakastuin heti eka iltana. Silloin en tiennyt, että mies seurusteli. Hän kyllä kertoi sen sitten toisella tapaamisella. Aluksi olin järkyttynyt ja kysyinkin, miksei heti kertonut. Ja siihen se sitten jäi kunnes mies otti uudelleen yhteyttä lähes puolen vuoden jälkeen. Silloin ajattelin, että nyt en välitä, vaikka onkin varattu. Mitäs otti yhteyttä, vastuu olkoon hänen ja niin hänkin sanoi. Tämä mies seurustelee, mutta eivät edes asu yhdessä, lapsista puhumattakaan, joten tunnen olevani vähän niinkuin samalla kilparadalla, ehkä kuitenkin muutamia askelia jäljessä...
Nyt sitten ollaan tapailtu silloin tällöin. Kumpikin olemme tahoillamme melko kiireisiä, ettei yhteistä vapaata tahdo löytyä. Mutta silloin kun sitten tapaamme on niin sanotusti oksat pois. En halua menettää niitä ihania hetkiä ja tunteita, mitä tunnen aina kun olen hänen kanssaan. Eikä hänkään kuulemma voi vastustaa tätä meidän juttua.
Kaikki väliaika vaan on niin tuskallista, varsinkin silloin kun tiedän hänen olevan tämän seurustelukaverinsa seurassa.
Tämän kevään aikana asiat kuitenkin saavat luvan kääntyä jollekin tolalle. En jaksa olla toinen nainen enää kovin kauaa. En ymmärrä sellaisia, jotka jaksavat sitä vuodesta toiseen. Vaikka eipä sitä tiedä vaikka itsellenikin niin käy. Olen nimittäin niin rakastunut tällä hetkellä, etten millään haluaisi luopua hänestä. Toivon vaan että olisin ykkönen enkä kakkonen.
tiedoksi vaan, että jos sattuisi olemaan kyseessä esim. meikäläisen mies, niin väännän nenän niskaan sekä sinulta että ukolta!