Kun ihastuu... Jopa rakastuu... Onko se erilaista vanhempana kuin nuorena? Tarkoitan, kohde ei ole enää nuori, riippumatta omasta iästä.
Ehkä nyt ajattelen hieman pinnallisesti, mutta mietin sitä millaisena mies näkee naisen, ja nainen miehen, kun toinen ei ole enää se kukka kauneimmillaan. Uskon ja tiedän ettei rakkaus katso ikään, mutta ehkä tunne kuitenkin on erilainen?
Nuorena voi helposti nähdä toisen täydellisenä... Kaikki piirteet toisessa loistavat, jokainen karvakin hänessä on ihmeellistä. Mutta näkeekö rypyt ja juonteet kenties myös ihmeellisenä, vai toteaako niistä vaan että ei voi mitään, kuuluu elämään, ryppyineen hyväksyn silti kun iälle ei mitään voi...?
Ihannoiko ihminen aina nuoruutta?
Voiko ryppyistä ihoa ja valahtaneitä piirteitä haluta yhtä intohimoisesti koskettaa ja suudella, herkutellen nuoleskella? Selluliittireisiä puristella? Voiko se herättää yhtä kiihkeän ja rakastuneen tunteen, ja jos voi, vaatiiko se kenties enemmän kuin nuoremmalta, esim tunteen syvyys, ihmisen kauneus?
Ehkä nyt ajattelen hieman pinnallisesti, mutta mietin sitä millaisena mies näkee naisen, ja nainen miehen, kun toinen ei ole enää se kukka kauneimmillaan. Uskon ja tiedän ettei rakkaus katso ikään, mutta ehkä tunne kuitenkin on erilainen?
Nuorena voi helposti nähdä toisen täydellisenä... Kaikki piirteet toisessa loistavat, jokainen karvakin hänessä on ihmeellistä. Mutta näkeekö rypyt ja juonteet kenties myös ihmeellisenä, vai toteaako niistä vaan että ei voi mitään, kuuluu elämään, ryppyineen hyväksyn silti kun iälle ei mitään voi...?
Ihannoiko ihminen aina nuoruutta?
Voiko ryppyistä ihoa ja valahtaneitä piirteitä haluta yhtä intohimoisesti koskettaa ja suudella, herkutellen nuoleskella? Selluliittireisiä puristella? Voiko se herättää yhtä kiihkeän ja rakastuneen tunteen, ja jos voi, vaatiiko se kenties enemmän kuin nuoremmalta, esim tunteen syvyys, ihmisen kauneus?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehkä minun ei tarvitse tietää. Luulisin, että tunteet jokainen tuntee aina omalla tavallaan.
Oma kokemukseni on ettei ulkonäkö merkitse vaan ihan muut jutut. En toki osaa naisena naisesta sanoa, mutta mulle merkitsee enemmän kipinä ja kemia. Mun teki vaan mieli halata kun näin miten väsyneeltä eräs näytti, mun silmiin on komea ja sydämeltään kultainen.
Mä olin 16v ihastunut kaverin mutsiin ja kauppiksen 36v luokkakaveriin. 36-v ei toki ole vanha, mutta, jos itse on 16-18. Olen aina tuntenut vetoa itseäni vanhempiin. Paitsi nyt olen jo nelkyt ja kuuskymppiset ei oikein iske kuitenkaan.
Voin vain omasta kokemuksestani todeta, että tunne oli aiempaa voimakkaampi. En ole mikään nuoruuden enkä täydellisyyden ihannoija muutenkaan ja kun ihastuin toisen persoonaan en kiinnittänyt mitään huomiota ihomuutoksiin tai tuntopuutoksiin. Intohimo on osa jännitettä ja kemiaa kahden ihmisen välillä. Ai MITKÄ rypyt?!
Sanoisin, että tunteet ei ihan nuorena enää on varmemmat ja vahvemmat. Ulkonäöllä ei ole niin suurta painoarvoa. Läheisyydellä, tietynlaisella varmuudella ym. ehkä enemmän merkitystä. Itse mielessä kuvittelin, että sellainen vaellusjuttu luonnossa esim. missä tapaisit jonkun riittävästi charmia sisältävän, elämää nähneen miehen ja voisit antautua nauttimaan, vaikka et edes näkisi enää koskaan myöhemmin. Mutta tietty ihanin olisi rakastava, hellä, aikuinen ja kestävä parisuhde.
Vanhenpana on oppinut arvostamaan enemmän kokonaisuutta.Ja rakastutaan ihmiseen, ei kasvoihin pelkästään eli rakastumisen tunne voimakkaampi kuin
nuorena.
Nuoruuden rakkaudet ovat siis hyvin harhaisia. Sen rakastumisen perusteella sitten avioliittoon ja.... huh. Miksi elämän pitääkin olla niin epäreilua... Miksi nuorena pitää olla niin tyhmä ja sokea, ja samaan aikaan pitäisi sitoutua ja perustaa perhe?
Nuorena myös ärsyttää pienemmät asiat toisessa, ja huomaa ehkä enemmän niitä virheitäkin sitten ulkonäössä. Kun tunteet laantuu ja kyllästytään, voi olla aikamoinen shokki. Mihin perustuikaan rakkaus?
Itselläni vanhempana tunteet ovat laimentuneet nopeammin, jos ei kunnolla tutustu ihmiseen. Olipa vaikea kysymys, piti miettiä.
Toisaalta tutustuminen on helpompaa, jos niin halutaan, ei tarvitse arkailla turhia.
Ja siis, en tiedä noista rypistyneistä ihoista, mutta ainakaan kaikilla 55-vuotiailla se ei tunnu olevan kovin merkitsevää. Tuskin myöhemminkään salamannopeasti tapahtuu. Kauneus on oikeastaan ihon sisäpuolella.