Tutut hedelmät ja Ray:n logo tervehtivät ystävällisesti ovella, mieli on jo lukinnut pelattavan rahasumman, ei sitten yhtään enempää kuin kaksikymppiä. Harmillista, kaikki parhaat koneet näyttävät olevan varattuja! Mummot tekevät uskollisesti rituaalejaan, yksi suutelee kolikkoa ja toinen hyväilee pelikonetta kuin edesmennyttä aviomiestään. Vihdoin löytyy hyvä kone, rahakuppi on jätetty tuolille sen eteen, selvästi jumalallista johdatusta. Kone imaisee kaksikymppisen sisäänsä, eikä muista edes kiittää, no ei se mitään, kyllä rahakin kelpaa.
Peli käyntiin; maltillisesti pienellä panoksella, penkki on epämukava, jossain kilisee kunnolla ja kaikki heräävät hetkeksi hypnoosistaan ja etsivät katseellaan kilinän lähdettä. Peliaddiktin mieli laskee voiton muutaman euron tarkkuudella, pelkästä kilinästä. Näistä voi siis voittaa, isompaa panosta kehiin, kymmenen euroa jo mennyt, eikä mitään ole tullut. Hikikarpalot valuvat otsalta, sydän hakkaa rinnassa kuin viidakkorumpu, viisi euroa jäljellä, pieni voitto tulee, pidetään käsi samassa asennossa, niin voittoja tulee jatkossakin. Voittoja tuntuu tulevan, pian saldo on taas kaksikymppiä! Huokaisu helpotuksesta; minä pelastuin!
Sormi on jo painamassa voitonmaksua. Ei! Kyllä tämä kone enemmänkin antaa. Pelin vaihto ja panoksen nosto, nyt vie taas kunnolla, voittojen äänet ovat kuin seireenien laulua, jotain vastustamattoman lumoavaa. Saldo pienenee tasaisesti, jo kaksikymppiä häviöllä! Ei! En voi lopettaa, pakko voittaa rahani takaisin. Sormi painelee automaattisesti käynnistystä, mitä nyt? Tuplaatko? Saldo kymmenen senttiä, sinne meni kaikki. Luovutanko ja lähden pois? Ei, en voi, jos lähden nyt, joku tulee ja vie rahani. Vihainen mulkaisu ympärille, tämä on minun koneeni ja palaan kyllä takaisin, käyn vain pankkiautomaatilla. Hiljainen viesti tavoittaa kaikki.
Valentin Kononen häviäisi kävelykilpailun pankkiautomaatille, otetaan saman tien viisikymppiä ulos, mutta ei pelata kuin kaksikymppiä. Äkkiä takaisin koneelle, onneksi se on vielä vapaa. Viisikymppinen sisään, kyllä kannatti, jo kymmenen euroa voitolla, vielä kymppi niin lopetan, vielä yksi ja vielä...Sinne meni kaikki. Kokelisiko vielä, mieli hamuaa automaattisesti pankkikorttia lompakosta, ei! Nyt nopeasti ulos. Raikkaassa ilmassa, hypnoosi vihdoin laukeaa, mitä oikein tapahtui?
Peli käyntiin; maltillisesti pienellä panoksella, penkki on epämukava, jossain kilisee kunnolla ja kaikki heräävät hetkeksi hypnoosistaan ja etsivät katseellaan kilinän lähdettä. Peliaddiktin mieli laskee voiton muutaman euron tarkkuudella, pelkästä kilinästä. Näistä voi siis voittaa, isompaa panosta kehiin, kymmenen euroa jo mennyt, eikä mitään ole tullut. Hikikarpalot valuvat otsalta, sydän hakkaa rinnassa kuin viidakkorumpu, viisi euroa jäljellä, pieni voitto tulee, pidetään käsi samassa asennossa, niin voittoja tulee jatkossakin. Voittoja tuntuu tulevan, pian saldo on taas kaksikymppiä! Huokaisu helpotuksesta; minä pelastuin!
Sormi on jo painamassa voitonmaksua. Ei! Kyllä tämä kone enemmänkin antaa. Pelin vaihto ja panoksen nosto, nyt vie taas kunnolla, voittojen äänet ovat kuin seireenien laulua, jotain vastustamattoman lumoavaa. Saldo pienenee tasaisesti, jo kaksikymppiä häviöllä! Ei! En voi lopettaa, pakko voittaa rahani takaisin. Sormi painelee automaattisesti käynnistystä, mitä nyt? Tuplaatko? Saldo kymmenen senttiä, sinne meni kaikki. Luovutanko ja lähden pois? Ei, en voi, jos lähden nyt, joku tulee ja vie rahani. Vihainen mulkaisu ympärille, tämä on minun koneeni ja palaan kyllä takaisin, käyn vain pankkiautomaatilla. Hiljainen viesti tavoittaa kaikki.
Valentin Kononen häviäisi kävelykilpailun pankkiautomaatille, otetaan saman tien viisikymppiä ulos, mutta ei pelata kuin kaksikymppiä. Äkkiä takaisin koneelle, onneksi se on vielä vapaa. Viisikymppinen sisään, kyllä kannatti, jo kymmenen euroa voitolla, vielä kymppi niin lopetan, vielä yksi ja vielä...Sinne meni kaikki. Kokelisiko vielä, mieli hamuaa automaattisesti pankkikorttia lompakosta, ei! Nyt nopeasti ulos. Raikkaassa ilmassa, hypnoosi vihdoin laukeaa, mitä oikein tapahtui?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ahdisti lukea, oli niin tuttua.
Just näin se menee ja mennyt niin lukemattomat kerrat. Olen juossut automaatilla lisänostoja tekemässä ja voittanut ja jatkanut pelaamista ja hävinnyt. Ei vain osaa lopettaa. Jatkaa niin kauan että tajuaa laskea viimeiset kolikot että riittäisi bussiin ja joskus pelaa nekin. Joku ihme mania että sitä vaan painelee ja painelee..
Hommahan perustuu pitkälti hypnoosiin, pelin visuaalisuus, tehosteet, äänet jne. Kaikki on suunniteltu niin, että olet koukussa ja pysyt koukussa. Ne ovat vaarallisia ajatuksia kun huomaa pitävänsä, jostain pelistä erityisen paljon, ei edes haittaa voittaako vai häviääkö siinä, kunhan pääsee vaan pelaamaan sitä tiettyä peliä.
Hyvän tahdon pelejä tosiaan.
Joskus kun kulkee Pelaamon ohi, niin tulee mieleen, että ei siellä yleensä kovin iloisen näköistä porukkaa ole pelaamassa. Aika totisena siellä laitetaan rahaa tai korttia koneeseen.