Kuulin kerran radiosta haastattelun missä depression kokenut kertoi ihmetelleensä miten hän huomasi innokkaana laulajana hyräilevänsä usein Albinonin Adagiota, suomalaisia iskelmiaä Vanhan vaahteran laulu, Särkyneen toiveen katu ja Novgorodin ruusu - kaikki sanoiltaan ja säveletään surumielisiä kauniita kappaleita. Hän tuli myös jouluaattona hautausmaalle, oli ollut neljän seinän sisällä useita viikkoja. Nähdessään kynttilöiden valomeren hän purskahti itkemään. Hän huomasi silloin olevansa masentunut. Lopullisesti se selvisi hänelle silloin kun lääkäri kertoi ettei hänessä ole mitään fyysistä vakavaa sairautta. Hän ei voinut siitä iloita - päin vastoin. Hän ei vielä ollut valmis kuulemaan olevansa terve. Hän parani kun antoi ammatti-ihmisten auttaa.
Masennuksen tuntomerkit
adagio
41218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juuri tuo tapaista se masennus on,kaikki surumielisyys tuntuu läheiseltä...ja usein sitä oikein etsii masennuksessa,kun ei iloa näe missään.
Minä olen kärsinyt oikeastaan kokoikäni masennuksesta.Ja kuvailemasi tapaiset haikeankauniit kappaleet ovat aina olleet minun suosikkejani.Johtuneeko sitten masennuksesta. ja
Jos on oikein masentunut ei jaksa nauttia kauniistakaan musiikista. Suomalaisessa kansanluonteessa on melkoinen annos slaavilaista melankoliaa. Se tuottaa mitä kauneinta ja sisintä terapeuttisestikin lohduttavaa ja eheyttävää musiikkia. Uskon että meillä erämaiden ja arojen asukkailla on luonteessa että tykkäämme surumielisestä paremmin kuin iloisesta musiikista. Tähän ottaisin myös kreikkalaisen musiikin. Laulakaamme surumielistä. Se on terapiaa meille masennukseen taipuville suomalaisille.
....Mul on tunne
musta tuntuu että munat surkastuu
pois putoaa
kappaleina ihmisriepu pitkin maailmaa
köyhä köyhän haukut saa....