Kasvoin suuressa perheessä (yhteensä viisi lasta), molemmat vanhempani kävivät töissä. Olimme työläisperhe, rikkaiden perheiden joukossa. Olimme ne alkuasukkaat, jotka jäivät asumaan tietylle alueelle, sen muuttuessa trendikkääksi ja hipsterien vallatessa talot.
Ala-asteella olin itseasiassa aika suosittu, oli paljon kavereita ja harrastuksia. Kaikki alkoi muuttumaan joskus viidennen luokan tietämillä, jolloin muotivaatteet ja ylipäätään pukeutumisen tiedostaminen alkoi näkyä ihmisissä. Yhtääkkiä luokan suosituimpia tyyppejä olivatkin ne, joilla oli uusia vaatteita joka viikolla, skeittilautoja, lumilautoja, uusia maastopyöriä, hienoja harrastuksia jne. He kävivät joka kesä ja talvi lomilla etelässä ja kertoivat aina luokassa, missä ovat käyneet jne. Heidän vanhemmillaan olivat hienot ammatit, omakotitalot, autot jne.
Meidän perheessä vaatteet kiersivät aina vanhimmalta nuorimmalle ja sama päti myös harrastusvälineisiin. Emme lomailleet koskaan missään ulkomailla, kävimme korkeintaan linnanmäellä ym. Kyllähän minä kateellinen olin koulukavereilleni, muistan haaveilleeni jostain skeittikengistä, mitä he saivat joka kuukausi uudet, että saisi edes yhdet samanlaiset kerran elämässä. Kiusaaminen alkoi yleensä nälvimällä tyyliin ”sinulla oli tuo sama paita jo kaksi vuotta sitten” tai ”vanhempasi eivät koskaan käy missään”, muistan lopettaneeni erään harrastuksen sen takia kun kuulin yhden kiusaajan haukkuvan vanhempiani köyhiksi selkäni takana. Enhän minä sitä silloin vanhemmilleni kertonut, keksin vain jonkun tekosyyn. He vain ihmettelivät miksi lopetin kun olin siinä niin hyvä. Perheen autoa haukuttiin, kaikkea mahdollista, kiusatut varmasti tietävät millaista se on. Häpeän myöntää, mutta, joskus häpesin vanhempiani ja toivoin etteivät he tule mihinkään koulujuhliin. Rakastan vanhempiani, he tekivät kovasti töitä kasvattaakseen viisi lasta. En syytä heitä mistään, vaikka joskus olinkin kovin katkera.
Miten kiusaaminen vaikutti minuun? Varmasti monella tavalla, ehkä kyky solmia suhteita ja luottaa ihmisiin on se pahin, minkä menetti. Koen myös, ilman kiusaamista olisin jatkanut opiskelua pidemmälle. Jostain syystä, nyt kolmikymppisenä näitä asioita on alkanut miettimään vaikka ne vuosia sitten jo hautasi jonnekin muistin kätköihin.
Ala-asteella olin itseasiassa aika suosittu, oli paljon kavereita ja harrastuksia. Kaikki alkoi muuttumaan joskus viidennen luokan tietämillä, jolloin muotivaatteet ja ylipäätään pukeutumisen tiedostaminen alkoi näkyä ihmisissä. Yhtääkkiä luokan suosituimpia tyyppejä olivatkin ne, joilla oli uusia vaatteita joka viikolla, skeittilautoja, lumilautoja, uusia maastopyöriä, hienoja harrastuksia jne. He kävivät joka kesä ja talvi lomilla etelässä ja kertoivat aina luokassa, missä ovat käyneet jne. Heidän vanhemmillaan olivat hienot ammatit, omakotitalot, autot jne.
Meidän perheessä vaatteet kiersivät aina vanhimmalta nuorimmalle ja sama päti myös harrastusvälineisiin. Emme lomailleet koskaan missään ulkomailla, kävimme korkeintaan linnanmäellä ym. Kyllähän minä kateellinen olin koulukavereilleni, muistan haaveilleeni jostain skeittikengistä, mitä he saivat joka kuukausi uudet, että saisi edes yhdet samanlaiset kerran elämässä. Kiusaaminen alkoi yleensä nälvimällä tyyliin ”sinulla oli tuo sama paita jo kaksi vuotta sitten” tai ”vanhempasi eivät koskaan käy missään”, muistan lopettaneeni erään harrastuksen sen takia kun kuulin yhden kiusaajan haukkuvan vanhempiani köyhiksi selkäni takana. Enhän minä sitä silloin vanhemmilleni kertonut, keksin vain jonkun tekosyyn. He vain ihmettelivät miksi lopetin kun olin siinä niin hyvä. Perheen autoa haukuttiin, kaikkea mahdollista, kiusatut varmasti tietävät millaista se on. Häpeän myöntää, mutta, joskus häpesin vanhempiani ja toivoin etteivät he tule mihinkään koulujuhliin. Rakastan vanhempiani, he tekivät kovasti töitä kasvattaakseen viisi lasta. En syytä heitä mistään, vaikka joskus olinkin kovin katkera.
Miten kiusaaminen vaikutti minuun? Varmasti monella tavalla, ehkä kyky solmia suhteita ja luottaa ihmisiin on se pahin, minkä menetti. Koen myös, ilman kiusaamista olisin jatkanut opiskelua pidemmälle. Jostain syystä, nyt kolmikymppisenä näitä asioita on alkanut miettimään vaikka ne vuosia sitten jo hautasi jonnekin muistin kätköihin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä tiedostat nyt aikuisena tuon kiusaamisen vain sen vuoksi, että joilla oli varaa kuluttaa ja törsätä luonnonvaroja. Kyllähän järkikin sanoo, että syrjiminen tuollaisten seikkojen vuoksi on turhaa.
Nyt nämä samat tyypit, kiusaajat, monet heistä saattavat kiihkota jossain vaikka kestävän kehityksen puolesta.
Tiedät ettet ole huono ja ihmisenä vähempiarvoinen sen vuoksi että olet kasvanut niukkuudessa.
Minäkin jouduin kärsimään paljolti samoista syistä. Asuin keksikouluaikaan oppilasasuntolassa ja kirkonkylän lasten kanssa samassa luokassa. Oppilaat, joille oli kuljetus kotiin, oli laitettu samaan luokkaan. Sittemmin aikuisena järkeilemällä kasvatin itsetuntoani ja päätin etten jää menneisyyden vangiksi. Myös usko Jumalaan on auttanut mieltämään ihmisarvoni pohjalta, joka on meillä kaikilla.
Olet vieläkin verrattain nuori ihminen. Mikään ei estä sinua aloittamasta toteuttamaan unelmia, jotka jäivät silloin 15- 20 vuotta sitten haaveiksi.
Rohkeutta ja menestystä elämääsi.
itselle kävi aikalailla samalla tavalla, tosin ensimmäiset vuodet olin eri koulussa. muistaakseni kiusaaminen alkoi kun piti vaihtaa koulua 4-5 luokalla. aluksi se oli pelkkää haukkumista, kunnes 7 luokalla siihen tuli tönimistä ja ei otettu mukaan. ammattikoulussa minulla todettiin masennus ja aloin syömään siihen kuuluvia lääkkeitä jotka auttoivat jonkun verran. tosin alkoholikin tuli kuvioihin mukaan ja sen tietää että alk ja lääkkeet ei sovi yhteen. välistä sitä oli todella sekaisin (tosin kaikkea ei muista), taisin olla putkassakin pari kertaa selviämässä. nykyään käyn kyllä ulkona mutta en juuri ota kontaktia muihin ihmisiin ellei ole pakko. tännekin eksyin sattumalta koska internetissä on helppo keskustella muiden kanssa. pitää kyllä varoa mitä kertoo itsestään koska täällä käy päivittäin tuhansia katselijoita. ei muuta lisättävää.
En usko että tällä palstalla kovin helposti joku tunnistaa. Monella on niin samanlaisia kokemuksia ja elämäntarina.
Koulukiusaajat saa kiduttaa loputtomasti.
Älä murehdi sitä että mitä muut ajattelivat ja telivät sulle menneisyydessä. Se ei ole sinun syysi ja niille ei enää voi mitään. Itselläni on kans hyvin samantyyppinen kokemus. Olen viisilapsisen perheen ainoa tytär ja mua kijsas lisäksi kotona naisvihaaja narsisti-isä.
Olen kuitenkin kaikista eniten harmitellut sitä miten kauan meni silleen et kelasin niitä kauheita kokemuksia ja olin ihan hajalla. Kunpa olisin vaan aikasemmin jo lähtenyt kohti uutta ja erilaista. Nyt elän mahdollisimman paljon tätä hetkeä ja harrastan mm. fitnessiä sekä opiskelen. Ainut vaikeus on vaan mielenterveyden kanssa et miten saan pidettyy pään kasassa. Mua auttaa näissä surujen käsittelyssä usko Jumalaan. Rukoilen ja saan silleen ne puhuttuu ulos.
Mene vaikka pitkälle kävelylenkille, ota jotain musiikkia mukaan jota kuunnella korvakuulokkeilla. Tee tästä viikottainen tapa ja mielellään joka päivä tai kolme kertaa viikossa tyyliin. Se kävely muuttaa aivokemiaa ja pian alat voida keskittyä nykyhetkeen. Koita sulkea kaikki häiriötekijät hetkeksi pois. Tähän esimerkiksi pyhiinvaellus pitkälle perustuu.