Sinä annat minulle

Eh eh ei tarvi, ei.

Kiva, jos joku ajattelisi noin minusta.

Enhän minä olekaan täydellinen, mutta keskiverto ehkä kumminkin. Kyllä se mulle riittää ja toivon mukaan eräälle naisellekin.

Olen kyllä oma itseni, jos pidätkin sitten minua täydellisenä niin sehän on vain plussaa.

Miepä halluun olla paras itteni. Mitäs siihen sanot?

Minusta tuollainen asenne on hyvä. Eihän kukaan ole täydellinen eikä tarvitsekaan olla.
Tietynlainen rento suhtautuminen auttaa osaltaan.

Sehän se, kun ei uskalleta näyttää sitä ominta itseään, vaan myötäillään joka asiassa ja yritetään miellyttää vaikka valehtelemalla, kun tykätään, mutta pelätään jätetyksi tulemista ja ristiriitaa juurikin sen vuoksi, jos toinen ei hyväksy omana itsenään kuitenkaan. Lopulta koko suhde alkaa ahdistaa tuota miellyttäjää ja hänellä on niin paha olla, että hänen itsensä on pakko vetäytyä pois.
Jokainen on erilainen, ristiriitojakin tulee väistämättä kaikissa suhteissa ja riitojakaan ei kannata pelätä. Mutta riitelykin vaatii taitoa molemmilta, että senkin jäljiltä saadaan molempia miellyttävä kompromissi aikaiseksi.