MINKÄLAINEN JÄRKKÄRI MINULLE?

200 millinen on varmaan hyvä objektiivi, mutta aika rajoitettu, jos on tarkoitus kuvata omaa koiraa. Itse ottaisin esim. 70-200 tai 55-250 zoomin sen kittizoomin lisäksi.

Kirkkaassa auringossa kannattaa käyttää esim. 200 ISO, mutta 70D:ssä on aika toimiva autoiso, jota käytän nykyisin paljon vaihtelevissa tilanteissa, esim. välillä pilvet auringon edessä tai välillä ulkona ja sisällä.

Tuo 70D on edullinen valinta ja ihan hyvä kompromissi. Teleobjektiiviksi 70 - 200 on hyvä. Muut zoomit jättäisin pois laskuista. Normaaliksi esimerkiksi joku 35 mm tai jopa f/2.8 24 mm STM pannari.

Tuosta 70 - 200 mm objektiivista on lukuisia erilaisia versioita. F/2.8 olisi paras, mutta ei liene tule kysymykseen nyt. Joku f/4.0 versioista on siis valinta. Yleisesti voi sanoa, että uudet versiot ovat parempia kuin vanhat.

Tuollaiseen käyttöön ottaisin mielummin vakaajallisen IS version, mutta se ei ole välttämätön. Ilman vakaajaa pärjää ihan hyvin. Noiden Canonin 70 - 200 mm objektiivien vakaajat ovat tiettävästi kaikki ainakin jotenkin toimivia ja ne saa tarvittaessa pois päältä. Muistaakseni noissa on mahdollisuus saada vakaaja pois päältä akseli kerrallaan, mikä on edellytys sille, että vakaajaa yleensä voi käyttää eläinkuvauksessa.

Liikkeen pysäyttäminen on kiinni valaistuksesta ja objektiivin valovoimasta. Kaikissa järjestelmissä on nopein suljinaika vähintään 1/4000 s. Käytännössä vain valo harvoin riittää sen käyttöön kohtuullisilla herkkyyksillä.
2,8/70-200 mm lienee liian kallis, mutta f4/70-200 is riittänee halvempana ja kevyempänä. 5,6 valovoimaiset on mielestäni pimeitä, mikä vaikuttaa myös tarkennuksen tarkkuuteen.
Kaikki riippuu käytettävissä olevasta rahasta.

Ehdotuksia lähinnä kahdenlaisia:
a) kaksi objektiivia, 35/2 ja makro (90 tai 100 mm). Ehkä kaksi erilaista runkoa. Polarisaatiosuodatin 35-milliseen objektiiviin ja kuvatessa valotuksen korjailua -1 aukkoa, että saadaan värikylläisyyttä taivaskuviin yms. Sumusuodatin pikkuteleen: maitomaisen vaalea linssi, joka ei vähennä terävyyttä, mutta loiventaa kontrastia ja lisää kimallusta valokohtiin. Näillä vehkeillä saa jo kuvattua monenlaisia aiheita.

b) Joku näppärä yleis-zoom, joka tuntuu kokeillessa omiin käsiin sopivalta ja vastaa kuvausaiheita. Esim. 35-105 tai mitä näitä on nykyään. Sitä mukaa, kun huomaa, että joitakin polttovälejä tulee käytettyä eniten, voi harkita valovoimaisempaa kiinteäpolttovälistä objektiivia tai telezoomia. Jollekin kuvaajalle normaaliobjektiivin polttoväli on tärkein, jollekin laajakulma 35 milliä, tai jollekin pikkutele 85 tai 100.

ISO-lukemista.
Valovoimaisesta objektiivista on monenlaisia etuja:
- nopeampien suljinaikojen käyttö. Automatiikka toimii nopeammin, tärähdyksiä vähemmän, liike-epäterävyyttä vähemmän
- mahdollista kuvata hämärämmässä ilman salamavaloa
- salamavalo riittää pidemmälle.

Jos itse nykyään ostaisin järjestelmää, niin ehkä jotain a-vaihtoehdon tapaista haluaisin. Rungon valinta sen perusteella, miten jämäkältä se tuntuu, eikä heppoinen nariseva muovilelu, jota ei uskalla yhtään puristaa. Valotuksen perusohjelmat riittävät, kuten aika-automatiikka ja P-ohjelma.

Et kertonut koiran rotua, sama kamera ei käy pystykorvalle ja mäyräkoiralle, ja lisäksi karkeakarvainen koira vaatii objektiiviltä erityisiä ominaisuuksia. Myös koiran väri vaikuttaa linssien valintaan, kuten myös liikkeiden nopeus.

Kiitos kaikille! Lisää saa laittaa jos voi :D

T. Ap

Koirankuvausobjektiivi:
Tamron SP 85mm F/1.8 Di VC USD, Canon
Tamron SP 90mm F/2.8 Di MACRO 1:1 VC USD ‐objektiivi, Canon