mitä teen? olen vain niin yksin, ei ketää joka tuntis samalla tavalla..vihaan itseäni, olen joks päivä sängyssä, kun en jaksa muuta..miksi olen edes elossa,kuolema olisi niin parempi, yksinäisyys tappaa minut vielä, vihaan vihaan tätä elämää...
olen yksin
shoomaker
7186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopeta itsesääli! mene ulos, hanki ystäviä. Kai sinä koulussa tai töissä käyt?
https://sekasin247.fi/
Tota kannattaa ainakin kokeilla.
Tietenkään kukaan ei tunne siten kuin sinä, koska jokainen ihminen on yksilöllinen kokonaisuus. Mutta on tokin iso joukko ihmisiä, joilla on samantyyppisiä ajatuksia.
Älä huolehdi. Yhtä aikaan kun perustoimeentulo on romutettu (siirretty Kelalle) ja kun sosiaali- ja terveydenhuolto romutetaan (Soteuudistus) käydään keskustelua eutanasian laillistamisesta. Eli lopullinen ratkaisu on lähempänä kuin arvaammekaan.
Minusta ns. lopullisen ratkaisun mahdollistaminen on turvaa tuova mahdollisuus jo pienestä saakka kidutetuille yksinäisille. En edes halua olla muille vaivoiksi. Se olisi inhottavaa.
Miksi olet käpertynyt sänkyysi ja väsynyt joka päivä ?
Mistä kaikki alkoi ?
Kuinka kauan sitä on jatkunut ?
Pohdiskele ihan aidosti miten saat itsesi reipastumaan !
Ihmisen on pakko ottaa vastuu itsestään jossain vaiheessa.
Karu totuus.
Ymmärrän että ole nuori ihminen. Kerro mitkä asiat sinua tuntuu nyt eniten risovan?
Aloittaja hyvin kuvasi, miltä hänestä nyt juuri TUNTUU. Minusta kommentit siihen ovat kovia, kylmiä, tuomitsevia. Kaikki vähiten masentunutta auttaa tyyli 'reipastu... tee sitä tai tätä, niin tai noin'. Miten olisi läsnäolo, vaikka tämä onkin vain virtuaalinen kohtaamispaikka?
Aloittajalle. Meitä ihan oikeasti on paljonkin, jotka voimme tuntea ihan samalla tavalla, kuten kysymyksesi esität. Minäkin koen välillä just noin, ihan kaoottisen autiolta tuntuu kaikki, ei ketään, ei mitään, miten saisi yhteyttä. Tosin sitten, kun hieman tilanne voimistuu pyrin menemään jotakin, mitä tahansa ihmiskontaktia kohti. Vähintään kaupungille tai puistoon kävelemään. Jo linnun näkeminen ilahduttaa, siitä saa kuin kaverin, elävän olennon hetkeksi. Kun on noin paha olo, elämästään ei tosiaan tykkää, fiilis on niin huono ja kaikki näkyy tummana. Saada aukkoa tähän jumitilaan? Niitä kuluneita ajatuksia minullakin sinulle on, jotta mene jonnekin puhumaan tilastasi. Puhu vaikka tuntemattomalle ihmiselle liikenteessä, siellä puiston penkillä. Puhu jollekin kuuntelemaan tottuneelle, niitä voi saada rahattakin. Sitten vielä erikseen ammattiauttajien pakeille meno kannattaisi, terveydenhoitaja jne., tiedät näistä varmaan. Entä joku sukulainen tai tuttu, jolta ihan pyytäisit tapaamista kertoen, että haluaisit jutella. Toinen ihminen avartaa kummasti omaa oloa! Itse olen näin lukuisia kertoja päässyt tuosta taas eteenpäin. Sitten vähitellen voi saada yksinäisyyden monttuunkin jonkin säteen.