Varattuna ihastuminen ei ole helppoa, jos ihastuminen muutoinkaan aina niin helppoa olisi.
Käy läpi sisäistä ristiriitaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Moni haluaisi tehdä oikein, eikä tuottaa pahaa oloa omilla teoillaan muille.
Kun
Miltä teistä varatut on tuntunut ihastua toiseen? Millaisia ajatuksia, tuntemuksia se on teissä herättänyt?
Käy läpi sisäistä ristiriitaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Moni haluaisi tehdä oikein, eikä tuottaa pahaa oloa omilla teoillaan muille.
Kun
Miltä teistä varatut on tuntunut ihastua toiseen? Millaisia ajatuksia, tuntemuksia se on teissä herättänyt?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ihastuminen ja rakastuminen kun ei kysy lupaa aikä aikaa, ei siinä ole mitään pahaa. luonnollinen asia ja tekee onnelliseksi.
aikanaan ihastumiset loppuu kun ei ole missään tekemisissä ihastuksensa kanssa, itsellä ainakin toimii näin
Niin, tulisesti ihastuminen ajoi eroon exästä josta olimme jo niin useasti keskustelleetkin.. Joku piteli meitä kuitenkin yhdessä mutta mikään ei voita rakkautta ja aitoa tunnetta toiseen.
Erosin, jäin yksin. Se harmittaa tietty etten saanut vastakaikua tunteilleni, mutta en todellakaan voisi olla suhteessa ilman tunteita enää tulevaisuudessa.
Löysin jotain ennen kokematonta, kaunista.
Niin, joskus käy näin ja ehkäpä ihmisenä tarvitsin näpäytystä koska onhan se nyt väärin lähteä ja erota pitkästä suhteesta tulisen rakkauden (yksipuolisen) vuoksi ja saada aina kaikki mitä haluaa..
Onhan se väärin.
Tuntuu todella raastavalta tälläkin hetkellä!Hetkiä on ,jolloin ottaa vatsan pohjasta kun muistelee toisen kosketusta ja kasvojen ilmeitä ja kuinka kauniisti minulle puhui.Ja sitten taas niitä hetkiä,kun tuntee syyllisyyttä sen "oman"puolesta ja tuntee itsensä paskaksi ihmiseksi!Ja taas kumminkin ikävöi toista!!
Voimakas ja pitkään kestänyt ihastuminen herätti mut huomaamaan, että oli aika erota pitkästä huonosta liitosta viimeinkin. Se myös antoi uskoa itseeni. Mitään sopimatonta ei tapahtunut ihastumisen kohteen kanssa ennen eroa eikä sen jälkeen. Tunne oli molemminpuolinen ja siitä puhuttiin, myös hän oli varattu.
Ihastuminen ei siis ollut syy eroon, se oli vahva merkki josta tiesin että jos aion vielä elää joskus onnellisena, on muutettava suuntaa vaikka se kuinka pelottaisi.
Nostan suuresti hattua sinulle! Oikeastaan ihan kaikesta siitä, miten kirjoituksesi perusteella toimit. Toivoisin, että kaikki varattuna ihastuneet osaisivat toimia noin. Puhua asiasta, ajatella tilannetta syvemmin. Ajatella, että jos kyse on voimakkaasta ja pitkään jatkuneesta ihastuksesta, miksi niin on? Onko ihastuksen kohde jotenkin aivan erityinen ja/tai onko kenties oma suhde huono, onko suhteessaan oikeasti onnellinen jne.
Erityisen suuri hatunnosto siitä, että uskalsit tehdä tuon ratkaisun, ajatella asioita pidemmälle ja ajatella tulevaisuutta ja onnellisuuttasi. Ja vielä ilman, että tiedossa oli mikään vaihto suhteesta toiseen.
Tuntuu, että suuri osa varatuista ihastuneista jää vain vellomaan sellaiseen epämääräisyyteen pitkäksikin aikaa. Tunteita on monenlaisia, mutta tunteita, toiveita ja haluja ei oikein sen kummemmin ajatella tai selvennetä edes itselle. Saati sitten, että ajattelisi asiaa juuri jotenkin tuolla tavalla syvällisemmin, pidemmällä tähtäimellä, miettisi, mistä on kyse. Ja että uskaltaisi rohkeasti tehdä pelottaviakin ratkaisuja onnensa eteen.
Lukiessani ylempiä kommentteja ennen kuin luin kirjoittamasi, ajattelin, että täytyy kysyä, ajatteleeko varatut ihastuneet tällaisia asioita ollenkaan vai jäävätkö he tosiaan vain vellomaan pitkiksikin ajoiksi.
Ja n. tunti sitten kotiin tullessani ajattelin, että jos joskus olisin siinä tilanteessa, että olisin ihastunut ja varattu, tekisin kyllä kaikkeni selventääkseni tunteeni ja tilanteen suuremmassa mittakaavassa itselleni. Ajattelisin, mitä oikein haluan ja mitä ketäkin kohtaan tunnen. Minulle tärkeää olisi myös pyrkiä hoitamaan asiat kunnialla kaikkia osapuolia kunnioittaen, niin, että kummallekaan herroista ei jäisi tilanteessa sellainen olo, että heillä tai heidän tunteillaan olisi leikitty. Puhua asiat ja rehellisesti selvittää ajatukseni ja tunteeni myös heidän kanssaan.
Jotenkin tuntuisi tosi oudolta olla pitkään todella ihastunut johonkuhun ja samalla jatkaa vanhaa suhdetta niin kuin ei mitään olisikaan. Ainakin, jos tunteitaan ei olisi tarkkaan selvittänyt itselleen.
Varattuna voi toki ihastua, kunhan ei rakastu. Puolisosta pitää ensin erota ja vasta sitten voi rakastua uuteen. Tämä on säädetty laissa ja myös katekismuksessa.
Tsih. Laki se hyvin "sääteleekin" tunteita. Ei ziisus.
Ei ole oma valinta. Todella vaikeaa lopettaa tunteet, vaikka yrittäisikin.
sama tilanne minulla, muutama vuosi jo mennyt mutta kiintymys vain kasvaa.
Itselläni sama tilanne. Kun esim. loma-ajat on saattaa tunteet laskea, mutta yksi flirtti, silmiin katsominen jne taas liekki roihuaa sisälläni. Toista vuotta täälläkin. Varattuna minäkin varattuun.
Niin ristiriitaista, kun ei halua pettää ketään ja silti ne tunteet vain on kiusaamassa.
Itse olen miettinyt usein tunteeko mies samoin? Meillä oli joitain vuosia sitten "tauko" flirtissä. Miehellä oli silloin uusi parisuhde, minä raskaana jne. Oltiin vain työkaverit. Ei juuri juteltu. Mies on pyytänyt minua joskus ns. viettämään aikaa kanssani, mutta en silloin lähtenyt. Pidin häntä liian hyvänä miehenä minulle. Nyt taas ollaan kipinää nostatettu muutama vuosi... tai minun kipinääni. En tiedä hänen tunteistaan mitään todellista. Ihan paska tilanne. Varattuna ihastua varattuun, vuosien jälkeen.
Noin joskus käy.
Olin hiukan, mutta ei se olisi kannattanut kun ei ole enää mitään tunteita.
Varattuja perheellisiä työkavereita. Esteitä vaikka muille jakaa.