Olen yksinäinen kun hänestä ei ole kuulunut tänäänkään. Tiedän että käyn mielessä, mutta hänellä ei ole asiaa, ei kiinnostusta kysyä kuulumisia. Hän ei ikävöi minua, ei kaipaa kosketustani kuten minä häntä. Haluaa pitää etäisyyttä siksi ettei enempi satuttaisi minua ja siksi ettei tunne minua kohtaan mitään erityistä kuten on kertonut. Se surettaa ja tuntuu niin pahalta.
Yritän olla ajattelematta häntä ja olla iloisella mielellä, mutta eihän se onnistu. Joku harmaus täyttää tämänkin päivän.
Eikä mun tarvitse tätä hänelle viestillä kertoa, koska tiedän senkin ettei hän halua tietää mitä nyt tunnen. Se vain ahdistaisi häntä koska hän ei voi vastata tunteisiini.
Todennäköisesti viestii jollekin toiselle, mitäpä minä hänen hyvää päiväänsä pilaamaan.
Siksi kirjoitin tähän.
Jos vaikka joku kohtalotoveri lukisi, olisi samoin ajatuksin yksin juuri tänään.
Yritän olla ajattelematta häntä ja olla iloisella mielellä, mutta eihän se onnistu. Joku harmaus täyttää tämänkin päivän.
Eikä mun tarvitse tätä hänelle viestillä kertoa, koska tiedän senkin ettei hän halua tietää mitä nyt tunnen. Se vain ahdistaisi häntä koska hän ei voi vastata tunteisiini.
Todennäköisesti viestii jollekin toiselle, mitäpä minä hänen hyvää päiväänsä pilaamaan.
Siksi kirjoitin tähän.
Jos vaikka joku kohtalotoveri lukisi, olisi samoin ajatuksin yksin juuri tänään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko ihan varma ettei se odota sulta viestiä? Entä jos se ihmetteekin miksi et laita viestiä... ja silläkin on harmaa päivä. ?
Voi... se onkin kurja kun tuohon toivonrippeen kuoppaan niin helposti sydämensä nyrjäyttää! Olen minä senkin siis tehnyt. Tulee kohtelias vastausviesti josta tietää heti, ettei toinen halua jutella enempiä. Se vasta kurjalta tuntuukin!
Kyllä se vaan on niin kanssakaipailijat, että jos kaivattu olisi oikeasti kiinnostunut, ei hän toimetta odottelisi. Puhelin äännähtäisi ja ruudulla lukisi vaikka "moikka, mitäs touhuilet siellä? :)"
Ikävöin sua niin paljon, etten uskalla edes viestitellä, odotan vain jolloin tulet juttelemaan.
aivan samoin minä hänestä...naisesta.
Mitäs te ootte tehneet kun ette uskalla viestiä laittaa?
Ainahan sitä voi edes pikkaisen koittaa kepillä jäätä ja kattoa mitä vastaa vai onko hiljaa. Toinen miettii kelpaako vielä ja toinen huutelee vaan metsään. Ap sentään on kokeillut vaik pakit tuliki.
Ei mitään, mutta ujous :(
Ette laita viestiä vaikka voisi saada vastauksen ja kaikki mahdollisuudet vielä avoinna! Haloo. Toiset suree aidosti sitä ettei vastakaikua tullut, se on raastavaa.
Kun selaan näitä kirjoituksia.
Vaikea joskus tunnistaa.
Olen jo luovuttanut S naisen suhteen. Pidän häntä enää kaverina. Ei sille minkään voi jos ei kiinnosta.
Oletteko puhuneet kaiken auki? Onko kyse tosiaan siitä että ei kiinnosta (sinua ei kiinnosta enää, vai häntä ei kiinnosta, mikä ei kiinnosta?) Kaikkeen ei voi vaan ryhtyä jos elämäntilanteet ovat mitä ovat. Asioiden vastuunottaminen, järkevyys, asioiden huomioiminen syvemmin ja laajemmin.
Siniä siis tarkoitat, jotenkin tutunkuuloista mitä olet joskus avautunut.
Täällä yks kaipaava. Neljä kuukautta siitä kun mies sanoi että ei ole kiinnostunut, tapailtiin silloin jonkin aikaa. Joskus harvakseltaan kuulumisia on vaihdettu, mut sekin vähä yhteydenpito sattuu. En vaan kehtaa sanoa et olen näin säälittävä etten pystyisi edes kaverina vaihtaa paria hyvää päivää-viestiä, me kun ei edes päästy seurustelu-asteelle.
Yhä odotan ja toivon aamulla hyvän huomenen toivotusta sydämin ja illalla yöpusua viestillä. Ne ihanat ajat ovat ohi, ei hän mua silleen enää ajattele, tuskin edes aina muistaa mun olevan olemassa. Mä mietin edelleen häntä kun herään ja viimeiseksi ennen kuin nukahdan.