Jossen olisi saanut ensimmäistä paniikkikohtaustani syksyllä 2014 en olisi mennyt niin pois tolaltani ja ollut niin vihainen kaikille.. Se oli pelottava kokemus ja silloin aloin todella pelätä oman terveyteni puolesta. Aloin myös karttaa ihmisiä pahan oloni vuoksi.. En itsekkään ymmärtänyt miksi voin niin kovin huonosti silloin.. Olen pahoillani.
Olen järkyttynyt kaikesta
uuvuksissakaikesta
2218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onko m->n ? Toi ajankohta täsmää.
Paniikkikohtauksenko takia olet katkera? Anteeksi nyt, ei pitäisi vähätellä ongelmaasi, mutta aika pienestä katkeroidut!
Sain itse ensimmäisen paniikkikohtauksen vuonna 1999 koulukiusaamisen takia. .
Sen jälkeen olen saanut aina toisinaan paniikkikohtauksen. Yleensä jos koen jotain järkyttävää, niin se ensireaktio hetkillä jolloin alkaa ymmärtämään tilanteen se paniikkikohtaus tulee.
Olen olut väkivaltatilanteissa/onnettomuustilanteissa ja niiden aikana olen vain toiminut tilanteen vaatimalla tavalla, mutta kun tilanne on ollut ohi ja minä turvassa, tapahtunut selkiytynyt minulle ja mennyt ymmärrykseen niin shokki on kulkenut lävitseni ja paniikkikohtaus.
Joskus voimakas ahdistuneisuus johonkin tapatumaan liittyen laukaissut paniikkikohtauksen, yöllisiä unien aikana tapahtuvia paniikkikohtauksia sain myös joskus usein. Painajaisiin liittyviä. Vuosiin ei minulla ole ollut enää mutta tiedän että saan niitä kyllä jos jotain järkyttävää tapahtuu. Esim. jos vanhempani kuolee tulen varmasti veteleen paniikkikohtaukset.
Toiset on herkempiä ja alttiimpia reagoimaan paniikkireaktiolla. Se on eräänlainen suojautumistapa joka tavallaan opitaan
Minusta se on mielenkiintoista katsoa kuinka kauan itsellä menee aikaa kun se paniikkikohtaus tulee jonkun järkyttävän uutisen jälkeen minulle.
Mielenkiinnosta haluaisi ottaa kellosta aikaa, että monta tuntia mieleni suojelee minua tiedolta ja kauan sitä tietoa minulle pitää osissa syötellä että kestän sen.
Se on mielenkiintoinen tapahtumaprosessi ja se hetki kun se lopulta sinne ymmärrykseen menee tuntien ehkä päivienkin päästä ja paniikkikohtaus lyö läpi kehon yhtäkkiä aallonlailla. Ikävä tunnehan se, mutta oikeastaan ihmisen kiintoisaa psyyketoimintoja-
Paniikkikohtaushan on ahdistusen ylilyönti. Ahdistus taasen syntyy jostain asiasta joka ihmiselle vaikea, traumaattinen. Tunteet mitä ahdistus todellisuudessa on todella monimuotoinen mytty useita tunteita. mm. Pelkoa, häpeää, surua
Ihmisen pitää käsitellä omassa päässä se mistä se ahdistus kumpuaa. Esim. sosiaaliset tilanteet jos aiheuttaa ahdistuneisuutta joka johtaa paniikkikohtaukseen syynä voi olla mm. huono itsetunto, itsensä häpeäminen ja nolatuksi tulemisen pelko. Sitten voi alkaa miettiä että mikä/mitkä oman historian tapahtumat ovat ehkä aiheuttaneet tämän ja sen jälkeen alkaa miettimään että miten opettaa itsensä siitä ulos, sillä MUUTKIN MOKAA.
Joskus voi auttaa vaikka istua kaupungin keskustaan kahvilaan tai katupenkille ja alkaa seuraamaan ihmisiä. Katsella kaikkia niitä erilaisia persoonia, miten kaiken näköisiä, kokoisia ihmisiä menee siellä seassa. Osa hyvinkin omalaatuisia. Sitten niitä jotka meinaa ajatuksissaan kävellä tolppaa päin tai avaa ovea jossa lukee "työnnä" vetämällä taikka niitä jotka kompastelee kynnyksiin ja rotvallinreunoihin.
Silloin alkaa huomaan että todellakin ne muutkin mokaa ja kaikki silti tuonne sekaan mahtuu.
Paniikkikohtauksiin auttaa myös ihan vain tietoisuustaitojen opettele ja ajatuksien tietoinen siirto pois ahdistusta ja paniikkia aiheuttavasta asiasta. Itse siirrän ajatuksey väkisin muuhun tekemällä muuta.
Ei ole mikään katkeruuden syy. Noista oppii ulos kyllä.
Yhden vinkin annan: Älä syö bentsoja siihen. Kahvia ja alkoholiakin kannattaa välttää liiallisena.