Erosin kirkosta noin puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen elämänlaatuni on kohonnut huomattavasti!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Olen huomattavasti itsevarmempi kuin aikaisemmin, enkä enää välitä niin paljon mitä ihmiset ajattelevat tekemisistäni, pitävätkö he niitä oikeina tai normien mukaisina, tms. ihan tarpeetonta huolehtimista.
Tämä on heijastunut kaikille elämän osa-alueille, minulla on vihdoin vapaus toteuttaa itseäni! Olen onnistunut saamaan paljon uusia ystäviä, ja loistavan työpaikan, kiitos uuden itseluottamukseni!
Huomaan, että ottamalla vastuuta itsestäni, ajatuksistani ja teoistani, pääsen parempaan lopputulokseen, ja tiedostan paremmin tekoni ja niiden seuraukset!
Huomaan myös pohtivani asioita useammasta näkökulmasta, ja koen enemmän empatiaa muita ihmisiä kohtaan!
Aiemmin kirkko kahlitsi suuresti arvomaailmaani ja käyttäytymistäni, joten on kuin olisin päässyt eroon valtavasta riippakivestä!
Enää en kirkkoa kaipaa, toivon kaikille vähänkään epävarmoille rohkeutta alkaa toteuttamaan itseänne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
edustaa kirkkoa elämässäsi?
Olit kirkon edustaja 24 h vuorokaudessa. Ei sätä painoa tietenkään kestä, koska seurakunnan työntekijätkin ovat vain 8 h päivässä töissä.
Olet ottanut turhaa lastia harteillesi. Minun elämääni se kirkko ei rasita yhtään. En kanna huolta siitä mitä kirkolle kuuluu. Sehän on maallinen organisaatio organisaatioiden joukossa.
Eikös seurakunnan/kirkon pitäisi olla hengellinen?
ei oo kirkon jäsenyys haitannut tippaakaan!
Ei kirkkoon kuuluminen ole, kuin kirkollisveron maksamista. Sekin niin pieni, etten ole edes harkinnut kirkosta eroamista.
En tule ehkä edes eroamaan.
Mutta VL-uskon jätettyäni tunnen nykyään itseni paljon itsevarmemmaksi.
En kestänyt sitä alituista paskanjauhantaa, mitä veeällät kokouksissaan harrastivat.
Eikä yhteiset tuokiotkaan mitään kivoja ollut. Seurailtiin vain muiden tekemisiä. Itse yritin täyttää malliuskovaisen merkit, mutta
olin silti paskanjauhannan kohteena.
en tiedä miksi, uskoin ihan, kuin vl:t uskoo. Luulivat, että kuuntelen "maailmallista" musiikkia.
Olin tarkkailun alla vuosia.
Kauan ei sitä tarkkailua jaksanut.
Kuvioon tulivat popin kuuntelut jne "synnit".
Aloin nauttiin siitä, ja vähitellen hävisivät kaikki karut helvettipelot.
Nyt kun olen ollut jo vuosia erossa uskosta, olen huomannut, että olen paljon rohkeampi.
Uskallan ajatella omilla aivoilla, eikä tarvitse enää osallistua skeidanjauhantatuokioihin!
VL:t väittävät, että olen rappiolla. En välitä heidän kommenteista mitään. En pidä heihin edes yhteyttä. Olen luonut aivan uuden ystäväpiirin ja kiusaajiakin on huomattavasti vähemmän.
Olen nykyisin paljon empaattisempi, työkavereiden mielestä olen kuulemma iloisempikin.
Yksi työntekijä kysyikin, että miksi olet nykyään noin iloinen, ja tarmokkaampikin.
Eikai siihen osannut muuta vastata, ku
olen jättänyt uskon. Sen joka on yksi maailman tuomitsevimmista uskonnoista.
En ole enää uskossa ollenkaan. En silti halua erota kirkosta. Eihän kirkko oo tehnyt mulle mitää pahaa.