NARSISTI SAARNATUOLISSA

jatkuu ---
Hälytyskellojen pitäisi alkaa soida, kun esimerkiksi parikymppinen nuori jakelee jumalallisia viisauksia niin liikemiehille, poliitikoille kuin kirkonmiehillekin. Kysymyksessä ei suinkaan ole vahva osaaminen ja itsetunto, vaan jäsentymätön, ulkoa ohjautuva persoonallisuus, joka reagoi kulloisiinkin olosuhteisiin juuri häntä ympäröivien odotusten mukaan. Kyseessä on ihminen, joka ottaa käyttöönsä kulloinkin tarvittavan naamion. Narsistin itsevarmalta näyttävä kuori on todellisuudessa hyvin hauras ja ohut. Sen mureneminen on vain ajan kysymys.
NARISTI-nimityksen takaa löytyvä muinainen tarina kuvaa hyvin narsismin todellista luonnetta. Tarun mukaan Narsiskos-niminen nuorukainen rakastui omaan peilikuvaansa. Nähdessään kasvojensa heijastuvan lähteen pinnasta, hän ei päässyt irti tuosta kuvasta. Nuorukaista etsimään lähteneet löysivät lähteen reunalla kukkivan narsissin, muistutuksen ihmisestä, joka rakasti epätoivoista omaa heijastustaan saamatta koskaan vastarakkautta.

Narsisti ei siis rakasta yleisöään, mutta ei hän todellisuudessa rakasta itseäänkään. Hän tarvitsee yleisöä peilatakseen siitä itsensä. Ilman tuota peiliä häntä – siis hänen heijastustaan – ei ole olemassa. Hän on riippuvainen peilikuvastaan, jota hän rakastaa – ja siten myös yleisöstään. Yleisö on siis narsistille väline tulla itselleen näkyväksi. Siinä hän näkee vaikutusvaltansa heijastuksen, ja kuvittelee tuota vaikutusta omaksi minäkseen.

Kun peili syystä tai toisesta särkyy ja todellisuus narsistin todellisesta hauraudesta paljastuu, muuttuu tilanne kestämättömäksi. Narsisti ei siedä itsessään näkemäänsä heikkoutta ja kasvamattomuuttaan.

NARSISTINEN persoona ei kuitenkaan tunne masennusta normaalin ihmisen tavoin. Narsistille tyypillinen käytös on ON/OFF -käyttäytymistä. Hän ei uuvu, vaan hän romahtaa. Hän ei taivu, hän katkeaa. Narsisti ei jousta, hän repeää. Siksi narsistilla on hyvin usein oma salainen elämänsä, johon saattaa liittyä riippuvuuksia. Ei ole lainkaan ihme, että korkeuksiin korotettu julistajan kuullaan harrastavan uhkapeliä, tai että hän on päihderiippuvainen, tai että hänen kuullaan harrastavan seksuaalisia perversioita.

Kristillisissä piireissä tällaiset ilmiöt tulkitaan mielellään satunaisiksi ”lankeemuksiksi”, vaikka asiaa tuntevat ymmärtävät niiden kuuluvan olennaisesti juuri tämän tyyppiseen käyttäytymiseen. Skandaalit kuuluvat narsistin elämään kiinteästi, kuin junavaunut veturin perään.

Paljastuessaan voi narsistinen persoona ongelmien selvittämisen sijaan kehittää ympärilleen melkoisen draaman. Seurakunnan kirjanpidossa ilmenevien epäselvyyksien paljastuessa, saa ikävään välikäteen joutunut narsisti-pastori yllättäen sydänkohtauksen. Sen järkyttämänä johtokunta keskittyy tilintarkastuksen sijaan pastorin hoivaamiseen syyttäen itseään siitä, että he tulivat aiheuttaneeksi epäilyksillään pastorin sairastumisen. Kukaan ei kuitenkaan lopulta koskaan tiedä, oliko kohtaus todellinen, vai tuliko se ikään kuin tilauksesta.
Vaikka edellä kerrottu esimerkki saattaa jonkin mielestä kuulostaa kaukaa haetulta, se on kuitenkin otettu tosielämästä. Narsistiset julistajat ovat nimittäin tunnettuja siitä, että he ovat luoneet uskomattomia tarinoita pitääkseen yllä yleisönsä mielenkiinnon ja tarvittaessa suojellakseen rakoilevaa mainettaan. Historia tuntee tarinoita kidnappauksista, ryöstöistä, tappouhkauksista ja selvittämättä jääneistä väkivaltarikoksista, joiden uhriksi narsisti väittää joutuneensa. Yhteistä näille tarinoille on, että niille ei yleensä ole löytynyt todistajia ja että niiden virallinen tutkinta on yksi toisensa jälkeen loppunut tuloksettomana.
--- jatkuu

--- jatkuu

LOPPUJEN LOPUKSI narsisti saa legendoista yhä uutta nostetta omalle ainutlaatuiselle maineelleen. Kaikki saakin alkunsa yleensä yhdestä hyvästä tarinasta. Sen jälkeen sankaritarina seuraa toistaan. Tiedämme tarinoita meidän aikamme profeetoista, jotka jo lapsuudessa ovat kertoneet kohdanneensa enkeleitä, jotka ovat tuoneet heille viestin heidän ylivertaisesta kutsumuksestaan. Olemme kuulleet kerrottavan koulukiusatusta pojasta, josta kasvaa hetkessä ihmeellinen jumalanmies. Ei ole yllättävää, jos tähänkin tarinaan liitetään kertomuksia uhkailusta, sabotaaseista, ja väkivallasta – henkeäsalpaavia tarinoita, joille ei löydy mitään todisteita.

SYMBIOOSI narsistisen saarnamiehen ja häntä palvovan yleisöön välillä näyttää olevan ilmeinen, sillä ihmiset pitävät mielellään totena sitä, minkä toivovat olevan totta. Narsisti puolestaan osaa vastata tähän nälkään. Hän elää yleisönsä odotuksista. Valitettavasti pää tulee vetävän käteen aina ennemmin tai myöhemmin. Jossakin vaiheessa utopia irtautuu liiaksi todellisuudesta. Todellisuus tavoittaa utopioihin paenneen. Karismaattinen johtaja jää yksin pienen, mutta uskollisen kannattajajoukkonsa kanssa.

Ongelma ei kuitenkaan ole ratkennut sillä, että yksi tähti narsistien taivaalla himmenee. Aina on tulossa uusia, jotka oivaltavat oman erityisen merkityksensä ja lahjakkuutensa. Ja jo muutaman hetken kuluttua yleisökin on valmis ”uskomaan vielä tämän kerran.”

KILTTIEN KRISTITTYJEN vahvuus ei ole koskaan ollut faktojen tarkastaminen. Tällainen kiltteys on kuitenkin vähintään yhtä epäterve ilmiö kuin sitä hyväksikäyttävä narsismikin. Ne ruokkivat toinen toistaan. Narsisti ei koskaan laita pistettä omille pyrkimyksilleen, sen vuoksi vastuu jää hänen yleisölleen. Vai kuuluuko kristillisyyteen uskovien sitoutuminen kritiikittömään henkilöpalvontaan?

Älä koske voideltuun!

Tutulta kuulostaa, kun katsoo TV7-kanavan julistajia.

Eikö raamatussakin sanota että:totuus on tekevä teidät vapaiksi.Uskallettaisiin olla sellainen kuin oikeasti ollaankin ja siltä pohjalta lähdettäisiin.Ei epämääräisiä näkyjä eikä unia vaan ihan reaalipohjalta toisia tukien ilman pelkoja ja ennakkoluuloja.Jumala on luonut jokaisen ihmisen sellaiseksi kuin hän on,vaatii joskus kanssaihmisiltä kypsyyttä ymmärtää tämä.Elämä itsessään tuo sitä elämänkokemusta mitä nuorella ei voi vielä olla ja moneen asiaan suhtaudutaan mustavalkoisesti.Tuomarointi ei ole ihmisten asia,elä ja anna elää.

Olipas poikkeuksellisen viisasta tekstiä. Tämän soisi lukevan oikein ajatuksella varsinkin heidän, jotka niin kovin helposti lankeavat milloin minkin karismaatikon pauloihin.

Haasteellista on saada hurmoksen jo kokeneita irtautumaan ihailemansa "johtajan" otteesta. Tilanne muistuttaa päihderiippuvaisen tilannetta. Ennalta ehkäisy toimisi parhaiten, mutta miten tavoittaa nämä riskiryhmässä olevat ihmiset?

KUN NARSISTI riisutaan naamioistaan, ja profetan roolivaatteen alta paljastuu masentavan arkinen todellisuus, on hänen opetuslastensa tehtävä tärkeitä valintoja.

1) Yhteisön on päätettävä, jatkavatko he utopian ylläpitämistä ja pönkittämistä, vai astuvatko he häpeästä huolimatta valoon tosiasioiden kanssa. Julkisuuteen nousseet asiat ovat usein vain jäävuoren huippu. On tärkeää, että pidempään jatkunut salailu lopetetaan ja asiat puidaan avoimesti ja tarvittavassa laajuudessa.
Pahinta on, jos yhteisö väittää: Tämä tuli meille täytenä yllätyksenä...! Näin valhe muuntaa vain muotoaan, eikä tervehdyttävää prosessia käydä riittävän syvältä.

2) Yhteisön sisällä vaikuttavien on syytä avoimesti pohtia myös sitä, milloin ja missä vaiheessa varoitussignaalit kytkettiin pois päältä? Mitä valintoja tehtiin, vaikka varotuskellot soivat monilta suunnilta?
Polku takaisinpäin, paluu menneisiin valintoihin, ei tarkoita toistensa syyttelyä, vaan se on rehellistä itsetuskistelua. Menneitä ei voi muuttaa, mutta menneistä virheistä oppimalla voi muuttaa tulevaisuutta.
Ilman tällaista rehellistä itsetuskistelua jää todellinen muutos kokematta, ja eipä aikaakaan, kun edessä ovat uudet haverit.

3) Yhteisön on myös kannettava vastuunsa niistä pettyneistä ihmisistä, joille se profeettansa johdolla on jaellut valheellisia lupauksia. Valitettavan usein narsistista saadaan syntipukki ja "kaiken pahan alku", mutta todellisuudessa juuri yhteisö nosti hänet arvoon arvaamattomaan ja pönkitti hänen vaikutusvaltaansa. Siksi vastuu on myös hänen opetuslapsillaan.
Kristillisissä järjestöissä tulisi todellisen muutoksen olla perusteellisempi ja syvällisempi, kuin mitä iltapäivälehtien lööpit kertovat.

4) Yhteisössä vastuussa olleisen, narsistin lakeijoina häärineiden, ei kannattaisi aivan heti etsiytyä vastaaviin vastuisiin ja tehtäviin missään muussa yhteisössä. Työ ei suinkaan aina ole lääke tällaisiin pettymyksiin. Se voi olla kyllä pakopaikka, mutta ei lääke.
Paluu todellisuuteen voi olla karu ja ankea, mutta terveellinen. Utopioista arkeen laskeutuminen paljastaa myös sen, kuinka todellinen ja oikea on heidän Jumalansa/jumalansa. On syytä vakavasti kysyä, onko heidän jumalansa ensinkään Jumala, jos tämä ei kestä totuuden kohtaamista.

Valitettavasti joskus narsistin uskonyhteisön romuttuneista raunioista joku löytää käyttökelpoisen osoiterekisterin. Löytö on kullanarvoinen aarre uudelle narsistille : valmis asiakasrekisteri jo kertaalleen vaikutteille alttiiksi todetuista hyväuskoisista opetuslapsista.

KUN KOKKOLASSA vaikuttanut nuori karismaattinen julistaja kirjoittaa jäähyväisensä kannattajilleen, kirjoitus noudatta jokseenkin tutuksi tullutta kaavaa.
"Reilut pari viikkoa sitten jouduin vakavaan onnettomuuteen, johon keskeisellä tavalla vaikutti oma väsymykseni. On Jumalan suurta varjelusta, että istun tässä kirjoittamassa tätä tekstiä..."
( https://www.facebook.com/Patrick-Tiainen-Official-1133806926692318/?fref=ts )

Jälleen kerran on tapahtunut jotain hyvin dramaattista. On joku laskenut, monesko tämä tämän kertainen hengenvaarallinen onnettomuus mahtoi olla?

Kuten sanottu, syy tällaiseen ei ole ainoastaan profeetaksi korotetussa itsessään. Vastuun kantaa myös hänen kannatajajoukkonsa, jonka odotuksia ja toiveita hän on pyrkinyt tätyttämään.

Kukaan ei ota vastuuta. Nyt vain peitellään kaikkea inhimillisen väsymyksen varjoon. Ihmiset uskovat kaiken ja pastori lähtee pienelle lomalle ja hetkeksi jättää seurakunnan tehtävät. Ihmiset jäävät odottamaan kun pastori saapuu takaisin uuden voitelunsa kanssa...

Hyvä aloittaja "EiMItäänUUtta"- nimimerkki. LÄHDEVIITE kannattaa laittaa tekstien perään ja teksti lainausmerkkeihin, JOS nuo alussa olevat pitkät jutut on kopioitu jostakin kirjasta tms. Jos ne taas ovat omaa tuotantoasi, lähdeviitteen puuttuminen on ok ja pyydän anteeksi huomautustani.

luin noita fasepookin juttuja ja ei voi muuta sanoa että voi millaista sielullista roskaa melkein kaikki kommentit ja suuri osa tottaka naisten yhyysydänitkujuttuja!

voi suomen mukauskovia huhheijaa mikä ihme teitä oiekin cvaivaa kun ette erota kuuta auringosta hah!!

siis jonkun pojannulikan hengettömiä tunnepurkauksia aamennetaan ja hypitään ilosta hah ei voi uskoa tätä päivää todeksi.

Narsisti tarvitsee uhrin. Mielenkiintoiseksi menee, kun havaitaan uhrien toistuvasti hakeutuvan narsististen johtajien höpläyttämiksi. Ovatko uhrit oikeasti uhreja vai nauttivatko he sadomasokismista?

Minä menetin luottotietoni narsistin takia,uskovaispiirissä. Eikö ole narsisti merkki,että tavallinen duunari järjestää itse itselleen isot synttärit ja ne ovat julkisella pailalla kaikille avoimet. Lehdissä itkee avioerojaan,joissa ei tietenkään itse ole mitään väärää tehnyt. Mutta luulisi ihmisten äkyävän,toki uskovissa löytyy sitä hovia narsistille. Uskovat ja ihailevat naurettavaa narsistia,joka nauraa kuvissa typerä ilme naamallaan...

Miksi antaa näille saarnaajille rahaa? Jos ei anna rahaa, narsismikin hiipuu ja saarnaajasta tulee tavallinen kuolevainen. Raha toimii siis motivaattorina. Sinänsä hölmöä, muuta näin se on. Jokaisen karismaattisen uskontunnustuksen saarnaajan perimmäinen tarkoitus on rikastuminen, ei uskossa vaan rahassa.

Aina kun löytyy rahaa jonka haltija on höynäytettävissä, löytyy myös tuolle rahalle ottajia. Ehkä yleisin tapa saada löysä raha omiin liiveihin ovat katteettomat lupaukset. Tämä jos mikä on uskonnon varjolla helposti toteutettavissa. Ihan perusjamppa ei vie toisen omaisuutta, mutta narsistille se ei tee tiukkaa, hän jopa nauttii saadessaan huiputettua omasta mielestään itseään tyhmempiä lajikumppaneitaan.