Ensin on se että siinä toisessa jotain todella ihmeellistä sekä näet hänessä jotain sellaista hyvää mitä muissa ei ole. Hän on voinut kohdella sinua hyvin tai ehkä jopa hieman huonosti, mutta silti suurimmaksi osaksi näet ihmisen hyvänä. Sellaisesta irti päästäminen on vaikeaa...kaipaat ja kaipaat...etkä koskaan tule saavuttamaan häntä.
Tällöin vaikea päästä yli tuosta "ihanteesta" jotta voisi tapailla muita.
Toisena on tilanne jossa olet nähnyt henkilössä jotain ihmeellistä alunperin. Vähitellen kuin muurit ovat murtuneet ja olet nähnyt hänessä myös huonoja puolia. Vaikka tunnet edelleen vetoa häntä kohtaan niin samalla hän on tehnyt tai toiminut siten että yksinkertaisesti se maalaa kaiken siinä henkilössä mustaksi. Anteeksiantaminen on turhaa koska välttämättä hän ei ole suoraan loukannut sinua edes vaan että yksinkertaisesti henkilö on pilannut itsensä ja suhteenne toimimalla tietyllä tavalla.
Voisit saavuttaa hänet ehkä jopa, mutta kaipaat todellisuudessa sitä haavekuvaa joka sinulla alunperin hänestä oli.
Tällöin mahdoton päästää irti tuosta "paskasta jutusta" jotta voisi tapailla tuota ihmistä.
Kyse on luottamuksesta ja siitä että onko toinen todella niin ihmeellinen kuin alussa näkee. On tekoja jotka ovat unohtumattomia ja asioita jotka painavat ihmisen mutaan sekä niitä joita ei voi anteeksiantaa.
Tällöin vaikea päästä yli tuosta "ihanteesta" jotta voisi tapailla muita.
Toisena on tilanne jossa olet nähnyt henkilössä jotain ihmeellistä alunperin. Vähitellen kuin muurit ovat murtuneet ja olet nähnyt hänessä myös huonoja puolia. Vaikka tunnet edelleen vetoa häntä kohtaan niin samalla hän on tehnyt tai toiminut siten että yksinkertaisesti se maalaa kaiken siinä henkilössä mustaksi. Anteeksiantaminen on turhaa koska välttämättä hän ei ole suoraan loukannut sinua edes vaan että yksinkertaisesti henkilö on pilannut itsensä ja suhteenne toimimalla tietyllä tavalla.
Voisit saavuttaa hänet ehkä jopa, mutta kaipaat todellisuudessa sitä haavekuvaa joka sinulla alunperin hänestä oli.
Tällöin mahdoton päästää irti tuosta "paskasta jutusta" jotta voisi tapailla tuota ihmistä.
Kyse on luottamuksesta ja siitä että onko toinen todella niin ihmeellinen kuin alussa näkee. On tekoja jotka ovat unohtumattomia ja asioita jotka painavat ihmisen mutaan sekä niitä joita ei voi anteeksiantaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen vähän erikoinen varmaan, mutta näen toisessa heti huonojakin puolia, vaikka ihastuisin. En ylipäätään usko, että ihmiset olisi täydellisiä. En tuomitse tuollaisten pohjalta, tärkeintä on se kokonaisuus ja siitä tuleva tunne.
Entäs jos toinen loukkaa sinua tieten tahtoen?
Mitä sillä kokonaisuudella tekee tai tunteella jos sen läpi puskee epäluottamus ja suoranaiset vääryydet?
Mitäs, kun ei vaan ajatus käänny näkemään häntä "kaikki mustaksi maalattuna", vaikka sehän olisi itselle helpoin tie ulos. En itsekään ymmärrä. Aina vain alkaa mustan (ruskean :D ) seasta pilkottaa sitä valkoista pilkottaa lopulta.
Esittelinkin tässä ääripäät, ekassa on mahdoton päästää irti siitä kuvasta ihmisessä että hänessä on niin paljon hyvää, mutta toisessa ihmisestä on mahdoton päästää irti siitä kuvasta ihmisessä että hänessä on niin paljon väärää tai pahaa.
Vaikea vastata ja riippuu varmaan loukkauksesta, siitä miten toinen on loukkaamisensa ymmärtänyt ja oppinut siitä. Eli ei se välttämättä mitään suhdetta sulkisi pois. Mitä tulee haavekuvaan niin aika paljonhan meillä on ihmisistä kuvitelmia ja luuloja varsinkin jos ei tiedetä ihmistä kunnolla. En minä itse ainakaan koe oikeastaan koskaan ihsdtuneeni mihinkään haavekuvaan, päinvastoin mietin, että siinä on sitä ja totakin ja miksi ihmeessä ei nyt vaan tajua olla ijhastumatta. Mutta nämä on aina myös tunnejuttuja eikä niitä voi pelkällä järjelläkään selittää. Lisäksi itse ainakin pyrin nostamaan ihmisistä muutenkin niitä positiivisia asioita esiin. Tietty arvot luottamus ym.on tärkeitä suhteessa ollesssa.
Vastasin näemmä väärään kohtaan, piti mennä ylemmäs no käy se oikeestaan tähänkin.
Päinvastoin. Anteeksianto on tärkeintä.
Anteeksiantamalla asetat itsesi turhaan vaaraan. Loputon anteeksiantaminen on heikkouden merkki ja tekee sinusta uhrin toisen käytökselle ja omille tunteillesi.
En varmaan olisi jatkossa tekemisissä sellaisen henkilön kanssa, mutta antaisin kuitenkin anteeksi.
Miksi kyselet tuollaisia, onko sinulla loputon tarve loukata jotakin? Ja miksi? Suhteen toimimisen kannalta anteeksianto on tärkeää muutoin terapeutitkin sanoo kyllä, että kaikkea ei tarvitse edes antaa anteeksi.
Loukata? Tarkoitatko kun sanon tällaista että on asioita joita ei voi hyväksyä tai anteeksiantaa jotka pilaavat jonkun suhteen tai kuvan ihmisestä?
Vaikka täsmensitkin tarkoittavasi ääripäitä, tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että jonkin yhden tapahtuman perusteella sellaisten johtopäätösten vetäminen, että toinen on täysi paskaläjä, jossa ei ole yhtään mitään hyvää, saattaa kieliä vaikkapa johtopäätösten vetäjän omasta epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Sille on ominaista nähdä asiat mustavalkoisina, ihmiset pelkästään hyvinä tai pelkästään pahoina. Luultavasti saman ihmisen aiempi ihannointi kuuluu myös em. persoonallisuushäiriön piirteisiin. Kun tässä nyt ääripäistä keskustellaan.
Mitä aloittaja tarkalleen ottaen tarkoitat heikkoudella? Miten jatkuva anteeksianto on heikkoutta? Yhdistätkö tähän joitain muitakin heikkouden piirteitä, eli onko anteeksiantavainen ihminen kaikkineen jotenkin "heikko" - mielestäsi?
Tuo on aika harvinaista, että joku olisi niin täydellisen hyvä tai täydellisen huono. Riittää mielestäni, että olisi spesiaali sille toiselle ja osottaisi sen. Niin loukata, miksiköhän huonoista piirteistä otin loukkaamisen, jospa aloittaja muistaisi vielä aloituksensa ja jos korkean iän myötä esim.ei enää muista niin lukee sen uudelleen, siinähän itse puhui loukkaamisesta. Itselläni on tapana vastata siihen mitä kysytään.
Edellisestä kirjoittajasta ilmeisesti tuntuu syylliseltä ja että hän on pelkkä paskaläjä sitähän ei voi tietää, kun ei tiedä tekoasi ja miten se toinen osapuoli on asian ottanut. Vaikea sellaisen perusteella tuomita toista myöskään mielenterveyshäiriöiseksi. Joillakin ihmisillä on myöskin hieman joustavampi suhtautuminen elämään ja ihmisiin ja he ymmärtävät, että erehdykset ovat inhimillisiä, mutta toki varovaiseksihan se ihmisen saa.
Jos taipumus mustavalkoisuuteen olisi vain häiriintyneillä, niin maailmassa ei olisi yhtä ainutta joukkomurhaa tai keskitysleiriä. Tai lievemmin kukaan ei olisi kiusattuna vuosikausia. Mustavalkoinen ajattelu ja jako meihin ja muihin on ihmiselle lajityypillistä. Kansanmurhia tekevät ns. terveet ihmiset.
Yhden ihmisen yhteen ihmiseen kohdistuva mustavalkoisuus ei pelkästään ole vaarallista. Se on vain huonoa henkilökemiaa. Vaarallista on muiden ihmisten taipumus mennä mukaan siihen, joutua joukkopsykoosiin ja lynkata henkilöt, jotka eivät kuulu "meihin", koska nehän ovat pahiksia jotka ansaitsevat sen. Henkinen ja mikä ettei fyysinenkin lynkkaus käy yleensä hyvin luonnostaan. Riittää kun yksi "meihin" kuuluva sanoo vakuuttavasti, että tuo ja tuo ihminen on paha, ja siitä tulee totuus. Eikä se ole todellakaan mikään ääripää, vaan sitä tapahtuu tänäänkin miljoonissa paikoissa.
Mitä jos kysyisit suoraan miksi on loukannut ja mitä sillä tarkoittaa. Jos olet ollut täysin rehellinen etkä ole mitään valehdellut tai antanut siis syytä loukkaamiseen silloin ratkeaa ne syyt miksi joku loukkaa toista. Tässäkin on vain sinun kuvitelma tilanteesta. Puhumalla asiat hoidetaan. Toinen tietämättään loukata toista. Mutta jos olet itse vähääkään valehdellut silloin voi olla juuri tuon sinun valehtelun takia loukkaa. Olisiko anteeksi pyyntö millä se hoituisi?
Siinä se on... ensiksi ihastutaan itselle kaksimään haavekuvaan ja kun toinen on se, mikä on eikä sovi "laatikkoos" tulee sitten pettymyksiä.
Tähän auttaa elämänasenteiden muutos. Näe toisia yksilöinä, eivät he ole luotuja olemaan sinua varten, ihmiset on ihmisiä eikä täydellisiä ole. Hyväksy ihmisiä sellaisina kun he ovat. He ovat sellaisia, kun ovat syystä. Syytä sinä et tiedä.
Rakasta hyviä puolia ja hyväksy huonoja. Se on rakkautta. Rakkaus ei ole omistamista, vaan rinnallaan kulkemista.