Tuhansia suomalaisia ryöstettiin orjiksi, mutta sitä hädin tuskin muistetaan
– moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä!
......
Viime vuosina uhriutumisesta on tullut länsimaisen politiikan valtavirtaa.
Saska Saarikoski HS
Julkaistu: 23.3. 2:00 , Päivitetty: 24.3. 7:29
......
VIIME syksynä kävin Washingtonin afrikkalaisamerikkalaisen historian museossa, jossa nuori musta nainen katseli mietteliään näköisenä esittelyä 1700-luvun tanskalaisista orjalaivoista.
(KUVA: MITRO HÄRKÖNEN)
Pääosin mustan yleisön keskellä tulin tuskallisen tietoiseksi pohjoismaisesta ulkonäöstäni. Käännyin naisen puoleen ja sanoin kuuluvalla äänellä: ”Meillä suomalaisilla ei ollut mitään tekemistä orjakaupan kanssa. Samoihin aikoihin kuin mustia tuotiin orjalaivoilla Afrikasta, suomalaisia vietiin orjiksi Venäjälle.”
Nainen nyökkäsi hämmentyneen näköisenä. Emme puhuneet sen enempää, enkä väitä, että välillemme olisi syntynyt sen suurempaa sorrettujen solidaarisuutta. Saatoin kuitenkin jatkaa museoon tutustumista hiukan kevyemmin askelin.
OLIN törmännyt tietoon suomalaisorjista Pentti Virrankosken Suomen historiassa. Kirjassa kerrottiin, että isonvihan aikaan vuosina 1714–1716 venäläiset ryöstivät jopa kymmenentuhatta suomalaista orjiksi Venäjälle. Kysymys ei ole pikkujutusta, sillä Suomen väkiluku oli 1700–luvun alkupuolella vain noin 400 000.
Siitä huolimatta en muista, että asiasta olisi mainittu sen enempää lukion kuin yliopistonkaan historian kursseilla. Orjiksi viedyillä suomalaisilla ei ole museota, mahtaako heillä olla missään edes muistomerkkiä.
MAAILMASSA riittää kansoja, jotka eivät unohtaisi moista vääryyttä ikinä. Esimerkiksi serbit eivät ole päässeet yli siitä, että ruhtinas Vuk Brankovic petti prinssi Lazarin vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelussa.
Serbejäkin katkerampaa porukkaa ovat shiiamuslimit, jotka ruoskivat itseään joka vuosi surusta sen takia, että profeetta Muhammadin serkun Alin poika Hussain tapettiin kavalasti Karbalan taistelussa vuonna 680.
Kaikkein pitkämuistisimpia saattavat kuitenkin olla juutalaiset, jotka muistelevat joka pääsiäinen sitä, kuinka he pakenivat Egyptistä yli kolmetuhatta vuotta sitten.
Suomalaiset sanovat: joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
SUOMI oli viitisensataa vuotta Ruotsin alusmaana. Monessa maassa se olisi tarjonnut ainekset traagisen uhrihistorian kirjoittamiseen, mutta suomalaiset kiittävät Ruotsia laeista ja uskosta.
Sitten Suomen valtasi Venäjä, jota kiitämme kielestä ja itsenäisyydestä.
Seuraavaksi syttyi sisällissota, jonka hävinneillä olisi ollut syytä katkeruuteen. Kahdeksan vuotta sodan jälkeen vallankumouspuolueen johtaja istui pääministerinä.
Suomea tuli ikävä viime vuonna Dublinissa, jonka seinät oli koristeltu jättiläiskuvilla vuoden 1916 vallankumousyrityksen ”marttyyreistä”.
EDES itänaapurin uusi hyökkäys ei onnistunut lannistamaan suomalaisia. Vaikka Suomi menetti kymmenesosan alueestaan, suomalaiset käärivät hihat ja yrittivät pärjätä Neuvostoliiton kanssa mahdollisimman hyvin.
Kukaan ei tainnut edes ehdottaa, että asuttaisimme karjalaiset pakolaisleiriin rajan pintaan kostoa hautomaan, kuten arabit vuoden 1948 sodan jälkeen.
Suomen historiasta oppii, että suomalaiset ovat aktiivisesti kieltäytyneet uhriutumasta silloinkin, kun siihen olisi ollut täysi syy.
Antiuhriutuminen on ollut Suomessa maan tapa, jolle on keksitty oma nimikin: suomalainen sisu.
1
– moni kansa ei unohtaisi moista vääryyttä ikinä!
......
Viime vuosina uhriutumisesta on tullut länsimaisen politiikan valtavirtaa.
Saska Saarikoski HS
Julkaistu: 23.3. 2:00 , Päivitetty: 24.3. 7:29
......
VIIME syksynä kävin Washingtonin afrikkalaisamerikkalaisen historian museossa, jossa nuori musta nainen katseli mietteliään näköisenä esittelyä 1700-luvun tanskalaisista orjalaivoista.
(KUVA: MITRO HÄRKÖNEN)
Pääosin mustan yleisön keskellä tulin tuskallisen tietoiseksi pohjoismaisesta ulkonäöstäni. Käännyin naisen puoleen ja sanoin kuuluvalla äänellä: ”Meillä suomalaisilla ei ollut mitään tekemistä orjakaupan kanssa. Samoihin aikoihin kuin mustia tuotiin orjalaivoilla Afrikasta, suomalaisia vietiin orjiksi Venäjälle.”
Nainen nyökkäsi hämmentyneen näköisenä. Emme puhuneet sen enempää, enkä väitä, että välillemme olisi syntynyt sen suurempaa sorrettujen solidaarisuutta. Saatoin kuitenkin jatkaa museoon tutustumista hiukan kevyemmin askelin.
OLIN törmännyt tietoon suomalaisorjista Pentti Virrankosken Suomen historiassa. Kirjassa kerrottiin, että isonvihan aikaan vuosina 1714–1716 venäläiset ryöstivät jopa kymmenentuhatta suomalaista orjiksi Venäjälle. Kysymys ei ole pikkujutusta, sillä Suomen väkiluku oli 1700–luvun alkupuolella vain noin 400 000.
Siitä huolimatta en muista, että asiasta olisi mainittu sen enempää lukion kuin yliopistonkaan historian kursseilla. Orjiksi viedyillä suomalaisilla ei ole museota, mahtaako heillä olla missään edes muistomerkkiä.
MAAILMASSA riittää kansoja, jotka eivät unohtaisi moista vääryyttä ikinä. Esimerkiksi serbit eivät ole päässeet yli siitä, että ruhtinas Vuk Brankovic petti prinssi Lazarin vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelussa.
Serbejäkin katkerampaa porukkaa ovat shiiamuslimit, jotka ruoskivat itseään joka vuosi surusta sen takia, että profeetta Muhammadin serkun Alin poika Hussain tapettiin kavalasti Karbalan taistelussa vuonna 680.
Kaikkein pitkämuistisimpia saattavat kuitenkin olla juutalaiset, jotka muistelevat joka pääsiäinen sitä, kuinka he pakenivat Egyptistä yli kolmetuhatta vuotta sitten.
Suomalaiset sanovat: joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään.
SUOMI oli viitisensataa vuotta Ruotsin alusmaana. Monessa maassa se olisi tarjonnut ainekset traagisen uhrihistorian kirjoittamiseen, mutta suomalaiset kiittävät Ruotsia laeista ja uskosta.
Sitten Suomen valtasi Venäjä, jota kiitämme kielestä ja itsenäisyydestä.
Seuraavaksi syttyi sisällissota, jonka hävinneillä olisi ollut syytä katkeruuteen. Kahdeksan vuotta sodan jälkeen vallankumouspuolueen johtaja istui pääministerinä.
Suomea tuli ikävä viime vuonna Dublinissa, jonka seinät oli koristeltu jättiläiskuvilla vuoden 1916 vallankumousyrityksen ”marttyyreistä”.
EDES itänaapurin uusi hyökkäys ei onnistunut lannistamaan suomalaisia. Vaikka Suomi menetti kymmenesosan alueestaan, suomalaiset käärivät hihat ja yrittivät pärjätä Neuvostoliiton kanssa mahdollisimman hyvin.
Kukaan ei tainnut edes ehdottaa, että asuttaisimme karjalaiset pakolaisleiriin rajan pintaan kostoa hautomaan, kuten arabit vuoden 1948 sodan jälkeen.
Suomen historiasta oppii, että suomalaiset ovat aktiivisesti kieltäytyneet uhriutumasta silloinkin, kun siihen olisi ollut täysi syy.
Antiuhriutuminen on ollut Suomessa maan tapa, jolle on keksitty oma nimikin: suomalainen sisu.
1
Vastaukset 4
Vanhimmat
asioista toisten kanssa, ymmärtävien kuulijoiden ja keskustelijoiden kanssa asian käsitteleminen ja pilkkominen olisi auttanut ihmisiä.
Kielto niistä puhumisesta on ollut pahaa-aiheuttava.
vieläkin asioiden käsittely voi keventää sukupolvien taakkaa.
Suomen historiaa ...ei ...tunneta ...noin 1000 vuotta taaksepäin! ...!!
Me tunnemme vain valtaajan vääristelyt.
. . .
"Kansa, joka ei tunne omaa historiaansa, joutuu toistamaan sitä!"
. . .
Pentti Virrankosken Suomen historia kertoo maamme vaiheista yli 10 000 vuoden ajalta, esihistoriasta 2010-luvulle - satojen tutkijoiden työhön nojautuen.
Satojen tutkijoiden tiedot Suomen kansan historiasta, loistava teos.
Nyt ei enää tarvitse lukea valloittajain kirjoittamaa rikostensa peittelyä ja propagandaa.
Näytä lisää
Ruotsin hullut kunikaat olivat vallanneet meidän maamme, ja Ruotsi otti resurssit ( = miehet rintamille, rahat ja ruuat, hevoset...) sotiinsa Suomesta, maamme köyhtyi ja kurjistui, sairaudet tulivat...
Sitten hyökkäsi vielä toinen naapuri tänne, Venäjä, alkoi " Ison Vihan " aika...
. . .
"OLIN törmännyt tietoon suomalaisorjista Pentti Virrankosken Suomen historiassa. Kirjassa kerrottiin, että isonvihan aikaan vuosina 1714–1716 venäläiset ryöstivät jopa kymmenentuhatta suomalaista orjiksi Venäjälle. Kysymys ei ole pikkujutusta, sillä Suomen väkiluku oli 1700–luvun alkupuolella vain noin 400 000.
Siitä huolimatta en muista, että asiasta olisi mainittu sen enempää lukion kuin yliopistonkaan historian kursseilla. Orjiksi viedyillä suomalaisilla ei ole museota, mahtaako heillä olla missään edes muistomerkkiä.
. . .
- MAAILMASSA riittää kansoja, jotka eivät unohtaisi moista vääryyttä ikinä. Esimerkiksi serbit eivät ole päässeet yli siitä, että ruhtinas Vuk Brankovic petti prinssi Lazarin vuoden 1389 Kosovo Poljen taistelussa. "
Noista 1700-luvun tapahtumista oli tv-ohjelma hiljakkoin, olisiko peräti ollut viime syksynä. Tappoivat esim. Pohjanmaalla kansaa kylittäin, väki yritti paeta korpiseuduille tai veneillä saaristoon, mihin kukakin. Paljon veivät työkuntoisia orjiksi ja pakkotyöhön Venäjälle, myös lapsia. Siitäkö oli se kansakoulukirjojen Koivu ja tähti -kertomus?
Koulussa isonvihan aika sivuutettiin melko köykäisesti.
---------------------------------------------------------------
Todellakin niin
ja kun vaikeneminen ei poista koettuja kärsimyksiä,
niin ne ovat aiheuttaneet paljon pahaa.
Sotaan vietyjen miesten vaikeneminen on epigeneettisesti peritty reaktio,
sekin on ollut pahaa-aiheuttavaa.
Asioista puhumnen, niiden koettujen hirmutekojen käsittely ymmärtävän ihmisen ja useammankin kanssa keventää taakkaa.
Oikeastaan koko viime tuhatluku oli isoa vihaa, koska molemmat naapurit hyökkäsivät Suomeen vallaten ja alistaen, riistäen ja sortain.
"Noista 1700-luvun tapahtumista oli tv-ohjelma hiljakkoin, olisiko peräti ollut viime syksynä. Tappoivat esim. Pohjanmaalla kansaa kylittäin, väki yritti paeta korpiseuduille tai veneillä saaristoon, mihin kukakin. Paljon veivät työkuntoisia orjiksi ja pakkotyöhön Venäjälle, myös lapsia. Siitäkö oli se kansakoulukirjojen Koivu ja tähti -kertomus?
Koulussa isonvihan aika sivuutettiin melko köykäisesti."
*
Tuhannessa vuodessa suomalaista tehtiin kansa, jolla ei ole sisäistä lupaa pitää puoliaan.
*
Elefantin nähdessään ruotsalaiset miettivät, paljonko saisi se syöksyhampaista. venäläinen ajattelee, että tuo nahka olisi kestävää.
me kysymme vain, että mitähän se minusta ajattelee.
*
Tuhat vuotta vallattuna ja alistettuna sukupolvi - sukupolvelta on vaikuttanut koko kansan luonteeseen.
*
Ruotsalaiset ovat hokeneet, että me olemme alempaa rotua kuin he, *ylempirotuiset*.
Se 'ruotsalainen rasismi' on syönyt itsetuntoamme.
............................................